Summeri: Hobitti-fanit koolla (oikoluettu versio)

Merri

Ylläpitäjä
Vastuuhenkilö
Ylläpitäjä
Alkuperäinen juttu. Siinä on liikaa virheitä. Korjataan ne!

Tämä on vasta suora kopio, koska olen juuri lähtemässä töihin ja on vähän kiirus. Ota kappale ja korjaa sen kirjoitusasu ja asiavirheet! Koostan korjaukset tähän.

Hobitti-fanit koolla

1.jpg

Hobittien ja Taru Sormusten herrasta -fanituksessa on kyse paljon elokuvia ja kirjoja isommasta asiasta. Tosifanit kutsuvat harrastustaan elämäntavaksi. Hobitti-elokuvatrilogian kolmas osa Viiden armeijan taistelu saa ensi-iltansa 10. joulukuuta. Innokkaat fanit jonottivat viime perjantaina 21.11. lippuja viimeisen Hobitti-elokuvan ensi-iltaan.


2.jpg Kaikille Tolkienin maailma ei ole auennut yhtä suurella voimalla. En ole jostain syystä itse ikinä tarttunut J. R. R. Tolkienin kirjaan tai katsonut niiden pohjalta elokuvia, joten Tolkienin ympärillä pyörivä fanikulttuuri on minulle jotain aivan uutta. Onneksi sain mahdollisuuden tutustua Tanjaan, jonka mukana pääsen seuraamaan fanien valmistautumista vuoden kohokohtaan, eli viimeisen Hobitti-elokuvan ensi-iltaan.

”Ekan Hobitin kävin katsomassa elokuvateatterissa 15 kertaa, toisen kymmenen kertaa ja jos tää uusi on hyvä niin lupaan tehdä uuden ennätyksen!”

Kommenteista ei jää epäselväksi, etteikö helsinkiläinen Tanja olisi todellinen Hobitti- ja Tolkien-fani. Hänen kaulassaan roikkuu aito Taru Sormusten herrasta -kirjasarjasta tuttu sormus, ja lisäksi hänellä on mukanaan Peter Jacksonin Sormusten herra -filmatisoinneista tuttu haltiakoru. Tanja omistaa lisäksi kaikki Tolkienin kirjat sekä niistä tehdyt elokuvat. Hän katsoo joka kuukausi vähintään yhden Tolkien-leffan, eikä kirjojen lukeminenkaan ole jäänyt yhteen kertaan. Tähän mennessä hän on lukenut Taru Sormusten herrasta -kirjat arvioidensa mukaan noin kuusikymmentä kertaa ja Hobitin noin kaksikymmentä kertaa läpi.

3.jpg ”Ne ovat yksinkertaisesti vaan niin hyviä. Tolkienin kirjat eivät ikinä mene vanhaksi, koska ne sijoittuvat aivan toiseen maailmaan. Kirjasarjoja on vaikea verrata, mutta Sormusten Herra –kirjat ja elokuvat ovat ehkä hieman parempia kuin Hobitti, koska Hobitti on enemminkin lastenkirja, ja Hobitti-elokuvat ovat myös vähemmän uskollisia itse kirjalle.”

Tanjan innostus Tolkienin kirjoihin lähti 10-vuotiaana äidin kehotuksesta, vaikkei hän paksun kirjan lukemisesta aluksi innostunutkaan.

”Se näytti oudolta ja liian pitkältä, mutta sitten ollessani kipeänä aloin lukemaan ja jäin siihen koukkuun. Luin sitä koko seuraavan yön ja viikon kuluessa olin lukenut loputkin Taru Sormusten herrasta -kirjat!”

4.jpg Enemmän kuin fanittamista

Tanjalle Hobitti-fanitus on hänelle omien sanojensa mukaan enemmän elämäntapa kuin harrastus. Kirjojen tapahtumapaikka Keski-Maa on hänelle kuin toinen koti.

”Tavallaan aina kun menee katsomaan leffaa ja tulee se sama musiikki ja maisemat, niin tuntuu kuin olisi tullut kotiin!”

Tanja on ollut myös ahkerasti mukana Suomen Tolkien-seurassa, joka on tarkoitettu J. R. R. Tolkienin ja muun fantasiakirjallisuuden ystäville. Hän on osallistunut seuran järjestämiin miitteihin ja surffaa Kontu-yhteisön keskustelufoorumi Vihreässä Lohikäärmeessä päivittäin.

”Kontu riittää minulle niin hyvin, etten ole edes ikinä liittynyt Facebookkiin!”

5.jpg Tennispalatsin ulkopuolella hengaileekin jonotusyötä edeltävänä iltana paljon Tanjalle Tolkien-seurasta tuttuja kavereita, jotka ovat telttailleet elokuvateatterin ulkopuolella jo pidemmän aikaa. Yksi heistä on Suomen Tolkien-seuran sihteeri Kerttu Pihlajamaa, joka on jonottanut lippuja viikon ajan. Hän on saanut käydä kaverinsa luona peseytymässä ja ruokaa hän on hakenut viikon ajan McDonald’sista ja Lidlin paistopisteeltä. Pientä vaihtelua on saatu trangialla.

”Olen käynyt koulussa luennoilla ja kirjoittanut esseitäkin täällä, joten ei koulunkäynti tästä ole kärsinyt. Hyvä paikka ensi-iltaan on tärkeää, mutta yhtä iso syy siihen, että lähtee tänne teltassa jonottamaan oli myös se, että saa olla kavereiden kanssa.”

6.jpg Erilainen ensi-ilta

Useasta sadasta telttansa elokuvateatterin ulkopuolelle pystyttäneestä jonottajasta suurin osa tietää toisensa jo aikaisemmista jonotustapahtumista, ja jopa ulkopuolinen aistii jonotustapahtuman yhteisöllisyyden. Jonossa yhteislaulettiin välillä Hobitti-leffoista tunnettuja lauluja sekä huudettiin huutoja, ja Tolkien-seura järjesti jonottajille myös muun muassa tietovisan kääpiöistä. Aikaisempina vuosina Tanja ei ole saanut vanhemmiltaan lupaa osallistua jonotus– tai ensi-iltayön tapahtumiin nuoren ikänsä vuoksi, mutta tänä vuonna hän pääsi käymään jonotustapahtumassa. Koeviikon takia yöpyminen elokuvateatterilla jää kuitenkin väliin.

”Onneksi pääsen joulukuun ensi-iltayöhön, mutta jouduin taivuttelemaan vanhempia siihenkin puoli vuotta. Haluisin niin kovasti jäädä yöksi tänne jonotustapahtumaankin, mutta onneksi kaveri hommaa minulle lipun ensi-iltaan.”

7.jpg Tanjan mukaan on turvallisempaa tulla jonottamaan lippuja ajoissa, vaikka ensi-iltaan on myynnissä useita satoja lippuja. Hobitti-elokuvan ensi-illassa tunnelma on niin ainutlaatuinen, ettei tosifani voi jättää sitä väliin. Tanja kertoo, että yleensä teatteriväki taputtaa jo alkutekstien aikana, hurraa kesken elokuvan ja suurin osa on myös pukeutunut joksikin elokuvan hahmoksi. Tanja aikoo pukeutua joulukuiseen ensi-iltayöhön haltiaksi.

”Ensin ajattelin pukeutua hobitiksi, mutta sitten löysin täydellisen haltiapuvun ja peruukin, joten pukeudun sitten haltiaksi”, Tanja kertoo ja vilauttaa minulle puhelimestaan kuvaa haltia-asustaan.

”Oikeesti kukaan ei saisi nähä sitä asua ennen ensi-iltaa, mut tehdään nyt sinun kohdalla poikkeus!”

8.jpg Sovimme Tanjan kanssa, että näemme seuraavan kerran ensi-iltayötä edeltävänä päivänä, ja autan Tanjaa haltiaksi laittautumisessa. Innostunut Tanja ei meinaa pysyä pöksyissään puhuessaan tulevasta ensi-illasta.

”Olo on vähän haikea, kun osa on viimeinen ja paljon kuolemia on tiedossa. Mutta tiedänpähän etten laita ripsaria ensi-iltaan niin paljoa!”

Kirjoittaja: Summeri-juontaja Maiju Pellikka
Kuvat: Emmi Kähkönen
 
Last edited:
Kiva että tämmöisiä juttuja tehdään, mutta olisihan tässä tosiaan riittänyt oikolukijallekin hommia. Näin ensihätään on pakko korjata tämä useimpien jonottajien ruoanhankintaan liittyvä asiavirhe. :grin:

Finnkinon ulkopuolella hengaileekin jonotusyötä edeltävänä iltana Tanjalle paljon Tolkien –seurasta tuttuja kavereita, jotka ovat telttailleet elokuvateatterin ulkopuolella jo pidemmän aikaa. Yksi heistä on Suomen Tolkien Seuran sihteeri Kerttu Pihlajamaa, joka on jonottanut lippuja viikon ajan. Hän on saanut käydä kavereidensa luona peseytymässä, ja ruokaa hän on tehnyt viikon ajan trangialla.

Tennispalatsin ulkopuolella hengaileekin jonotusyötä edeltävänä iltana paljon Tanjalle Tolkien-seurasta tuttuja kavereita, jotka ovat telttailleet elokuvateatterin ulkopuolella jo pidemmän aikaa. Yksi heistä on Suomen Tolkien-seuran sihteeri Kerttu Pihlajamaa, joka on jonottanut lippuja viikon ajan. Hän on saanut käydä kaverinsa luona peseytymässä, ja ruokaa hän on hakenut viikon ajan McDonald’sista ja Lidlin paistopisteeltä.
 
Lisäsin muutoksen ja korjailin edeltänyttä tekstiä. Lisäksi pistin vielä pienen jatkon, että trangia tulee mainituksi: Pientä vaihtelua on saatu trangialla.
 
"Haltija"?! Huomaa, ettei toimittaja ole todellakaan lukenut Tolkienia, kun ei tiedä suomennoksissa käytettävän sanan vanhempaa muotoa haltia. Ja mistä lienee saanut päähänsä, että hobitti ja haltia olisivat isolla kirjoitettavia erisnimiä =D
 
Sitä sattuu ja tapahtuu; ensisijaisestihan kyseessä ei ole toimittaja vaan juontaja, eikä heidän asiansa ole olla kielen ammattilaisia (toimittajalta voisi olettaa myös sitä, että paneutuisi riittävästi tietääkseen että haltia on haltia). Olisi toki toivottavaa, että Yleltä löytyisi resursseja oikolukemiseen, mutta näyttää siltä että sieltäkin vaan potkitaan lisää väkeä pellolle. Nettipuolen uutissa huomaa jatkuvasti kielioppivirheitä, jotka eivät edes ole kauhean harvassa. Nykyaika ei oikein suosi huolella kirjoitettua ja oikoluettua tekstiä, niin surullista kuin se onkin. Jää sitten meidän amatöörien asiaksi "korjata" asia...
 
Kas, kaikki löytämäni virheet on jo ehditty noteerata paitsi yksi lievähkö epäjohdonmukaisuus: siellä täällä tekstissä esiintyvä kirjoitusasun vaihtelu Taru Sormusten Herrasta / Taru Sormusten herrasta pitäisi kait hävittää ja ottaa käyttöön herra pienellä hoolla: Taru Sormusten herrasta.
 
Olen mieltänyt, että kaikkien erisnimeen kuuluuvien sanojen kirjoittaminen isolla alkukirjaimella on englannista lainattu tapa. Olen kuvitellut, että suomeksi kuuluisi olla Taru sormusten herrasta. Ellei sitten haluta erikseen korostaa, että nämä kaikki sanat kuuluvat erisnimeen. Veikkaan, että tuo englannista tuttu tapa on meillä vallalla ei niin kovin monen vuoden päästä.

Puhtaasti tyylisyistä muuttaisin vielä kolmannen kappaleen alusta "Kommentista ei jää epäselväksi..." monikkoon "Kommenteista ei jää epäselväksi...", vaikka edellä on vain yksi kommentti. Monikko antaa lisätietoa, että edellä on vain yksi esimerkki monista kommenteista jotka todistavat faniudesta.
 
Lisäsin Rohanin ratsastajan mainitseman monikon ja korjasin "Taru Sormusten herrasta" yhtenäiseksi. Ilmeisesti "Sormusten herra" on erisnimi?
 
Nyt sain aikaiseksi käväistä korjaamassa Haltijat ja Hobitit :) Sniikisti vaan töissä niin, piilossa omassa nurkassa niin eikös vaan niin Aarre....
 
Hobittien ja Taru Sormusten herrasta -fanituksessa on kyse paljon elokuvia ja kirjoja isommasta asiasta.
Artikkelin aloituslause jäi vielä minulle vähän mystiseksi. Pitäisikö tuon olla "Hobitin ja Tarun Sormusten herrasta fanituksessa"?

Kirjasarjoja on vaikea verrata, mutta Sormusten Herra –kirjat ja elokuvat ovat ehkä hieman parempia kuin Hobitti, koska Hobitti on enemminkin lastenkirja, ja Hobitti-elokuvat ovat myös vähemmän uskollisia itse kirjalle.
En tiedä kuinka suora lainaus tämä on, mutta Hobittihan ei ole kirjasarja.

Jos aiemmin päädyttiin kirjoittamaan TSH:n nimi uuden painoksen alkukirjainkäytännön mukaisesti eli muodossa "Taru Sormusten herrasta", niin pitäisikö kirjoittaa myös ilman Taru-sanaa "Sormusten herra" pienellä h:lla? (Samasta syystä voisin ehkä kannattaa foorumin nimen vaihtamista Vihreäksi lohikäärmeeksi pienellä l:llä.) Lisäksi tuon ajatusviivan pitäisi olla tavallinen yhdysmerkki ja uskoisin että sellainen kuuluu myös elokuvat-sanaan. Eli "Sormusten Herra –kirjat ja elokuvat" pitäisi olla "Sormusten herra -kirjat ja -elokuvat".

Aikaisempina vuosina Tanja ei ole saanut vanhemmiltaan lupaa osallistua jonotus– tai ensi-iltayön tapahtumiin nuoren ikänsä vuoksi, mutta tänä vuonna hän pääsi käymään jonotustapahtumassa.
Tähänkin on lipsahtanut ajatusviiva yhdysmerkin paikalle jonotus-sanan jälkeen.
 
  1. Teoksen (ja sen lyhyemmän nimityksen) kirjoitusasuna olivat Sormusten Herra ja Taru Sormusten Herrasta vielä vuonna 2007 ilmestyneessä kolmiosaisessa pokkarilaitoksessa, mutta uusimmassa yksiosaisessa laitoksessa on otettu käyttöön kirjoitusasut Sormusten herra (ks. esim. Tolkienin esipuhe) ja Taru Sormusten herrasta (ks. esim. loppuviite 1, s. 1177 ja takakansi). Samassa kirjoitusasussa on yritetty pysytellä myöhemmin ilmestyneissä suomennoksissa (esim. Kirjeet), vaikka välillä muoto "Herrasta" lipsahtaa mukaan (esim. Húrinin lasten tarina, suojapaperin liepeet ja takakansi).
  2. Sangen tiiviisti Uuden Oikeinkirjoituksen kanssa puuhailevana olen joskus miettinyt foorumimme nimen kirjoitusasua, mutta en ole kehdannut esittää sen muuttamista, vaikka kieltämättä & kiistämättä se olisi looginen toimenpide. Pysyvätpähän ainakin majatalon ja foorumin nimet erillä toisistaan, kun edellinen on Vihreä lohikäärme ja jälkimmäinen Vihreä Lohikäärme. En toki vastusta mahdollista muuttamista, mutta en myöskään vaadi.
 
Nyt menee alkuperäisestä aiheesta sivuun mutta ollaan niin mielenkiintoisen kysymyksen äärellä, että en malta olla kysymättä kun olen aika ajoin hämmästellyt tätä moniosaisten erisnimien kirjoitusasua saamatta oikein tolkkua asiaan. Eli voitko Tik valistaa, mihin tämä vaihtelu perustuu esille ottamissasi kahdessa kohdassa? Jos vaikka ymmärtäisin asian.
 
Ei kai siinä muuta kuin että suomenkielisissä useammasta sanasta koostuvassa nimessä (pois lukien etunimi + sukunimi -yhdistelmät) normaalisti vain ensimmäisessä sanassa on iso alkukirjain. Etenkin kirjojen nimet ovat tällaisia: Sadan vuoden yksinäisyys. Jos nimen osina on erisnimiä, toki niissä iso alkukirjain: Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti. Meidän ikioma kirjamme Taru Sormusten herrasta voisi hyvinkin olla Taru sormusten herrasta, ja niin sitä toisinaan näkeekin kirjoitettuna, esimerkiksi arvovaltaisessa Kansalliskirjaston Fennica-tietokannassa. Jos "sormusten herra" ajatellaan titteliksi, suomen kielen sääntöjen mukaan pitäisi kai siinä ollakin pieni alkukirjain (vrt. esim. tasavallan presidentti, eikö niin?) mutta onko Sormukset tässä ajateltava erisnimeksi? Vai onko oikeinkirjoituksen uudistamisessa vielä yksi askel otettavana? Ehkäpä niin. (Ensimmäisten laitosten Taru Sormusten Herrasta ynnä monet isoja alkukirjaimia heristelevät moniosaiset nimet teoksessa, kuten Kultaisen Metsän Naisnoita yms. yms. lienevät vain brittiläisen hapatuksen kritiikitöntä omaksumista.)
 
Ylös