Metal Gear Solid

Keskustelu huoneessa 'Pelihuone', aloittanut Ksu, 23.04.2011.

  1. Ksu

    Ksu Kontulainen

    Snake! SNAKE!!!

    Eli siis Metal Gear Solid -sarja. Oman alansa klassikko, monta osaa jo takana, ja minä aloitin eilen Twin Snakes -pelin.

    Toistaiseksi en ole kovin vakuuttunut. "Uudemmat pelit" ovat saaneet minut arvostamaan mm. oikeasti toimivia kontrolleja ja kamerakulmia ilmeisesti liikaa. Homma ei pelaa, kun kameran yhtäkkiä siirtyessä astuu väärään suuntaan ja - luonnollisesti - suoraan jonkun vihulaisen näkökenttään. Toistaiseksi onkin ollut huomattavasti vähemmän hiiviskelyä ja enemmän mättöä kuin olisi toivonut. Ja ammuskelussa olen aivan surkea!

    Mutta hahmot ovat mielenkiintoisia, niin "hyvien" kuin "pahojenkin" puolella olevat. Ja ehkä sen avulla jaksaa taas eteenpäin.

    Onko muilla Metal Gear -kokemuksia? Ei spoilereita, kiitos, haluaisin pelata sarjaa eteenpäin vielä tästä!
     
  2. Bietu

    Bietu Kontulainen

    Omistan osat 1,2 (Sons of Liberty),4 (Guns of Patriots) ja PSP:lle tehdyn vitososan Peace Walker (alunperin pelin nimen piti olla MGS 5: Peace Walker). Uudemmat ovat ainakin helpompia ja niihin pääse paremmin sisälle. Ensimmäinen osassa olen jumissa Psycho Mantis-pomotaistelussa ja kakkosessa olen aivan alussa.

    Omat suosikkini ovat kaksi uusinta peliä. Guns of Patriots on sarjassa eniten vaihtoehtoja tarjoava. Voi hiippailla tai sitten räiskiä. Peace Walkerissa on palattu sitten hieman perinteisempään MGS-pelityyliin. Vastustajat kannattaa nukuttaa eikä tapppaa. Kahdessa uusimmassa on myös hienot pomotaistelut, vaikka hahmoilta puuttuu persoonallisuutta aikaisempiin pomoihin verrattuna.

    Kaiken kaikkiaan yksi suosikkisarjoistani pelimaailmassa ja odotan suurella mielenkiinnolla NGP:lle tulevaa MGS 4:sta, 3DS:lle tulevaa MGS 3:sta ja PS3:lle tulevaa MGS: Risingia.
     
  3. CthulhuBard

    CthulhuBard Kontulainen

    MGS saaga kuuluu myöskin meikäläisen suosikkeihin ja tutustuinkin siihen kunnolla PS2:n aikoihin MGS2: Sons of Liberty pelin parissa, joka tullut pelattua useaan otteeseen jo läpi. Twin Snakes oli omasta mielestäni todella upea pelikokemus kanssa vaikka huomattavasti vaikeampi kuin MGS2, tosin tässä oltiin paranneltu ekaa MGS peliä todella paljon ja otettu uusia ominaisuuksia MGS2:sta mukaan, mikä kanssa paransi pelattavuutta jos vertaa alkuperäiseen PS1 versioon.

    MGS2 on kuitenkin se suurin suosikkini, tai oikeastaan oli niin kauan kunnes sain lainattua veljeltäni PS3:n ja MGS4 Guns of Patriot pelin joka nihkeän alun jälkeen tempaisi mukaansa melkoisella voimalla. Pelin välianimaatiot on niin upeita että voisin melkeinpä pelkästään katsoa vain niitä ja uppoutua vain syvemmälle ja syvemmälle Metal Gear Solid mytologian syvyyksiin. MGS4 on ollut toistaiseksi selkeästi sarjan eeppisin ja tunnelmallisin peli (siis mitä olen pelannut) ja eka MGS peli joka saanut meikäläisen liikuttumaan ja vuodattamaan jopa muutaman kyyneleen!

    Ehdottomasti pelihistorian upeimpia saagoja ja kuolemattomia hahmoja. Itse kanssa odotan kuola valuen jo MGS3: Snake Eater 3D:tä 3DS-konsolille jo senkin takia etten ole tätä koskaan pelannut vielä! Xbox 360:lle sitten odottelen tuota Metal Gear Solid: Risingia jonka pitäisi 2012 ilmestyä vihdoinkin.
     
  4. Ksu

    Ksu Kontulainen

    Nyt olen hieman pidemmälle edennyt (Psycho Mantis oli hassu tapaus...), enkä vieläkään ihan 100% diggaa...

    Kyyristyminen & loikka eivät saisi olla saman napin takana. Itse onnistun aina vahingossa kyyristymään kun yritän väistää luotia ja loikkaamaan kun pitäisi mennä piiloon. Samaa ongelmaa on heitto/kuristusotteissa, aina tulee väärä.

    Mutta hahmot ja suuri draamajuoni ovat edelleen hauskoja. Pidän myös siitä, että peli

    "rikkoo neljättä seinää" usein, eli pelaajan läsnäolo tiedostetaan. Tämä oli erityisen selvää Psycho Mantis -kohdassa).

    Eli kaipa tämä tästä vielä jatkuu... Itseänikin jatko-osat kiinnostavat melkein enemmän, mutta tällaisia juonellisia kokonaisuuksia on kivempi pelata alusta asti.
     
  5. Nighteyes

    Nighteyes Kontulainen

    MGS on vähän semmoinen sarja, että sitä joko rakastaa tai sitä pitää ihan tyhmänä sarjana.

    Itse rakastan. Lempipelini. Pakkomielteeni. Vaikka juoni on aivan älytön ja ylimonimutkainen. Ja vaikka pelit tykkää näyttää tunnin mittasia välivideoita tai codec-keskusteluja (pahenee sarjan edetessä). Ja vaikka sillä on ärsyttävä taipumus aina pelin alussa pitää pelaajaa kädestä ("press the action button to climb up the ladder"). Jne.

    Neljännen seinän rikkominen on sitten sarjan tavaramerkki ja sekin jakaa kansan kahtia. Oikeestaan kakkonen on niin "meta", että siitä on kirjotettu sivutolkulla analyysejä ja selityksiä...

    Luulen, että koukkuun jääminen riippuu pitkälti siitä kuinka nuorena ekan kerran pelaa...

    Suosikkini on pleikka ykkösen peli, josta toi Twin Snakes on remake. Johtuu ehkä nostalgioista, mutta pidän alkuperäisestä enemmän kuin Twin Snakesista. Twinissä animaatiotiimiltä lähti aivan hanskasta ja Snakesta tehtiin hirmunen voltteja heittelevä akrobaatti (välivideoissa), joka ei mun mielestä sovi hahmolle. Snaken tyyli on ennemminkin energiatehokkaat kampitukset ja kuristusotteet ja jos pitää väistää niin kuperkeikka korkeintaan ja ähkäisy päälle. Vähän hullumpi valituksen aihe on, että kun alkuperäinen ei osannut roikkua tai syöksyä tai edes tähdätä aseella silmistäpäin katsottuna, niin Twinissä sillä on paljon enemmän etenemisratkaisuja jolloin se on ensinnäkin helpompi ja, no emmä tiiä. Niinkuin huomaatte, tämmöset pikkuasiat vaivaa mua... Hulluin tekosyyni alkuperäisestä enemmän pitämiselle on että sen suttuiset pikselit teki Alaskan ilmeestä sopivan karkean. Ne on nää nostalgiahöyryt... [22]

    En varmaan valehtele hirveästi jos sanon pelanneeni ykkösen noin parikymmentä kertaa läpi vuosien varrella. Pari niistä japanilaisella ääninäyttelyllä vertailun vuoksi ja koska pidän japanin kielestä. Ja Twin Snakessa keräsin kaikki dogtagit kaikilla vaikeustasoilla. En suosittele. Siitä ei voita muuta kuin "mitä hittoa mä oon tekemässä"-fiiliksen ja totaalisen kyllästymisen.

    Ykkösessä iskee tunnelma, josta ainakin puolet on taustamusiikin ansiota. Se vahvistaa maanalaisen kompleksin kolkkoa fiilistä ja pimeää Alaskan talvikeliä.

    Kakkosen ilmestyäessä olin aivan täpinöissäni ja alkutunnarin kohdalla olin aivan myyty. Sitten peli päätti tehdä *jossain vaiheessa* melko anteeksiantamattoman yllätyksen, jota en pyynnöstäsi tässä ala enempää avaamaan. Tiedät kyllä sitten. Sen takia melkein inhoan kakkosta tosin en moneen vuoteen pystynyt myöntämään sitä. Lisäksi alkutunnari on pelin ainoa hyvä biisi, itse pelimusat varsinkin jälkimmäisellä puoliskolla taas aivan hirveetä kuraa. Ei mitään tunnelmaa niinkuin ykkösessä. Huoh.
    Hyvänä, sekä huonona puolena juoni räjäyttää pään.

    Kolmonen on toinen suosikkini. Kumpi on parempi, ykkönen vai kolmonen? Ykkönen nostalgiasyistä ja tunnelmalla, kolmonen pelimekaniikallisista syistä. Siitä kandee hommata Subsistence jos vain mahdollista niin saa kameran paremmin haltuunsa.

    Nelosessa on sitten ehdottomasti parhaat ja nykyaikaisimmat kontrollit. Juonen kulusta neloseen asti en luonnollisesti sano mitään. Jos muuten herää juonesta kysymyksiä niin tarjoudun antamaan spoilerivapaita vastauksia etenemisesi mukaan. Se on meinaan melkonen hässäkkä.

    Mulla on myös pakkomielle aina pelata sarjat alusta asti ja nyt mun täytyykin kertoa sulle, että et muuten ole pelaamassa alusta asti... Tai kyllä sä sen tiiät kun hahmot on pelissäsi jo puhunu Gray Foxesista ja Zanzibar landeista yms. Ennen pleikkarin peliä Kojima teki 2 peliä MSX tietokoneelle 80-90-luvun taitteessa. Ne on aikalaisiksensa todella hyviä, mutta nykypäivänä... no, en väitä että ne olisi pakko pelata... Mutta jos aiot, niin paras väli on ehkä kolmosen jälkeen ja ne löytyykin sopivasti MGS3 Subsistencen kakkoslevyltä emuloituina. Jälkimmäisen pääpahis on yllättävän sympaattinen ja moniulotteinen hahmo joka on sen ikäiseksi peliksi todella yllättävää. Niin ja Nintendon versioihin ei kannata edes vilkaista.
     
  6. Vinku

    Vinku Kontulainen

    Pleikka-pelejä on tullut pelattua (1-4), ykkönen moneen kertaan joskus muinoin kun ei muita hyviä pelejä ollut. Tällä hetkellä omistan vain nelosen, joka tarjoaa enemmän välianimaatioita kuin itse pelaamista. Jostain syystä en tuota nelosta ole osannut pelata vanhalla kunnon hiipimisellä vaan tulee pudotettua vihollisia ihan liikaa.

    Tuo vanha äijä nauratti monesti. Kaveri ei aina jaksanut edes kiven yli nousta, josta saimmekin sisäpiirivitsin kehiteltyä. Hyvin se vanha pappa kuitenkin selvisi loppuun saakka. Nelonen alkaa tosin hassusti ellei tiedä mistä on kyse (ts. tokalla kerralla tajuaa monesta asiasta enemmän).

    Itse en omista Pleikkaa vaikka MGS4 Pleikalle onkin, emäntä on sitä enemmän pelannut ja taas on menossa uusi rundi. Marsut on kyllä ihkuja. <3

    Joskus emäntä joutui valvomaan tunnin ylimääräistä vain loppuanimaatioiden takia, joka kohdassa kun ei voi tallentaa. Hienosti tehdyt animaatiot ja erittäin tunnelmallisen jännät fiilikset saimme monessa kohdassa.

    Minusta jokaiseen peliin pitäisi saada paljon erilaisia etenemisreittejä. Pelaajan pitäisi saada päättää meneekö laatikoiden läpi äänekkäästi vai hiljaa ilmastointikanavissa. Hassuinta monissa on juurikin joku pieni oksa tms, jonka yli ei erikoiskyvykäs sotilas pääse. ;D

    Samaa mieltä vaikka en ole tuota peliä pelannutkaan. Nappuloiden sijoittelussa pitää aina ottaa huomioon erehtymisen mahdollisuus. Monissa muissakin peleissä on tälläistä ongelmaa.
     
  7. CthulhuBard

    CthulhuBard Kontulainen

    Nyttenhän on tänä vuonna MGS Snake Eater 3D:n lisäksi tulossa Metal Gear Solid HD Collection, joka pitää sisällään MGS2: Sons of Liberty ja MGS3: Snake Eater pelien HD-versiot plus PSP:lle ilmestyneen MGS: Peace Walkerin HD-version!

    Kyseinen HD Collection ilmestyy PS3:lle JA Xbox 360:lle!
     
  8. Ksu

    Ksu Kontulainen

    Hoo, koskahan tuo olisi tulossa? Kuulostaa nimittäin aika hyvältä (vaikka osa noista meillä taitaa kyllä ollakin, mutta ei tietenkään HD-versioina eikä ainakaan tuota Peace Walkeria).

    Optimisti toivoo, että ensi viikolla pääsisi taas pelaamaan, mutta vähän kiireiseltä näyttää...
     
  9. CthulhuBard

    CthulhuBard Kontulainen

    Marraskuussa 2011 tulee tuo HD Collection myyntiin =) samoihin aikoihin tulee myöskin MGS Snake Eater 3DS:lle, joten melko huikea loppuvuosi MGS-faneille!
     
  10. Ksu

    Ksu Kontulainen

    Kas, loppuvuosi onkin sitten melkoisen pelitäytteinen kausi... Ei ole nimittäin MGS aivan ainoa loppuvuodesta ilmestyvä mielenkiintoisuus! Saapa nähdä miten aika riittää kaikkeen...!
     
  11. CthulhuBard

    CthulhuBard Kontulainen

    MGS HD Collection sitten myöhästyi tämän vuoden puolelle eurojulkaisun suhteen, mutta viime perjantaina oli vihdoin julkaisupäivä ja kävin poimimassa VPD:stä oman kappaleeni tästä suuresti odottamastani pelikokoelmasta!

    MGS2 meni eilen läpi ja näyttäähän se upealta Full-HD:na ja vanha fanipoika itki onnenkyyneleitä :)
    Nyt tarkoitus sitten aloittaa MGS3: Snake Eater ensimmäistä kertaa ikinä ja vähän on jännittynyt olo koska uusi MGS tarina edessä ja pääsee pelaamaan legendaarisella Big Bossilla!

    Suosittelen tämän kokoelman ostamista, mukanahan siis tulee MGS 2-3, Peace Walker ja Metal Gear 1-2.
     
  12. SamKarpalosuo

    SamKarpalosuo Kontulainen

    Oma ensikosketukseni pelisarjaan tapahtui NES:in Metal Gearin kautta, kömpelösti englanniksi käännetty ja hieman kankea peli joka kuitenkin piti lujasti otteessaan ja sai kiinnostumaan (vaikka eihän sitä tullut ikinä läpi mentyä.)

    Seuraavaksi sitten Metal Gear Solid, Twin Snakes ja Snake Eater, tosin kakkonen jäi välistä. Huomasin pitäväni hahmoja ja juonta järjettömän juustoisina, mutta silti jostain syystä tykkäsin. Tajusin että näitä pelejä ei kannata yrittääkään ottaa realistisina, ei edes siinä määrin kuin reaalimaailmaan sijoittuva fiktio voi parhaimmillaan olla; vaan sen sijaan nämä ovat eeppisiä sankaritarinoita ainoastaan hieman erilaisissa puitteissa. Elämää suuremmat hahmot suurine eleineen ja puheineen kuuluvat asiaan, kuten kuuluu sekin että toista ei vain ammuta päähän turhia kyselemättä kuten normaali sotilas tekisi, vaan esitetään haasteita, kerrotaan pitkiä elämäntarinoita, sitten taistellaan näyttävästi, ja sitten vietetään hetki kuolevan vihollisen vierellä kuunnellen vielä vähän lisää elämäntarinaa. Oikeassa maailmassa se olisi hupsua, mutta Metal Gearin universumissa sen täytyy mennä niin. (ja joskus toivon että oikeassa elämässäkin täytyisi.)

    Lääh. Lisäisin vielä että Snake Eater itketti minua enemmän kuin mikään peli ikinä.
     

Jaa tämä sivu