Toinen luku: Konilakian Jymy
Kolome Pöyröönmettästäjää paineli peräjulukkaa pitkin Lakianlarvaa Matsin ja Pentin siappaajien jäliis. Ku Arakorni oli pengastanu kökän tavaroja leiripaikalla Jortanin rannas, oli äkätty notta Roton oman lisäksi puuttuu myäs Sampan reppu. Täst'oli mettäläänen päätelly, notta renki oli lähteny isäntänsä joukkohon.
Pöyröönraatoja oli kans käyty vähä jalaalla pökkimäs ja ihimettelemäs. Tavallisempien pöyröjen seas oli maannu palijo isoompia rumahisia rinnuksisnansa vallan omituuset kuvat. Kukaa kolomesta ei ollu ennen törmänny valakoosen kouran merkkihin, mutta jos arvata olis pitäny, niin olsivat veikannehet Sarumannia. Valakoonen ku ei ollu ikänä kuulunu Ruman Vallesmannin lempifäriihin.
Arakorni oli oikias elementisnänsä hölököttäesnänsä kolomikon kärijes. Välillä se toppas hetkeksi tonkimahan turvesta jäläkiä ettiesnänsä, ja taisi tua kerran, pari panna oikeen maata ja kuunnella.
Lekolasi juaksi kans tärkiää; tätä vauhtia Köppääsmettän Komeeren kapteeni olis pesäpallosarijan reenatuun pelaaja.
Kinli oli ainua, jot'ei napannu ainaanen tryykääminen. Ku oli kaks vuarokautta paineltu yhtehen menohon, löi se jarrut päälle ja vaatii paussia. Arakornin oli lopuksi pakko myäntää, notta seki alakas olla aika rössäännyksis. Sitäpaitti yäaikahan oli aika häjy seurata jäläkiä.
Kolomikko pani maata turpeesehen ja hornas jo melekeen ennen ku oli pitkällänsä.
Aamulla kaikki oli toki virkiämpiä, mutta havaattihin, notta nukkumises oli yks ikävämpi puali: pöyrööt ei ollu palijo pysährelly huilaamahan, ja ny Kolome mettästäjää oli jukelittoman palijo niitä jäliis. Eres Lekolasi terävillä silimillänsä ei enää eroottanu pöyröölaumaa, joka paineli johonaki erellä etelähän päin.
Arakorni s'ei kumminkaa meinannu panna rasoja naulahan aiva viälä. Pöyröjä ei ehkä näkyny, mutta olihan ne jättäny jäläkehensä leviän junnun ruohikkohon. Suurilla saappahillansa n'oli kyntäny Konilakian nurmia, niin notta näytti aiva siltä ku joku olis käyny fältillä hulluuksisnansa kääntämäs pitkän rannun viheriähän maahan.
Juntua oliki heleppo seuraalla, notta Kolome Pöyröönmettästäjää paineli taas yhtä teheren koko päivän etelähän päin. Illalla alakas taas ramaasemahan, ainaki Arakornia ja Kinliä, vaikka Lekolasi pistiki hanttihin ku ne päätti topata.
Arakorni kumminki sanoo olovansa aiva tolokuttoman raihnaases kunnos; näin hainavaappoona ei ollu mettäläästä ikänä nähty. Yhyres ku asiaa tuumattihin, kekattihin jonkummoonen selitys - Sarumanni. Seonnu Ihimemiäs oli takuulla asian takana ja jollaki loitsuullansa hirasti Kolomen Pöyröönmettästäjän etenemistä.
Hammasta kiristellen jäi poijat yöksi nukkumahan. Mutta antaas olla ku huomenis heräältääs, sais pöyrööt ja Sarumanni selekähänsä...
Aamulla Lekolasi pökkii muita hereelle ja toimitteli tähän lajihin: "Kattokaa ku on punaanen auringonnousu. Mitähän tuaki tiätää? Niinku mun paappani pakkas sanomahan: Iltarusko hyvä päivä - aamurusko päivän paska. Saa nähärä mitä kauheeta meirän tielle tänään tuloo..."
Sinä päivänä saatihin kumminki vaihteeksi hyviäki uutisia; pöyrööt oli pirättäny hetkeksi huilaamahan, niin notta niistä ei oltu jääty niin pahasti jäläkehen.
Nelijäntenä päivänä rupes viimeen ja vihiroon tapahtumahan: havaattihin isoon sakin hevoosmiähiä rattastamas Kolomia Pöyröönmettästäjää kohoren siltä suunnalta, mihkä pöyrööt oli menos.
Kolomikko jäi paikoollensa orottelemahan rattastajia ja arvuuttelemahan mitä n'on miähiänsä. Konilakialta oli kuulunu aika surkeeta juaruja - jokku väitti hevoosmiästen kaveeraavan tätä nykyä Vallesmannin kans; kohta vois tulla puukoosta. Syrän syrijällänsä varroottihin siinä sitte.
Aikanansa rattastajat tuliki: niit'oli aiva jukelittoman palijo, ainaki sata, ja kaikilla samallaaset verkkarit päällä. Arakorni niitä hetkuusen vahtas, ja pomppas sitte pystyhyn heinikosta ja huusi isoolla äänellä, notta:
"Mitäpä kuuluu, Konilakian Jymy?"
Hevoosmiähet pirätti ku seinähän ja kääntyy Arakornia kohoren. Ei menny ku väipährös ku kolomikko oli pantu mottihin puukkojansa hipelöövien riskien miästen keskelle.
"Mikäs miäs sä oot ja mitä sä teet meirän mailla?" kyseli kaikista isoon äijä vähempi ystävällisesti.
Arakorni väitti este olevansa nimeltänsä vaan Tryykääjä, aiva tavallinen pöyröönmettästäjä... Konilakian miähet ei kumminkaa ollu kovin suopeeta sellaasia kyläälijöötä kohtahan, joit'ei ollu vasiten käsketty. Kräkkööhän siit'olis tullu iliman muuta, ja ku kolomikkomma oli alakynnes 3-100 olis niille varmahan käyny köpelösti, jonsei Arakorni olsi ruvennu sankariksi.
"Kattokaas vähä ketä rupiatta pökkimähän!" se huuti, ja helavyö vaan kilahti ku se nappas puukkoonsa kourahan.
"Mä en oo mikään tavallinen mettäläänen", se julisti ja heilutti puukkuansa, "vaan Arakorni, kaikkien mettäläästen pomo ja Kivilakian oikia isäntä. Tämä mun Rauska Puukkooni on korijattu, Korian Kartanon Elrontti itte liimas Erikeeperillä terän takaasin kahavahan kii, ja kohta tuloo musta taas isäntämiäs!"
Oho! Nyhän se Arakorni alakas! Uskokohan Konilakian Jymy?
Jatkuu, notta!
