Pullautanpa vielä tämän arkistoistani kummasteltavaksi: kyseessä on Helge Fauskangerin Ardalambion-artikkelin Various Mannish Tongues raakasuomennos, johon toivon saavani kommentteja. Samalla esitän kysymyksen: onko tässä tosiaan mainittu kaikki tunnetut Ardan ihmisten kielet (adûnaicia ja westronia lukuun ottamatta)? Ja olisiko tässä mainittuun sanastoon vielä jotakin lisättävää?
Olen itse jo lisännyt kaksi taliskan sanaa, bar "mies" ja dar "herruus", jotka löytyvät WJ:stä (s. 238, 309). Vaan onko vielä muutakin? Artikkelin lomasta löytyy myös huomautukseni koskien Ghân-buri-Ghânin nimen keskimmäistä elementtiä buri - lienenkö vallan väärässä oletuksineni, joita ei tietenkään voi millään tavalla oikeiksi todistaa, ellei jostakin Tolkienin kirjoitusten kätköistä löydy sitä koskevaa mainintaa.
Mutta tässä tämä artikkeli. Otteet Silmarillionista ja TSH:sta ovat luonnollisesti Kersti Juvan suomennoksesta. Jos Merri haluaa (ja ehtii), sen voisi kenties liittää Repunpäähän, kunhan käännöstä on ensin (yhteisvoimin, niin toivoisin) hiottu. Nyt on kyllä pakko ryhtyä tekemään jotakin tämän maailman juttujakin...
Ihmisten kieliä – täynnään kuolevaisten murhetta?
Tolkienin teoksissa mainitaan joitakin ihmisten kieliä, mutta adûnaicia lukuun ottamatta tietomme niistä ovat hyvin hajanaisia. Ihmiskielten varhaishistoriasta, katso Adûnaic-artikkelin ensimmäisiä kappaleita. Monet ihmiskielet saivat vaikutteita haltiakielestä. Felagund oppi Bëorin ja hänen väkensä kielen nopeasti osaksi siksi, että "nämä ihmiset olivat olleet kauan tekemisissä pimentohaltioiden kanssa vuorten itäpuolella ja oppineet heiltä heidän kieltään; ja koska kaikki quendin kielet olivat samaa kantaa, Bëorin ja hänen kansansa kieli muistutti haltiakieltä monilta sanoilta ja keinoilta (Silmarillion, s. 174-175).
ROHIRRIMIN KIELI
TSH:ssa (2/III.6) Aragornin ja Legolasin lähestyessä Rohanin Kultaista salia Aragorn lausui runon vieraalla kielellä. "Tuo varmaankin on rohirrimin kieltä", Legolas sanoi; "sillä se on kuin tämä maa itse; paikoitellen rehevä ja aaltoileva, muualta kova ja luja kuin vuoret. Mutta mitä se tarkoittaa, en osaa arvata, paitsi että se on täynnään kuolevaisten ihmisten murhetta."
Emme tunne paljoakaan aitoa rohirrimin kieltä, sillä TSH:ssa Tolkien käänsi sen muinaisenglanniksi. Hän koetti välittää englanninkielisille lukijoille sen arkaaisen sävyn suhteessa yhteiskieleen (joka korvattiin nykyenglannilla – mutta on muistettava että rohirrimin kieli ei ollut yhteiskielen edeltäjä samoin kuin muinaisenglanti on nykyenglannin edeltäjä). Siten nimet, kuten Éomer, ja lauseet, kuten ferthu Théoden hál, eivät ole aitojen Kolmannella Ajalla käytettyjen sanojen transkriptioita. Kaikesta huolimatta muutamia aitoja rohirrimin kielen sanoja on julkaistu. TSH:n liite F [huom. jätetty pois suomennoksesta!] kertoo, että trahan merkitsee "koloa", joka vastaa aitoa hobittikielen sanaa trân "kolo" [huom. smial < muinaisengl. smygel]; hobittien kieli oli jossakin vaiheessa saanut vaikutteita rohirrimin kielestä tai sen lähisukulaiselta. Toinen esimerkki on hobittien kast "mathom" [huom. johdettu muinaisenglannin sanasta máthm], joka vastaa rohirrimin sanaa kastu. Sana hobitti (engl. hobbit) puolestaan vastaa Kolmannen Ajan sanaa kuduk, kulunutta hobittikielen muotoa rohirrimin sanasta kûd-dûkan "kolossa-asuja" – jota TSH:ssa vastaa muinaisenglannin sana holbytla.
The Peoples of Middle-earth –teoksen julkaisemisen jälkeen meillä on muutama sana enemmän: teoksen sivulla 53 mainitaan, että tavallinen elementti éo- "hevonen" (nimissä Éowyn, Éomer jne.) vastaa alkuperäistä rohirrimin elementtiä loho-, lô-, joka on ilmeisesti sukua haltiakielten hevosta merkitseville sanoille (vrt. quenyan rocco, sindarin roch) – mikä osoittaa haltiakielten vaikutusta ihmiskieliin. Éothéod "hevoskansa" tai "hevosmaa" on käännös alkuperäisestä rohirrimin sanasta lohtûr. Sindarinkielinen nimi Rohan vastaa omakielistä nimeä Lôgrad (muinaisenglanniksi Éo-marc, "Hevos-mark", vrt. Riddermark). Théoden vastaa sanaa tûrac-, joka oli vanha "kuningasta" merkitsevä sana (vrt. haltiakielten kanta TUR-, joka viittaa valtaan ja hallitsemiseen; The Lost Road, s. 395).
KTK:n mukaan (s. 529, alaviite 14) aito rohirrimin "metsäläistä" (villi-ihmistä) merkitsevä sana oli róg, mon. rógin. (Monikon pääte -in tunnetaan myös doriathin kielestä, joten se voi olla taas yksi todiste haltiakielten vaikutuksesta ihmiskieliin.). Vrt. myös nóm, mon. nómin Bëorin kansan kielessä (Silmarillion, s. 174; ks. alla).
POHJOISET KIELET
TSH:n tekstissä Klonkun ja hänen ystävänsä etunimiksi mainitaan Sméagol ja Déagol. TSH:n (Liite F, alaviite 83) mukaan nämä ovat "Kurjenmiekan lähistöllä asuvien ihmisten kieltä". Mutta myöhemmin samassa liitteessä [huom. jätetty pois suomennoksesta] selitetään, että nämä eivät olleet heidän oikeat nimensä, "vaan samalla tavalla muodostettuja nimiä, jotka vastasivat pohjoisiin kieliin kuuluvia nimiä Trahald 'kaivautuva, ujuttautuva' ja Nahald 'salainen'". Ilmaus "samalla tavalla" viittaa Tolkienin käytäntöön korvata rohirrimin kielen sanat muinaisenglannin muodoilla; nimet Sméagol ja Déagol on muodostettu samoin muinaisenglannin elementeistä varsinaisten arkaaisten keskimaalaisten nimien Trahald ja Nahald vastineiksi. Tolkienin luonnoksessa Liite F:ää varten (jossa "oikeat" nimet olivat muodossa Trahand ja Nahand) ne käännettiin: "omiaan ryömimään koloon" ja "omiaan piileskelemään, salamyhkäinen" (The Peoples of Middle-earth, s. 54). Samassa lähteessä Tolkien lisää: "Lohikäärmeen nimi Smaug on samantapainen tulkinta, tässä tapauksessa luonteeltaan enemmän skandinaavinen, laaksolaisesta nimestä Trâgu, joka oli luultavasti sukua Markin ja Konnun kielen kannalle trah-." Näin ollen keksityissä nimissä Sméagol (pseudo-muinaisenglantilainen) ja Smaug (pseudo-skandinaavinen) on sama alkuperäinen kanta, joka edustaa varsinaisten keskimaalaisten nimien Trahald ja Trâgu välistä yhteyttä. Koska Trahald on merkitykseltään "kaivautuva, ujuttautuva" tai "omiaan ryömimään koloon", on mielenkiintoista panna merkille, että Tolkien totesi nimen Smaug (joka edustaa nimeä Trâgu) olevan "primitiivisen germaanisen verbin smugan 'ahtautua reiän läpi' menneen ajan muoto" (Letters 25, s. 31).
MUSTAINMAAN KIELI
Ämyrilinnaa puolustava Éomer ei ymmärtänyt hyökkääjien huutoja. Gamling selitti, että "monet niistä huutavat Mustainmaan kielellä ... Minä tunnen sen kielen. Se on ihmisten muinaista puheenpartta ja sitä puhuttiin aikanaan monissa Markin länsilaaksoissa ... he huutavat: ... 'Kuolema Forgoilille! Kuolema olkipäille!...' Sellaisin nimin he meitä kutsuvat." (TSH 2/III.7). Liitteessä F mainitaan forgoil "olkipäät" ainoana TSH:ssa esiintyvänä Mustainmaan kielen sanana. Ehkä sen elementit ovat for-go-il "olki-pää-(monikko)"? Pääte -il saattaa olla peräisin haltiakielistä, viime kädessä se on sukua quenyan monikon partitiivin päätteelle -li. (The Lost Road, s. 399).
HARADIN JA KHANDIN KIELET
Kaukaisen etelän haradrimin kielestä ei voida paljoa sanoa. Muuan velho totesi kerran: "Monet ovat nimeni maailmalla ... Mithrandir haltioiden keskuudessa, kääpiöille olen Tharkûn; Olórin olin nuoruudessani lännessä, joka on unohdettu, etelässä Incánus, pohjoisessa Gandalf; ja itään en mene." (TSH 2/IV.5) KTK:n (s. 545, 550 [alaviite 11]) mukaan Incánus tai Inkâ-nûs, Inkâ-nush on haradrimin kielen sana joka merkitsee "pohjois-vakoojaa". Mutta Tolkien ei ollut tästä aivan varma; hän pohti, saattoiko Incánus olla sittenkin quenyan "mielien johtaja". – Tolkien esitti myös (The Peoples of Middle-earth, s. 79), että nimet Khand (Mordorista kaakkoon sijaitseva maa) ja variag (varjaagit olivat Khandissa asuva kansa) olivat esimerkkejä "Idän ihmisten ja Sauronin liittolaisten puheesta". Khandilainen sana on myös mûmak "olifantti", mon. mûmakil. Mutta onko monikon pääte -il sukua sille, joka mahdollisesti esiintyy sanassa forgoil, vai onko se itsenäinen laina haltiakielistä?
DRÚEDAININ KIELI
Drúadanin metsän villi-ihmiset puhuivat kieltä, joka oli täysin vieras yhteiskielelle. Muinaisina aikoina Halethin kansa kutsui heidän heimoaan nimellä Drûg, joka oli heidän omaa kieltään (KTK, s. 516). Nimen varsinainen drúedaininkielinen muoto on KTK:n (s. 526 [alaviite 6]) mukaan drughu ("jossa gh:lla merkitään spiranttia"). Heidän äänensä oli "syvä ja kurkkuvoittoinen" (KTK, s. 516); Ghân-buri-Ghânin ääntä kuvaillaan sellaiseksi myös hänen puhuessaan westronia (TSH 3/V.5). Hän käytti toistuvasti sanaa gorgûn, joka ilmeisesti merkitsee "örkkejä" (ks. The War of the Jewels, s. 391).
[suom. huom. Voidaan spekuloida, että nimen Ghân-buri-Ghân keskimmäinen elementti buri saattaa merkitä "(jonkun) poikaa". Tosin olettamusta ei voi mitenkään todistaa oikeaksi].
TALISKA
Varhainen ihmiskieli taliska mainitaan teoksessa The Lost Road, s. 179; se oli Bëorin kansan kieli, adûnaicin edeltäjä. Se sai vaikutteita viherhaltioiden kielestä nandorista. Christopher Tolkien mainitsee (The Lost Road, s. 192, alaviiite), että "taliskan historiallinen kielioppi on olemassa". Vuosia sitten Vinyar Tengwar ilmoitti, että yksi "haltiatutkijoista" ["Elfconners"] oli toimittamassa taliskan kielioppia ja Carl F. Hostetter vakuuttaa, että se julkaistaan... jonakin päivänä. Toistaiseksi tunnetaan vain muutamia sanoja Ensimmäisen Ajan varhaisista ihmiskielistä. The War of the Jewels (s. 238, 270, 309) mainitsee sanat hal- "pää-, ylin-", bar "mies", halbar "päällikkö", hal(a) "valvoa, vartioida", halad "vartija", haldad "vahtikoira", dar "herruus, isännyys", bor "kivi". Silmarillionissa (s. 174) kerrotaan, että Bëorin kansa kutsui haltiakuningas Felagundia nimellä Nóm "Viisaus", ja hänen kansaansa he kutsuivat nimellä nómin "viisaat". Näin ollen heidän kielessään näyttää olleen monikon pääte -in, joka esiintyy myös rohirrimin (ja Doriathin) kielessä.
Olen itse jo lisännyt kaksi taliskan sanaa, bar "mies" ja dar "herruus", jotka löytyvät WJ:stä (s. 238, 309). Vaan onko vielä muutakin? Artikkelin lomasta löytyy myös huomautukseni koskien Ghân-buri-Ghânin nimen keskimmäistä elementtiä buri - lienenkö vallan väärässä oletuksineni, joita ei tietenkään voi millään tavalla oikeiksi todistaa, ellei jostakin Tolkienin kirjoitusten kätköistä löydy sitä koskevaa mainintaa.
Mutta tässä tämä artikkeli. Otteet Silmarillionista ja TSH:sta ovat luonnollisesti Kersti Juvan suomennoksesta. Jos Merri haluaa (ja ehtii), sen voisi kenties liittää Repunpäähän, kunhan käännöstä on ensin (yhteisvoimin, niin toivoisin) hiottu. Nyt on kyllä pakko ryhtyä tekemään jotakin tämän maailman juttujakin...
Ihmisten kieliä – täynnään kuolevaisten murhetta?
Tolkienin teoksissa mainitaan joitakin ihmisten kieliä, mutta adûnaicia lukuun ottamatta tietomme niistä ovat hyvin hajanaisia. Ihmiskielten varhaishistoriasta, katso Adûnaic-artikkelin ensimmäisiä kappaleita. Monet ihmiskielet saivat vaikutteita haltiakielestä. Felagund oppi Bëorin ja hänen väkensä kielen nopeasti osaksi siksi, että "nämä ihmiset olivat olleet kauan tekemisissä pimentohaltioiden kanssa vuorten itäpuolella ja oppineet heiltä heidän kieltään; ja koska kaikki quendin kielet olivat samaa kantaa, Bëorin ja hänen kansansa kieli muistutti haltiakieltä monilta sanoilta ja keinoilta (Silmarillion, s. 174-175).
ROHIRRIMIN KIELI
TSH:ssa (2/III.6) Aragornin ja Legolasin lähestyessä Rohanin Kultaista salia Aragorn lausui runon vieraalla kielellä. "Tuo varmaankin on rohirrimin kieltä", Legolas sanoi; "sillä se on kuin tämä maa itse; paikoitellen rehevä ja aaltoileva, muualta kova ja luja kuin vuoret. Mutta mitä se tarkoittaa, en osaa arvata, paitsi että se on täynnään kuolevaisten ihmisten murhetta."
Emme tunne paljoakaan aitoa rohirrimin kieltä, sillä TSH:ssa Tolkien käänsi sen muinaisenglanniksi. Hän koetti välittää englanninkielisille lukijoille sen arkaaisen sävyn suhteessa yhteiskieleen (joka korvattiin nykyenglannilla – mutta on muistettava että rohirrimin kieli ei ollut yhteiskielen edeltäjä samoin kuin muinaisenglanti on nykyenglannin edeltäjä). Siten nimet, kuten Éomer, ja lauseet, kuten ferthu Théoden hál, eivät ole aitojen Kolmannella Ajalla käytettyjen sanojen transkriptioita. Kaikesta huolimatta muutamia aitoja rohirrimin kielen sanoja on julkaistu. TSH:n liite F [huom. jätetty pois suomennoksesta!] kertoo, että trahan merkitsee "koloa", joka vastaa aitoa hobittikielen sanaa trân "kolo" [huom. smial < muinaisengl. smygel]; hobittien kieli oli jossakin vaiheessa saanut vaikutteita rohirrimin kielestä tai sen lähisukulaiselta. Toinen esimerkki on hobittien kast "mathom" [huom. johdettu muinaisenglannin sanasta máthm], joka vastaa rohirrimin sanaa kastu. Sana hobitti (engl. hobbit) puolestaan vastaa Kolmannen Ajan sanaa kuduk, kulunutta hobittikielen muotoa rohirrimin sanasta kûd-dûkan "kolossa-asuja" – jota TSH:ssa vastaa muinaisenglannin sana holbytla.
The Peoples of Middle-earth –teoksen julkaisemisen jälkeen meillä on muutama sana enemmän: teoksen sivulla 53 mainitaan, että tavallinen elementti éo- "hevonen" (nimissä Éowyn, Éomer jne.) vastaa alkuperäistä rohirrimin elementtiä loho-, lô-, joka on ilmeisesti sukua haltiakielten hevosta merkitseville sanoille (vrt. quenyan rocco, sindarin roch) – mikä osoittaa haltiakielten vaikutusta ihmiskieliin. Éothéod "hevoskansa" tai "hevosmaa" on käännös alkuperäisestä rohirrimin sanasta lohtûr. Sindarinkielinen nimi Rohan vastaa omakielistä nimeä Lôgrad (muinaisenglanniksi Éo-marc, "Hevos-mark", vrt. Riddermark). Théoden vastaa sanaa tûrac-, joka oli vanha "kuningasta" merkitsevä sana (vrt. haltiakielten kanta TUR-, joka viittaa valtaan ja hallitsemiseen; The Lost Road, s. 395).
KTK:n mukaan (s. 529, alaviite 14) aito rohirrimin "metsäläistä" (villi-ihmistä) merkitsevä sana oli róg, mon. rógin. (Monikon pääte -in tunnetaan myös doriathin kielestä, joten se voi olla taas yksi todiste haltiakielten vaikutuksesta ihmiskieliin.). Vrt. myös nóm, mon. nómin Bëorin kansan kielessä (Silmarillion, s. 174; ks. alla).
POHJOISET KIELET
TSH:n tekstissä Klonkun ja hänen ystävänsä etunimiksi mainitaan Sméagol ja Déagol. TSH:n (Liite F, alaviite 83) mukaan nämä ovat "Kurjenmiekan lähistöllä asuvien ihmisten kieltä". Mutta myöhemmin samassa liitteessä [huom. jätetty pois suomennoksesta] selitetään, että nämä eivät olleet heidän oikeat nimensä, "vaan samalla tavalla muodostettuja nimiä, jotka vastasivat pohjoisiin kieliin kuuluvia nimiä Trahald 'kaivautuva, ujuttautuva' ja Nahald 'salainen'". Ilmaus "samalla tavalla" viittaa Tolkienin käytäntöön korvata rohirrimin kielen sanat muinaisenglannin muodoilla; nimet Sméagol ja Déagol on muodostettu samoin muinaisenglannin elementeistä varsinaisten arkaaisten keskimaalaisten nimien Trahald ja Nahald vastineiksi. Tolkienin luonnoksessa Liite F:ää varten (jossa "oikeat" nimet olivat muodossa Trahand ja Nahand) ne käännettiin: "omiaan ryömimään koloon" ja "omiaan piileskelemään, salamyhkäinen" (The Peoples of Middle-earth, s. 54). Samassa lähteessä Tolkien lisää: "Lohikäärmeen nimi Smaug on samantapainen tulkinta, tässä tapauksessa luonteeltaan enemmän skandinaavinen, laaksolaisesta nimestä Trâgu, joka oli luultavasti sukua Markin ja Konnun kielen kannalle trah-." Näin ollen keksityissä nimissä Sméagol (pseudo-muinaisenglantilainen) ja Smaug (pseudo-skandinaavinen) on sama alkuperäinen kanta, joka edustaa varsinaisten keskimaalaisten nimien Trahald ja Trâgu välistä yhteyttä. Koska Trahald on merkitykseltään "kaivautuva, ujuttautuva" tai "omiaan ryömimään koloon", on mielenkiintoista panna merkille, että Tolkien totesi nimen Smaug (joka edustaa nimeä Trâgu) olevan "primitiivisen germaanisen verbin smugan 'ahtautua reiän läpi' menneen ajan muoto" (Letters 25, s. 31).
MUSTAINMAAN KIELI
Ämyrilinnaa puolustava Éomer ei ymmärtänyt hyökkääjien huutoja. Gamling selitti, että "monet niistä huutavat Mustainmaan kielellä ... Minä tunnen sen kielen. Se on ihmisten muinaista puheenpartta ja sitä puhuttiin aikanaan monissa Markin länsilaaksoissa ... he huutavat: ... 'Kuolema Forgoilille! Kuolema olkipäille!...' Sellaisin nimin he meitä kutsuvat." (TSH 2/III.7). Liitteessä F mainitaan forgoil "olkipäät" ainoana TSH:ssa esiintyvänä Mustainmaan kielen sanana. Ehkä sen elementit ovat for-go-il "olki-pää-(monikko)"? Pääte -il saattaa olla peräisin haltiakielistä, viime kädessä se on sukua quenyan monikon partitiivin päätteelle -li. (The Lost Road, s. 399).
HARADIN JA KHANDIN KIELET
Kaukaisen etelän haradrimin kielestä ei voida paljoa sanoa. Muuan velho totesi kerran: "Monet ovat nimeni maailmalla ... Mithrandir haltioiden keskuudessa, kääpiöille olen Tharkûn; Olórin olin nuoruudessani lännessä, joka on unohdettu, etelässä Incánus, pohjoisessa Gandalf; ja itään en mene." (TSH 2/IV.5) KTK:n (s. 545, 550 [alaviite 11]) mukaan Incánus tai Inkâ-nûs, Inkâ-nush on haradrimin kielen sana joka merkitsee "pohjois-vakoojaa". Mutta Tolkien ei ollut tästä aivan varma; hän pohti, saattoiko Incánus olla sittenkin quenyan "mielien johtaja". – Tolkien esitti myös (The Peoples of Middle-earth, s. 79), että nimet Khand (Mordorista kaakkoon sijaitseva maa) ja variag (varjaagit olivat Khandissa asuva kansa) olivat esimerkkejä "Idän ihmisten ja Sauronin liittolaisten puheesta". Khandilainen sana on myös mûmak "olifantti", mon. mûmakil. Mutta onko monikon pääte -il sukua sille, joka mahdollisesti esiintyy sanassa forgoil, vai onko se itsenäinen laina haltiakielistä?
DRÚEDAININ KIELI
Drúadanin metsän villi-ihmiset puhuivat kieltä, joka oli täysin vieras yhteiskielelle. Muinaisina aikoina Halethin kansa kutsui heidän heimoaan nimellä Drûg, joka oli heidän omaa kieltään (KTK, s. 516). Nimen varsinainen drúedaininkielinen muoto on KTK:n (s. 526 [alaviite 6]) mukaan drughu ("jossa gh:lla merkitään spiranttia"). Heidän äänensä oli "syvä ja kurkkuvoittoinen" (KTK, s. 516); Ghân-buri-Ghânin ääntä kuvaillaan sellaiseksi myös hänen puhuessaan westronia (TSH 3/V.5). Hän käytti toistuvasti sanaa gorgûn, joka ilmeisesti merkitsee "örkkejä" (ks. The War of the Jewels, s. 391).
[suom. huom. Voidaan spekuloida, että nimen Ghân-buri-Ghân keskimmäinen elementti buri saattaa merkitä "(jonkun) poikaa". Tosin olettamusta ei voi mitenkään todistaa oikeaksi].
TALISKA
Varhainen ihmiskieli taliska mainitaan teoksessa The Lost Road, s. 179; se oli Bëorin kansan kieli, adûnaicin edeltäjä. Se sai vaikutteita viherhaltioiden kielestä nandorista. Christopher Tolkien mainitsee (The Lost Road, s. 192, alaviiite), että "taliskan historiallinen kielioppi on olemassa". Vuosia sitten Vinyar Tengwar ilmoitti, että yksi "haltiatutkijoista" ["Elfconners"] oli toimittamassa taliskan kielioppia ja Carl F. Hostetter vakuuttaa, että se julkaistaan... jonakin päivänä. Toistaiseksi tunnetaan vain muutamia sanoja Ensimmäisen Ajan varhaisista ihmiskielistä. The War of the Jewels (s. 238, 270, 309) mainitsee sanat hal- "pää-, ylin-", bar "mies", halbar "päällikkö", hal(a) "valvoa, vartioida", halad "vartija", haldad "vahtikoira", dar "herruus, isännyys", bor "kivi". Silmarillionissa (s. 174) kerrotaan, että Bëorin kansa kutsui haltiakuningas Felagundia nimellä Nóm "Viisaus", ja hänen kansaansa he kutsuivat nimellä nómin "viisaat". Näin ollen heidän kielessään näyttää olleen monikon pääte -in, joka esiintyy myös rohirrimin (ja Doriathin) kielessä.
)
