Noh, oma teoriani menee about näin (voi olla että tämä teoriani jostain täältä löytyisikin, mutta kirjoitanpa taasen): Oletetaan, että Keski-maassa on tavallaan kaksi ulottuvuutta (huono sana, keksikää parempi?): se tavallinen, jossa elävät hobitit, ihmiset, haltiat. Sitten on toinen astraaliulottuvuus, joka on Valarin, Maiarin ynnä muiden henkiolentojen kotitaso. Tämä astraaliulottuvuus on tavallaan laajennus tavalliseen ulottuvuuteen: siellä näkee enemmän, ja jos olento on täysin sen puolella, hän on näkymätön tavallisessa ulottuvuudessa. Ardaan laskeutuneilla Ainurilla ei ollut alkuun varsinaisia hahmoja laisinkaan, sillä he olivat näkyviä vain astraalitasolla. Omasta tahdostaan he kuitenkin ottivat itselleen näkyvät hahmot, kukin minkälaisen halusivat. He eivät kuitenkaan olleet hahmoonsa sidottuja, vaan pystyivät muokkaamaan sitä halunsa mukaan, tai kulkemaan ilman sitä. Tämän kyvyn he saattoivat kuitenkin myöhemmin menettää, kuten kävi esimerkiksi Sauronille. Noh, Sormuksen yksi ominaisuus ei siis teoriani mukaan olekaan varsinaisesti tehdä käyttäjä näkymättömäksi, vaan siirtää hänet tähän laajennettuun tietoisuuden tilaan, toiseen ulottuvuuteen. Eli siis tavallaan lisää hänen voimiaan siellä, mikä tietysti Sauronille itselleen oli tärkeää. Mutta koska Sauron oli jo valmiiksi omassa ulottuvuudessaan, ja hahmo tavallisella puolella oli hänen itsensä aikaansaama tuotos, eihän se minnekään kadonnut, ellei hän sitä nimenomaan halunnut (samoin oli asian laita tietysti Bombadilinkin kanssa). Ja samalla tavalla, mutta paljon hitaammin, orjuuttivat yhdeksän sormusta käyttäjänsä ja vetivät heidät aaveina toiseen ulottuvuuteen. Sitten on vielä Glorfindel, jonka Frodo ollessaan siirtymässä aavemaailmaan näki valoa hohtavana valkoisena hahmona. Tämä lienee melko helppoa selittää, olihan Glorfindel sentään palannut Mandosin saleista, siis käynyt jo toisen ulottuvuuden puolella. Hän ei kuitenkaan ollut siellä vielä kokonaan.
Valittakaa, jos olin epäjohdonmukainen, tai täysin väärässä. Spekulointiahan tuo paljolti oli, nojaamatta suuremmin Tolkien-auktoriteetteihin. Pelkän elokuvan nähnyt voisi heittää suunnilleen saman tarinan, vaikkei kirjaa olisi ikinä edes nähnyt. [24]