Heräsipä kysymys erityisesti Aragorniin liittyen, mutta myös Boromiriin. Ei varmasti mikään uusi kysymys, mutta ensihätään en löytänyt keskustelua siitä, joten nostettakoon kissa (huom. viiksekäs otus) uudestaan pöydälle.
Viggo Mortensenin fysiognomian ansiosta elokuvatrilogia on iskostanut monien mieleen kuvan Aragornista sangen parrakkaana heppuna. Mutta voi hyvinkin olla niin, ettei hänellä partaa ollut lainkaan. Sama koskee itse asiassa myös Sean Beanin Boromiria, kirjan Boromirin parrakkuuden ken todistaa, tehköön sen.
Boromirista en kuitenkaan osaa sanoa, ajeliko hän ehkä partaansa, vaikka kenties ei parrakkaana riekkunutkaan pitkin keski-maita. Lienee kuitenkin niin, että Aragornilla ei parta edes kasvanut! En ainakaan ole löytänyt TSH:sta yhtään kohtaa, jossa sanottaisiin suoraan Aragornin olleen parrakas tai ohimennen mainittaisiin, miten hän nauraa niin, että parta tutisee tai rapsuttaa mietteissään partaansa tai hörppää olutta ja pyyhkäisee vaahdon parrastaan...
Mutta ettei parran haiventakaan? Miten niin? Keskeneräisten tarujen kirjassa Christopher Tolkien mainitsee isänsä kirjoituksen vuodelta 1972: "Muistiinpanossa - - - hän käsittelee ihmisissä virtaavaa haltiaverta ja mainitsee että ihmiset joiden esi-isien joukossa oli haltioita erotti siitä että he olivat parrattomia (haltioilla ei ollut partaa)..." (KTK 340). Pitkäpartainen Círdan on tietysti poikkeus haltioiden joukossa, ja poikkeuksena hänet myös toisinaan mainitaan.
Tämä kysymys tuli eteeni tutkiessani Tienristeyksen Murtuneen kuninkaan veistosta, jolla tiedetään varmasti olleen parta (ks. TSH II/4.7. Matka Tienristeykseen: "Silmät olivat ontot ja kaiverrettu parta murtunut..."). Hammond ja Scull kiinnittävät huomiota kuninkaan (siis jonkun Aragornin esi-isän) parrakkuuteen Reader's Guidessa (s. 485) ja siteeraavat sitten mainittua KTK:n tekstiä ja pohtivat, liekö Tolkien havainnut haltiavarenperinnön parrattomuutta aiheuttavan vaikutuksen vasta TSH:n kirjoittamisen jälkeen. He eivät tosin ota kantaa Aragornin mahdolliseen parrakkuuteen.
Jos TSH:ssa Aran parta mainitaan, se siitä, mutta jos ei, pitänee ottaa vuoden 1972 maininta tosissaan ja karistaa lopullisesti Partamiehen kuva mielestään apokryfisena haihatteluna (ketkä siihen sitten pystyvätkin, jotkut eivät ehkä halua tai edes voi sitä tehdä) ja totuttautua ajatukseen haltiamaisesta siloposki-Aragornista. Ehkä olisi nähtävä koko Gondorin historia uudestaan voittopuolisesti parrattomana. Mahtoiko parta olla kaiken kaikkiaan vain näkyvä merkki barbaariudesta?
Päätän lähetykseni tähän ja totean sen olleen tällä hetkellä viidestuhannes säilynyt postitukseni. Hohhoijaa, että lavertelu onkin maittanut.
Viggo Mortensenin fysiognomian ansiosta elokuvatrilogia on iskostanut monien mieleen kuvan Aragornista sangen parrakkaana heppuna. Mutta voi hyvinkin olla niin, ettei hänellä partaa ollut lainkaan. Sama koskee itse asiassa myös Sean Beanin Boromiria, kirjan Boromirin parrakkuuden ken todistaa, tehköön sen.
Boromirista en kuitenkaan osaa sanoa, ajeliko hän ehkä partaansa, vaikka kenties ei parrakkaana riekkunutkaan pitkin keski-maita. Lienee kuitenkin niin, että Aragornilla ei parta edes kasvanut! En ainakaan ole löytänyt TSH:sta yhtään kohtaa, jossa sanottaisiin suoraan Aragornin olleen parrakas tai ohimennen mainittaisiin, miten hän nauraa niin, että parta tutisee tai rapsuttaa mietteissään partaansa tai hörppää olutta ja pyyhkäisee vaahdon parrastaan...
Mutta ettei parran haiventakaan? Miten niin? Keskeneräisten tarujen kirjassa Christopher Tolkien mainitsee isänsä kirjoituksen vuodelta 1972: "Muistiinpanossa - - - hän käsittelee ihmisissä virtaavaa haltiaverta ja mainitsee että ihmiset joiden esi-isien joukossa oli haltioita erotti siitä että he olivat parrattomia (haltioilla ei ollut partaa)..." (KTK 340). Pitkäpartainen Círdan on tietysti poikkeus haltioiden joukossa, ja poikkeuksena hänet myös toisinaan mainitaan.
Tämä kysymys tuli eteeni tutkiessani Tienristeyksen Murtuneen kuninkaan veistosta, jolla tiedetään varmasti olleen parta (ks. TSH II/4.7. Matka Tienristeykseen: "Silmät olivat ontot ja kaiverrettu parta murtunut..."). Hammond ja Scull kiinnittävät huomiota kuninkaan (siis jonkun Aragornin esi-isän) parrakkuuteen Reader's Guidessa (s. 485) ja siteeraavat sitten mainittua KTK:n tekstiä ja pohtivat, liekö Tolkien havainnut haltiavarenperinnön parrattomuutta aiheuttavan vaikutuksen vasta TSH:n kirjoittamisen jälkeen. He eivät tosin ota kantaa Aragornin mahdolliseen parrakkuuteen.
Jos TSH:ssa Aran parta mainitaan, se siitä, mutta jos ei, pitänee ottaa vuoden 1972 maininta tosissaan ja karistaa lopullisesti Partamiehen kuva mielestään apokryfisena haihatteluna (ketkä siihen sitten pystyvätkin, jotkut eivät ehkä halua tai edes voi sitä tehdä) ja totuttautua ajatukseen haltiamaisesta siloposki-Aragornista. Ehkä olisi nähtävä koko Gondorin historia uudestaan voittopuolisesti parrattomana. Mahtoiko parta olla kaiken kaikkiaan vain näkyvä merkki barbaariudesta?
Päätän lähetykseni tähän ja totean sen olleen tällä hetkellä viidestuhannes säilynyt postitukseni. Hohhoijaa, että lavertelu onkin maittanut.
Mitä tulee Aragorniin mahdolliseen partaisuuteen, minusta tuntuu sangen mahdolliselta, että arvon samooja olisikin ollut enemmän tai vähemmän partainen. Itse kuvittelin kirjaa lukiessani, että Boromir oli parraton, muttta muuttui partavalluksi Rivendellistä lähdon jälkeen. Näin siksi, etten oikein uskonut enkä usko edelleenkään, että Sauronin vakoojia ja Sarumanin noituuksia väistellessä olisi ollut aikaa murehtia sitä keikkuiko leuassa parta vaiko ei.
