Artikkelit

Tolkienin Sormusten Herran taustalla suomalainen eepos

Lukijat sukupolvien ajan ovat saaneet nauttia Keski-Maasta, tarinankertoja J.R.R. Tolkienin fantasiamaailmasta. Tolkienin maailmalla ja sen henkilöhahmoilla on juurensa todellisessa historiassa ja maantieteessä aina Tolkienin elinaikana käydyistä maailmansodista muinaiseen suomenkieleen ja suomalaisiin legendoihin.

Antropologi ja etnobotanisti Wade Davis matkusti Suomen syrjäseuduille paljastaakseen Tolkienin vaikutteet, jotka ulottuvat utuiseen pohjoisen Euroopan menneisyyteen.

Muinainen saaga

Davis, National Geographic Societyn Pohjois-Euroopan toimittaja, matkusti Venäjän rajan tuntumaan alueelle, joka kerran tunnettiin Suomen Vienan Karjalana, opiskellakseen suomea. 1800-lukuun mennessä tämä alue oli viimeinen suojapaikka ainutlaatuiselle suomenkielen murteelle.

Tuohon aikaan lähes kaikki suomalaiset puhuivat suomea, ruotsia tai jopa venäjää, alueen vakiintuneita kirjoitettavia kieliä. Murre kuitenkin edelleen säilyi tällä eristyksissä olevalla alueella sukupolvesta toiseen laulujen, runojen ja säkeiden muodossa.

Kokoelma näitä runoja, jota voisi verrata Intian Ramayanaan tai Kreikan Odysseiaan, tunnetaan Suomessa nimellä Kalevala. Heitä, jotka laulavat teoksen säkeitä ulkomuistista, kutsutaan runolaulajiksi. Nämä iäkkäät ihmiset ovat säilyttäneet muistissaan pitkään kokonaista suomalaisen kielen aarrearkkua.

Suullisessa perinteessä kielen todellinen rikkaus on peräisin parhaimpien tarinankertojien sanavarastosta, Davis selittää. Toisin sanoen parhaimmat tarinankertojat muistelevat, että jossain vaiheessa jopa kielen rajat tulivat vastaan.

Vienan Karjalan alueella suomenkielen suullinen perinne on yhä elossa vaikkakin vain yhden ihmisen muistissa. Hänen nimensä on Jussi Huovinen ja hän on Suomen viimeinen suuri runolaulaja. Tämä vanha mies on elävä yhdysside myytteihin ja kieleen, jotka ovat periytyneet suusta suuhun katkeamattomana ketjuna aikojen kuluessa.

On uskomatonta tavata mies, joka osaa laulaa edes katkelmia ikiaikaisista runoista, Davis kertoo tapaamisestaan Jussin kanssa. Lausunta on niin voimakasta, että vaikka ei puhu suomea, on sen kuuleminen, äänen poljento silti syvästi liikuttavaa.

Hänen seurassaan tuntee historian läsnäolon. Vieläpä historian jota ollaan nitistämässä, sillä nykyään hyvin harva osaa runolaulantaa. Kun Jussi kuolee, muinainen runolaulajien ketju katkeaa ja päättyy. Kukaan nuoremmasta sukupolvesta ei ole oppinut hallitsemaan tätä laajaa saagaa.

Kalevala ei kuitenkaan kuole Jussin mukana. Siitä piti aikoinaan huolen maaseututohtori Elias Lönnrot.

1800-luvun alkupuoliskolla Lönnrot ihastui Vienan Karjalasta löytämiinsä runoihin ja lauluihin. Hän omistautui alueen kiertelylle ja runolaulajien kuuntelemiselle ja käänsi suulliset runot kirjoitettuun muotoon. Tämä loi perustaa modernille suomenkielelle ja suomalaiselle identiteetille kansakuntana. On upeaa miten tämä runoelma inspiroi kokonaista modernia yhteiskuntaa Davis hehkuttaa.

Keski-Maan inspiraation lähde

Kalevala ei innoittanut ainoastaan suomalaisia nationalisteja. Se oli myös inspiraation lähteenä nuorelle englantilaiselle lukumiehelle ja kirjoittajalle J.R.R. Tolkienille. Hänen mielessään oli jo muotoutumassa taianomainen maailma johon osittain oli vaikuttamassa suomenkieli ja Kalevala.

Kirjeessään W.H. Audenille kesäkuun 7. päivänä 1955 J.R.R. Tolkien muistelee innostustaan löydettyään suomen kieliopin Exeter Collegen kirjastosta. Oli aivan kuin olisin löytänyt täydellisen viinikellarin täynnä hämmästyttäviä viinejä ja uusia makuja. Tavallaan juovuin siitä ja luovuin yrityksestä löytää muistiin merkitsemättömän germaanisen kielen. Luomistani kielistä tuli fonetiikaltaan ja rakenteeltaan merkittävästi suomen kaltaisia.

Suomen kielestä, joka niin ilahdutti nuorta opiskelijaa, tuli inspiraation lähde lyyriselle Keski-Maan haltioiden kielelle. Tolkien opetteli muinaista ja uutta suomea kehittääkseen haltiakieltään ja kyetäkseen lukemaan Kalevalaa sen alkuperäisellä kielellä. Tämä eriskummallinen saavutus edisti lisävaikutteiden ammentamista suomalaisesta mytologiasta. Kalevalaa ja Tolkienin omaa saagaa yhdistävät niin henkilöhahmot kuin ajatus sankarin matkasta.

Kalevala sisältää kaikki teemat esikristillisistä traditioista; muodonmuutokset, myyttiset demonit, taikavoimaiset kasvit ja ihmiseksi muuttuvat eläimet, sanoo Davis. Kalevala on myös pohjimmiltaan tarina pyhästä valtaa sisältävästä esineestä. Myyttiset sankarit tavoittelevat tuota valtaa ja samalla haluavat ymmärtää mitä tämä valta todellisuudessa tarkoittaa. Davis kuvailee Kalevalaa sielun ja hengen matkaksi. Ilmeisesti juuri tämä vetosi Tolkieniin.

Tolkienin lukijat ovat pitkään olleet sitä mieltä, että hänen näkemyksensä Englannin maaseudusta edustaa Keski-Maan Kontua. Myös hobitit, kuten Sam, nähdään yleisesti edustavan englantilaisia maanviljelijöitä. Jos tutkii Suomen kansalliseeposta, voi ehkä huomata laajojen lumisten havumetsien Kalevalan vaikutuksen Tolkienin haltiavaltakuntiin ja haltiakieleen.

Kalevala ja muut Tolkienin vaikutteet ovat National Geographicin dokumentin Beyond the Movie: Lord of the Rings aiheena.