Maagista topografiaa

taivaansusi

Kontulainen
Lisää lyhyitä esseitä Keski-Maasta, tällä kertaa luoteisen Keski-Maan kartasta ja sen kummallisuuksista:

http://www.taivaansusi.net/ego/?p=132
 
Uusi essee Gondorin asutushistoriasta. Osia tästä voisi varmaan käyttää wikissäkin?

http://www.taivaansusi.net/ego/?p=149
 
En ole vieläkään ehtinyt lukea tätä asutushistoria-artikkelia kunnolla, mutta näyttää varsin vaikuttavalta. Wikissäkin olisi varmasti käyttöä.
 
Siellä on edelleen mysteerejä ja runsaasti tulkinnanvaraisuutta. Keitä ovat esimerkiksi ne "pitkät miehet", jotka KTK:n mukaan karkottivat Haladinin esi-isät pois Valkoisilta Vuorilta - ja ilmeisesti drughut samaan aikaan, sillä mikään muu ei oikein selitä sitä, että nämä kaksi kansaa muodostivat pakopaikassaan Beleriandissa oudon liiton. Idän pitkien ihmisten sanotaan vainonneen myös Tal-Elmarin kansaa. Toisaalta númenorilaiset eivät nähtävästi tehneet eroa eri alkuperäiskansojen välillä, ja Tolkienkin mielestä ne olivat kaikki samaa proto-haladinia, vaikkakin selkeästi kielellisesti eriytyneitä.

Toisaalta mulla on myös teoria, jonka mukaan nämä "fell folk" olivat proto-pohjalaisten sukulaisia. Marachin kansalle sukua olleet Anduinin laaksojen ihmiset liittoutuivat toisella ajalla kääpiöiden kanssa ja saivat näiltä aseita. Tämä sopii yhteen Tal-Elmarin kertoman kanssa, että idän kansalla oli aseita, joita kukkuloilla asuvat demonit heille valmistivat. Emme voi tietää, sijoittuuko Tal-Elmar Rautkymille vai Morthondiin, mutta tämä tieto sopisi paremmin yhteen Enedwaithin kanssa. Valkoisten Vuorten eteläpuolella ei näitä proto-pohjalaisia tiemmä ollut. Vai sulautuivatko he varhaisessa vaiheessa númenorilaisiin?
 
Muutama kommentti viimeisimpään kirjoitukseen. Ensinnäkin mieleeni tuli, että George R. R. Martinin ja Tolkienin omimmat puolet yhdistämällä syntyisi kyllä äärimmäisen hämmentäviä kirjoja; joko surrealistista mustaa huumoria tai psykonanalyytikkojen suosimia historiallisia romaaneja.

Sitten Rikhard I:een. Oletko taivaansusi muuten lukenut John Gillinghamin kirjaa Richard I? Siinähän nimenomaan osoitetaan, että Leijonamieli oli hieno kuningas, jonka tuomitseminen huonona hallitsijana on pahimmanlaatuista anakronismia. Gradussani Rikhardiin kolmannella ristiretkellä uppoutuneena en kyllä ole täysin vakuuttunut Gillinghamin päättelyn aukottomuudesta.

Ja sananen idealismista. On ironista, että historiallisen klassikkoteoksen poliittisesta realismista kirjoitti juuri Machiavelli, joka oli pohjimmiltaan idealisti. Hänhän unelmoi Italian yhdistävästä suuresta ruhtinaasta yli neljä vuosisataa ennen sen tapahtumista. Lisäksi hän palasi antiikin tasavaltalaisiin ihanteisiin tuhannen vuoden ylimysvallan jälkeen. Machiavellin mukaan hyvä ruhtinas rakensi valtansa kansan kannatuksen varaan, ei häilyvien ruhtinaiden suosiolle.

Itse olen kyllä sitä mieltä, että oli siunauksellista Tolkienin perikunnalle, ettei Tarulle sormusten herrasta ilmestynyt koskaan jatko-osaa. Siinä olisi voinut käydä niin, että TSH olisi menettänyt kokonaan asemansa eeppisen symboliikan helmenä jälkimmäisen kirjan varjostaessa edellistä. Minulle Hobitti on kevyt lastenkirja, jossa on hahmottunut Tarun symboliikan peruspiirteet, TSH on Tolkienin luomisvoiman huipentuma ja Silmarillion on kokoelma legendoja haltioista ja Keski-Maan historiasta.
 
Kointähti sanoi:
Itse olen kyllä sitä mieltä, että oli siunauksellista Tolkienin perikunnalle, ettei Tarulle sormusten herrasta ilmestynyt koskaan jatko-osaa.

Mikä se jatko-osa olisi ollut? Neljännen ajan Gondoriin sijoittuva "Uusi varjo"? Miksi se olisi riistänyt TSH:n aseman?

Minusta Tolkienin olisi pitänyt kirjoittaa Hurinin lasten tarinan tyylinen "realistinen" romaani Numenorin viimeisistä vuosista. (Ehkä high-tech-numenorilaisia lentävine laivoineen.) Aiheesta saisi myös melkoisen elokuvan.

Mitä topiikin varsinaiseen aiheeseen tulee, niin olen ajatellut että "pitkät miehet" jotka KTK:n mukaan ajoivat druedainin pois Valkoisilta vuorilta olisivat olleet Dunhargin vainajia tai näiden esi-isiä, siis tulevan "Vuorten kuninkaan väkeä". Eikö tämä sopisi myös Taivaansuden hahmotelmiin, vai ymmärsinkö ne jotenkin väärin? Vai tarkoittiko Taivaansuden kysymys "keitä he olivat" sitä että olivatko he taustaltaan proto-haladinia, proto-hadorilaisia tai jotain muuta ryhmää?
 
Telimektar sanoi:
Kointähti sanoi:
Itse olen kyllä sitä mieltä, että oli siunauksellista Tolkienin perikunnalle, ettei Tarulle sormusten herrasta ilmestynyt koskaan jatko-osaa.

Mikä se jatko-osa olisi ollut? Neljännen ajan Gondoriin sijoittuva "Uusi varjo"? Miksi se olisi riistänyt TSH:n aseman?

Yleensäkin olen sitä mieltä, että on äärimmäisen oleellinen taito taiteilijalle kyetä lopettamaan yhdessä paikassa ja siirtymään uusille vesille. Esimerkiksi Matrix oli erinomainen leffa mutta surkea leffasarja. Vastaavasti Simpsonit olisi pitänyt lopettaa 5-10 kauteen, eikä jatkaa ikuisuuksiin. Kirjallisuutta tunnen sen verran huonosti, ettei mieleeni tule esimerkkejä, jotka tukisivat teoriaani. Mutta fanituksen luonteeseen kuuluu kuitenkin se, että pystyy ihailemaan taiteilijan tuotantoa kokonaisuudessaan, eikä vain vaikkapa kirjasarjan osia 7 ja 11.

Mitä "Uusi varjo" olisi kyennyt tekemään TSH:lle? Ensinnäkin se olisi voinut venyttää tarpeettomasti TSH:n tarinan kaarta. Toisekseen se olisi saattanut sabotoida maailman eheyttä. "Uuden varjon" jälkeen TSH:takaan ei olisi voinut lukea enää samoin silmin.
 
Kointähti sanoi:
Sitten Rikhard I:een. Oletko taivaansusi muuten lukenut John Gillinghamin kirjaa Richard I? Siinähän nimenomaan osoitetaan, että Leijonamieli oli hieno kuningas, jonka tuomitseminen huonona hallitsijana on pahimmanlaatuista anakronismia. Gradussani Rikhardiin kolmannella ristiretkellä uppoutuneena en kyllä ole täysin vakuuttunut Gillinghamin päättelyn aukottomuudesta.

Tuollaista ovat esittäneet muutkin kuin Gillingham. Nykyään tosin lienee enemmän muodissa mollata Rikhardia, eikä ihan syyttä. Tärkeintä Cœur de Lionissa on kai muistaa se, että hän oli Normandian herttua ja Anjoun kreivi, joka hallitsi sivutoimisesti myös Englantia, muttei koskaan ollut englantilainen eikä pitänyt maasta tippaakaan.

Telimektar sanoi:
Mitä topiikin varsinaiseen aiheeseen tulee, niin olen ajatellut että "pitkät miehet" jotka KTK:n mukaan ajoivat druedainin pois Valkoisilta vuorilta olisivat olleet Dunhargin vainajia tai näiden esi-isiä, siis tulevan "Vuorten kuninkaan väkeä". Eikö tämä sopisi myös Taivaansuden hahmotelmiin, vai ymmärsinkö ne jotenkin väärin? Vai tarkoittiko Taivaansuden kysymys "keitä he olivat" sitä että olivatko he taustaltaan proto-haladinia, proto-hadorilaisia tai

Näin olen ymmärtänyt, että "pitkien miesten" täytyy olla Dunhargin vainajia. Hehän perustivat vuorille kuningaskunnan ajettuaan muut ihmiset sieltä pois. Tarkoitin kysymykselläni nimenomaan sitä, mitä kieltä he puhuivat ja keille he olivat etnisesti sukua, jos kellekään. Ilmeisesti kuitenkin proto-haladinia, joka näyttää olevan todella suurilukuinen kansa joka puhuu useita eri kieliä. Esiakojen etnologia on yhtä vaikeaa kuin esiroomalaisen ajan gallialaisten heimojen setviminen...




Jälleen uusi kirjoitus, tällä kertaa Elrondista, Imladrisin ekonomiasta ja haltioiden sukupuolirooleista:

http://www.taivaansusi.net/ego/?p=229
 
Uusin Tolkien-essee käsittelee Sauronia, Lahjojen Herraa.

http://www.taivaansusi.net/ego/?p=244

“Siten hellitti varjo maan päällä ja elämä parani, mikä on säilynyt kaukaisena muistikuvana ihmisten lauluissa kuten meren kaiku. Silti tämän uuden alun keskellä voimistui myös levottomuus, ja ihmiset lankesivat toisen kerran. Pimeys sai uuden ilmenemismuodon: kenties se oli Mulkhêrin [Melkorin] varjo, tai sitten joku sen palvelijoista joka imi siitä voimaa ja nousi mahdissa kilpaa Anadûnen kanssa. Tuolla pahalla olennolla oli monta nimeä, mutta nimi jonka hän otti valtaan noustessaan oli Zigûr, Zigûr Suuri. Hänen muotonsa oli kaunis katsella ja hän vaikutti viisaalta, ja hänestä tuli pian Keski-maan sydämessä monien kansojen mahtava kuningas. Hän antoi ihmisille lain ja järjestyksen, ja hänen hallintonsa hyödytti kaikkia jotka olivat ennen kärsineet puutetta. Hän teki vauraiksi ja yltäkylläisiksi ne jotka seurasivat häntä, mutta ne jotka vastustivat häntä, ajettiin erämaahan kuolemaan. Zigûr (kuten Mulkhêr ennen häntä) pyrki alati kuninkaitten kuninkaaksi ja jumalaksi ihmisille. Hänen valtansa levisi hitaasti pohjoisen ja etelään, ja mitä enemmän hän kuuli tarinoita Merikuninkaiden mahdista, sitä enemmän hän heitä vihasi, ja pelkäsi, että he valloittaisivat hänen maansa ja kukistaisivat hänen valtakuntansa, ja sydämessään hän punoi juonia Anadûnên tuhoksi.” – Anadûnên uppoaminen §19
 
Sauronista heräsi paljon kommentoitavaa, mutta taidan säästää ajatukseni tulevaan suureen Sauron-keskusteluun joka käytäneen marraskuun toisesta maanantaista alkaen. Sitä odotellen...
 
Tolkienin maailma on tosiaan sodankäynnin suhteen hyvin totaalinen, ja sen kuvasto nousee pikemminkin kahdesta maailmansodasta kuin keskiaikaisesta sodankäynnistä. Mutta mihin suuntaan vaikutus kulkee? Ja rajoittuisiko tämä totaalisuus sodankäyntiin, vai olisiko 1900-luvun alkupuolen sotaisa jakso mentaalihistoriallisesti tarkasteltuna poikkeuksellisen mustavalkoinen ja ehdoton yleisemminkin ottaen?

Eli johtiko kokemus kahdesta maailmansodasta Tolkienin kuvaamaan sotaa totaalisin painotuksin, vai oliko kyseessä vain hyvän ja pahan kamppailuun sisältyvä eeppinen totaalisuus, joka yhdistyi sattumalta aikakauden sotiin? On myös mahdollista kolmannenkinlainen yhteys, jossa Tolkien kirjoittaa symbolisen kuvauksen totaalisen aikakauden olemuksesta, jolloin hän on pureutunut jonkinlaiseen näkymättömäksi muuttuneeseen aikalaismytologiaan, ajan henkeen. Toisin sanoen Tolkienin sotakuvaus yhdistyisi maailmansotien historiaan, koska molemmat pohjautuvat samaan ajan henkeen.
 
Ylös