Taru Sormusten Herrasta
Taru Sormusten Herrasta on Tolkienin pääteos. Siinä on kolme osaa: Sormuksen ritarit, Kaksi tornia ja Kuninkaan paluu. Alunperin Tolkienin tarkoituksena oli julkaista samassa myös Silmarillion, mutta hanke kariutui kustantajan painostuksesta ja etenkin kirjailijan omasta perfektionismista johtuen. Taru Sormusten Herrasta on käytännössä suora jatko Tolkienin ensimmäiselle kirjalle Hobitti, eli sinne ja takaisin. Tässä on kooste kirjasta Taru Sormusten Herrasta.
Kaikki alkaa Bilbon syntymäpäiväjuhlista vuonna 3001 Kolmatta Aikaa. Bilbo on päättänyt lähteä Konnusta ja tekee sen katoamalla. Ennen lähtöään Bilbo luovuttaa Gandalfin painostuksesta Sormuksen Frodolle. Vuodet vierivät rauhallisesti, mutta eräänä päivänä vuonna 3008 Gandalf tuli tapaamaan Frodoa. Hän oli saannut selville, että Frodon sormus oli Mahti Sormus ja niistä se kaikkein mahtavin. Gandalf kehotti Frodoa lähtemään Konnusta mahdollisimman nopeasti Rivendelliin. Mutta vasta kymmenen vuoden päästä tuli Gandalf uudestaan Kontuun ja Frodo pääsi matkaan Samin, Pippinin ja Merrin kanssa.
Monien seikkailujen jälkeen seurue pääsi Briin kaupunkiin, jossa he tapasivat Konkarin, pohjoisen samoojan. He ottivat Konkarin oppaakseen ja lähtivät matkaan. Kun he olivat ylittämässä kahlaamoa, joka johtaa Rivendelliin, hyökkäsivät heidän kimppuunsa nazgûlit, yhdeksän sormusaavetta. Mutta kun ne lähtivät ylittämään kahlaamoa nostatti Elrond vedet ja ne veivät sormusaaveet mukanaan, hetkeksi. Siitä alkoi vuonna 3018 Sormuksen Sota.
Elrondin taloon Rivendelliin oli kerääntynyt monta viisasta ja mahtavaa Keski-Maan asukasta. Ja yhdessä he päättivät, että Sormus olisi tuhottava. Ja sen voisi tehdä vain heittämällä Sormus Mordorin Tuomionvuoreen. Matkaan lähti pieni saattue, johon kuuluivat velho Gandalf Harmaa, ihmisiä edustivat Konkari eli Aragorn Arathornin poika, joka kantoi aseenaan uudesti taottua Narsilia, Murtunutta miekkaa ja Boromir Gondorin käskynhaltian poika, Legolas haltia, kääpiö Gimli, ja hobitit Frodo Sormuksen viejä, Sam, Merri ja Pippin. Nämä yhdeksän muodostivat Sormuksen Saattuueen. Matka tulisi olemaan erittäin vaarallinen ja tehtävä lähes mahdoton, mutta juuri mahdottomuuteen kaikki toivo laitettiin.
He joutuivat kulkemaan Morian, muinaisen kääpiövaltakunnan porteista, ja siellä heitä vastaan nousi balrog. Ja yhdessä sen kanssa Gandalf vajosi kuiluun. Sitten matka jatkui Lórienin Kultaiseen Metsään ja sieltä kanooteilla jokea pitkin etelään. Kesken matkan he joutuivat kuitenkin hyökkäyksen kohteeksi ja seurue hajosi. Boromir sai surmansa örkkien nuolista, Frodo ja Sam lähtivät salaa kaksin matkalle kohti Mordoria ja Merri sekä Pippin joutuivat örkkien vangeiksi. Mutta Merri ja Pippin pakenivat ja yllyttivät entit, "puiden paimenet" sotaan Saruman Valkoista vastaan. Saruman oli ollut Gandalfin tapainen velho, mutta hän oli sortunut pahaan. Ja vaikka entit voivat olla hitaita, olivat ne vihassaan hirveitä ja ne tuhosivat Sarumanin linnoituksen, Rautapihan, lukuun ottamatta Ortancin tornia, sillä sitä suojeli vanha taika. Siitä ei kuitenkaan ollut paljon iloa Sarumanille, joka oli tornissaan vankina.
Samaan aikaan käytiin toisaalla ämyrinlinnan taistelu, jossa rohirrim kukistivat Rautapihan armeijan. Mutta voitosta ei ollut iloa pitkäksi aikaa, sillä Sauronin armeija marssi idässä kohti Minas Tirithiä. Tuulen nopeudella kuolleista palannut Gandalf Valkoinen, Valkea Ratsastaja, kiisi Hallavaharjan selässä kohti Minas Tirithiä ja sinne lähtivät myös rohirrimn armeija. Mutta Aragorn päätti yhdessä pohjoisen dúnedainin kanssa lähteä Kuolleiden Kulkuteille hakemaan apua vainajilta. Kauan sitten olivat Dunhargin ihmiset pettäneet valansa taistella Gondorin puolella Sauronia vastaan. Koska he olivat pettäneet valansa eivät he saanneet rauhaa ennen kuin olisivat auttaneet Gondorin kuningasta. Ja koska Aragorn oli kuninkaan perillinen, seurasivat Dunhargin vainajat häntä.
Hyökkäys Minas Tirithiin käynnistyi ja tuli aamuton aamu, sillä Mordorista oli tullut pimeys, joka peitti auringon. Sauronin armeijat tulvivat kohti Minas Tirithiä, alkoi Pelennorin Kentän taistelu. Niin suuri oli Sauronin joukkojen ylivoima, että pian oli Minas Tirith piiritetty ja Noitakuningas murskasi kaupungin portit. Mutta silloin saapuivat paikalle rohirrim ja taistelun kulku kääntyi. Mutta voittoa ei sinä päivänä olisi saavutettu, ellei Suurta Virtaa pitkin olisi saapunut Aragorn. Hän tuli merirosvoilta valtaamillaan laivoilla ja nosti mastoon kuninkaitten tunnuksen, Valkean puun, jonka yläpuolella oli seitsemän tähteä ja kruunu. Vihollinen joutui pakokauhuun, noitakuningas oli surmattu ja pimeys lyöty takaisin. Taistelu oli voitettu, mutta se ei riittäisi, sillä suuri oli Sauronin mahti. Lännen päälliköt päättivät hyökätä Mordoriin, kääntääkseen Sauronin huomion pois omasta maastaan. Sillä siellä matkasi Frodo, Sormuksen viejä, ja jos hän epäonnistuisi, olisi kaikki mennyttä.
Frodo ja Sam olivat päässeet Mordoriin, Klonkun opastamana, mutta niin suuri oli sen halu Sormusta kohtaan, että se petti isäntänsä. Se johdatti Frodon suoraan suuren hämähäkin Lukitarin ansaan. Sam pelasti isäntänsä taistelemalla urheasti. Kun Lukitari yritti murskata Samin ruhollaan, nosti Sam miekkansa pystyyn ja Lukitari iski itsensä siihen ja sai kuollettavan haavan. Lopulta Frodo ja Sam suuren kurjuuden, nälän ja janon keskellä pääsivät Tuomiovuorelle asti. Mutta kun hetki tuli, oli Sormus saanut jo Frodosta liian suuren vallan, eikä hän pystynyt sitä heittämään pois. Silloin hyökkäsi Klonkku hänen kimppuunsa ja riisti Sormuksen itselleen ja riemuissaan se ei huomannut kraaterin reunaa vaan suistui alas. Kun suurin Sormus tuhoutui, sortuivat Mordorin muurit, Musta torni romahti, sormusaaveet ja Sauron kohtasivat viimein loppunsa. Kaiken sekasorron keskeltä saapui Gandalf, lentäen suurella kotkalla, Gwaihir Tuulenruhtinaalla ja hän pelasti hobitit.
Suuressa riemusaatossa he saapuivat Minas Tirithiin, Aragorn kruunattiin kaikkien läntisten maiden kuninkaaksi. Hänestä tuli kuningas Elessar, "Haltiakivi". Pitkään hän hallitsi rauhassa kaikkia läntisiä maita.
Tässä olivat kirjan tärkeimmät tapahtumat, mutta niitä on paljon muitakin. Aikajana selvittää varmasti monta asiaa.
