Alkuperäinen juttu. Siinä on liikaa virheitä. Korjataan ne!
Tämä on vasta suora kopio, koska olen juuri lähtemässä töihin ja on vähän kiirus. Ota kappale ja korjaa sen kirjoitusasu ja asiavirheet! Koostan korjaukset tähän.
Hobitti-fanit koolla
Hobittien ja Taru Sormusten herrasta -fanituksessa on kyse paljon elokuvia ja kirjoja isommasta asiasta. Tosifanit kutsuvat harrastustaan elämäntavaksi. Hobitti-elokuvatrilogian kolmas osa Viiden armeijan taistelu saa ensi-iltansa 10. joulukuuta. Innokkaat fanit jonottivat viime perjantaina 21.11. lippuja viimeisen Hobitti-elokuvan ensi-iltaan.
Kaikille Tolkienin maailma ei ole auennut yhtä suurella voimalla. En ole jostain syystä itse ikinä tarttunut J. R. R. Tolkienin kirjaan tai katsonut niiden pohjalta elokuvia, joten Tolkienin ympärillä pyörivä fanikulttuuri on minulle jotain aivan uutta. Onneksi sain mahdollisuuden tutustua Tanjaan, jonka mukana pääsen seuraamaan fanien valmistautumista vuoden kohokohtaan, eli viimeisen Hobitti-elokuvan ensi-iltaan.
”Ekan Hobitin kävin katsomassa elokuvateatterissa 15 kertaa, toisen kymmenen kertaa ja jos tää uusi on hyvä niin lupaan tehdä uuden ennätyksen!”
Kommenteista ei jää epäselväksi, etteikö helsinkiläinen Tanja olisi todellinen Hobitti- ja Tolkien-fani. Hänen kaulassaan roikkuu aito Taru Sormusten herrasta -kirjasarjasta tuttu sormus, ja lisäksi hänellä on mukanaan Peter Jacksonin Sormusten herra -filmatisoinneista tuttu haltiakoru. Tanja omistaa lisäksi kaikki Tolkienin kirjat sekä niistä tehdyt elokuvat. Hän katsoo joka kuukausi vähintään yhden Tolkien-leffan, eikä kirjojen lukeminenkaan ole jäänyt yhteen kertaan. Tähän mennessä hän on lukenut Taru Sormusten herrasta -kirjat arvioidensa mukaan noin kuusikymmentä kertaa ja Hobitin noin kaksikymmentä kertaa läpi.
”Ne ovat yksinkertaisesti vaan niin hyviä. Tolkienin kirjat eivät ikinä mene vanhaksi, koska ne sijoittuvat aivan toiseen maailmaan. Kirjasarjoja on vaikea verrata, mutta Sormusten Herra –kirjat ja elokuvat ovat ehkä hieman parempia kuin Hobitti, koska Hobitti on enemminkin lastenkirja, ja Hobitti-elokuvat ovat myös vähemmän uskollisia itse kirjalle.”
Tanjan innostus Tolkienin kirjoihin lähti 10-vuotiaana äidin kehotuksesta, vaikkei hän paksun kirjan lukemisesta aluksi innostunutkaan.
”Se näytti oudolta ja liian pitkältä, mutta sitten ollessani kipeänä aloin lukemaan ja jäin siihen koukkuun. Luin sitä koko seuraavan yön ja viikon kuluessa olin lukenut loputkin Taru Sormusten herrasta -kirjat!”
Enemmän kuin fanittamista
Tanjalle Hobitti-fanitus on hänelle omien sanojensa mukaan enemmän elämäntapa kuin harrastus. Kirjojen tapahtumapaikka Keski-Maa on hänelle kuin toinen koti.
”Tavallaan aina kun menee katsomaan leffaa ja tulee se sama musiikki ja maisemat, niin tuntuu kuin olisi tullut kotiin!”
Tanja on ollut myös ahkerasti mukana Suomen Tolkien-seurassa, joka on tarkoitettu J. R. R. Tolkienin ja muun fantasiakirjallisuuden ystäville. Hän on osallistunut seuran järjestämiin miitteihin ja surffaa Kontu-yhteisön keskustelufoorumi Vihreässä Lohikäärmeessä päivittäin.
”Kontu riittää minulle niin hyvin, etten ole edes ikinä liittynyt Facebookkiin!”
Tennispalatsin ulkopuolella hengaileekin jonotusyötä edeltävänä iltana paljon Tanjalle Tolkien-seurasta tuttuja kavereita, jotka ovat telttailleet elokuvateatterin ulkopuolella jo pidemmän aikaa. Yksi heistä on Suomen Tolkien-seuran sihteeri Kerttu Pihlajamaa, joka on jonottanut lippuja viikon ajan. Hän on saanut käydä kaverinsa luona peseytymässä ja ruokaa hän on hakenut viikon ajan McDonald’sista ja Lidlin paistopisteeltä. Pientä vaihtelua on saatu trangialla.
”Olen käynyt koulussa luennoilla ja kirjoittanut esseitäkin täällä, joten ei koulunkäynti tästä ole kärsinyt. Hyvä paikka ensi-iltaan on tärkeää, mutta yhtä iso syy siihen, että lähtee tänne teltassa jonottamaan oli myös se, että saa olla kavereiden kanssa.”
Erilainen ensi-ilta
Useasta sadasta telttansa elokuvateatterin ulkopuolelle pystyttäneestä jonottajasta suurin osa tietää toisensa jo aikaisemmista jonotustapahtumista, ja jopa ulkopuolinen aistii jonotustapahtuman yhteisöllisyyden. Jonossa yhteislaulettiin välillä Hobitti-leffoista tunnettuja lauluja sekä huudettiin huutoja, ja Tolkien-seura järjesti jonottajille myös muun muassa tietovisan kääpiöistä. Aikaisempina vuosina Tanja ei ole saanut vanhemmiltaan lupaa osallistua jonotus– tai ensi-iltayön tapahtumiin nuoren ikänsä vuoksi, mutta tänä vuonna hän pääsi käymään jonotustapahtumassa. Koeviikon takia yöpyminen elokuvateatterilla jää kuitenkin väliin.
”Onneksi pääsen joulukuun ensi-iltayöhön, mutta jouduin taivuttelemaan vanhempia siihenkin puoli vuotta. Haluisin niin kovasti jäädä yöksi tänne jonotustapahtumaankin, mutta onneksi kaveri hommaa minulle lipun ensi-iltaan.”
Tanjan mukaan on turvallisempaa tulla jonottamaan lippuja ajoissa, vaikka ensi-iltaan on myynnissä useita satoja lippuja. Hobitti-elokuvan ensi-illassa tunnelma on niin ainutlaatuinen, ettei tosifani voi jättää sitä väliin. Tanja kertoo, että yleensä teatteriväki taputtaa jo alkutekstien aikana, hurraa kesken elokuvan ja suurin osa on myös pukeutunut joksikin elokuvan hahmoksi. Tanja aikoo pukeutua joulukuiseen ensi-iltayöhön haltiaksi.
”Ensin ajattelin pukeutua hobitiksi, mutta sitten löysin täydellisen haltiapuvun ja peruukin, joten pukeudun sitten haltiaksi”, Tanja kertoo ja vilauttaa minulle puhelimestaan kuvaa haltia-asustaan.
”Oikeesti kukaan ei saisi nähä sitä asua ennen ensi-iltaa, mut tehdään nyt sinun kohdalla poikkeus!”
Sovimme Tanjan kanssa, että näemme seuraavan kerran ensi-iltayötä edeltävänä päivänä, ja autan Tanjaa haltiaksi laittautumisessa. Innostunut Tanja ei meinaa pysyä pöksyissään puhuessaan tulevasta ensi-illasta.
”Olo on vähän haikea, kun osa on viimeinen ja paljon kuolemia on tiedossa. Mutta tiedänpähän etten laita ripsaria ensi-iltaan niin paljoa!”
Kirjoittaja: Summeri-juontaja Maiju Pellikka
Kuvat: Emmi Kähkönen
Tämä on vasta suora kopio, koska olen juuri lähtemässä töihin ja on vähän kiirus. Ota kappale ja korjaa sen kirjoitusasu ja asiavirheet! Koostan korjaukset tähän.
Hobitti-fanit koolla
Hobittien ja Taru Sormusten herrasta -fanituksessa on kyse paljon elokuvia ja kirjoja isommasta asiasta. Tosifanit kutsuvat harrastustaan elämäntavaksi. Hobitti-elokuvatrilogian kolmas osa Viiden armeijan taistelu saa ensi-iltansa 10. joulukuuta. Innokkaat fanit jonottivat viime perjantaina 21.11. lippuja viimeisen Hobitti-elokuvan ensi-iltaan.
Kaikille Tolkienin maailma ei ole auennut yhtä suurella voimalla. En ole jostain syystä itse ikinä tarttunut J. R. R. Tolkienin kirjaan tai katsonut niiden pohjalta elokuvia, joten Tolkienin ympärillä pyörivä fanikulttuuri on minulle jotain aivan uutta. Onneksi sain mahdollisuuden tutustua Tanjaan, jonka mukana pääsen seuraamaan fanien valmistautumista vuoden kohokohtaan, eli viimeisen Hobitti-elokuvan ensi-iltaan.”Ekan Hobitin kävin katsomassa elokuvateatterissa 15 kertaa, toisen kymmenen kertaa ja jos tää uusi on hyvä niin lupaan tehdä uuden ennätyksen!”
Kommenteista ei jää epäselväksi, etteikö helsinkiläinen Tanja olisi todellinen Hobitti- ja Tolkien-fani. Hänen kaulassaan roikkuu aito Taru Sormusten herrasta -kirjasarjasta tuttu sormus, ja lisäksi hänellä on mukanaan Peter Jacksonin Sormusten herra -filmatisoinneista tuttu haltiakoru. Tanja omistaa lisäksi kaikki Tolkienin kirjat sekä niistä tehdyt elokuvat. Hän katsoo joka kuukausi vähintään yhden Tolkien-leffan, eikä kirjojen lukeminenkaan ole jäänyt yhteen kertaan. Tähän mennessä hän on lukenut Taru Sormusten herrasta -kirjat arvioidensa mukaan noin kuusikymmentä kertaa ja Hobitin noin kaksikymmentä kertaa läpi.
”Ne ovat yksinkertaisesti vaan niin hyviä. Tolkienin kirjat eivät ikinä mene vanhaksi, koska ne sijoittuvat aivan toiseen maailmaan. Kirjasarjoja on vaikea verrata, mutta Sormusten Herra –kirjat ja elokuvat ovat ehkä hieman parempia kuin Hobitti, koska Hobitti on enemminkin lastenkirja, ja Hobitti-elokuvat ovat myös vähemmän uskollisia itse kirjalle.”Tanjan innostus Tolkienin kirjoihin lähti 10-vuotiaana äidin kehotuksesta, vaikkei hän paksun kirjan lukemisesta aluksi innostunutkaan.
”Se näytti oudolta ja liian pitkältä, mutta sitten ollessani kipeänä aloin lukemaan ja jäin siihen koukkuun. Luin sitä koko seuraavan yön ja viikon kuluessa olin lukenut loputkin Taru Sormusten herrasta -kirjat!”
Enemmän kuin fanittamistaTanjalle Hobitti-fanitus on hänelle omien sanojensa mukaan enemmän elämäntapa kuin harrastus. Kirjojen tapahtumapaikka Keski-Maa on hänelle kuin toinen koti.
”Tavallaan aina kun menee katsomaan leffaa ja tulee se sama musiikki ja maisemat, niin tuntuu kuin olisi tullut kotiin!”
Tanja on ollut myös ahkerasti mukana Suomen Tolkien-seurassa, joka on tarkoitettu J. R. R. Tolkienin ja muun fantasiakirjallisuuden ystäville. Hän on osallistunut seuran järjestämiin miitteihin ja surffaa Kontu-yhteisön keskustelufoorumi Vihreässä Lohikäärmeessä päivittäin.
”Kontu riittää minulle niin hyvin, etten ole edes ikinä liittynyt Facebookkiin!”
Tennispalatsin ulkopuolella hengaileekin jonotusyötä edeltävänä iltana paljon Tanjalle Tolkien-seurasta tuttuja kavereita, jotka ovat telttailleet elokuvateatterin ulkopuolella jo pidemmän aikaa. Yksi heistä on Suomen Tolkien-seuran sihteeri Kerttu Pihlajamaa, joka on jonottanut lippuja viikon ajan. Hän on saanut käydä kaverinsa luona peseytymässä ja ruokaa hän on hakenut viikon ajan McDonald’sista ja Lidlin paistopisteeltä. Pientä vaihtelua on saatu trangialla.”Olen käynyt koulussa luennoilla ja kirjoittanut esseitäkin täällä, joten ei koulunkäynti tästä ole kärsinyt. Hyvä paikka ensi-iltaan on tärkeää, mutta yhtä iso syy siihen, että lähtee tänne teltassa jonottamaan oli myös se, että saa olla kavereiden kanssa.”
Erilainen ensi-iltaUseasta sadasta telttansa elokuvateatterin ulkopuolelle pystyttäneestä jonottajasta suurin osa tietää toisensa jo aikaisemmista jonotustapahtumista, ja jopa ulkopuolinen aistii jonotustapahtuman yhteisöllisyyden. Jonossa yhteislaulettiin välillä Hobitti-leffoista tunnettuja lauluja sekä huudettiin huutoja, ja Tolkien-seura järjesti jonottajille myös muun muassa tietovisan kääpiöistä. Aikaisempina vuosina Tanja ei ole saanut vanhemmiltaan lupaa osallistua jonotus– tai ensi-iltayön tapahtumiin nuoren ikänsä vuoksi, mutta tänä vuonna hän pääsi käymään jonotustapahtumassa. Koeviikon takia yöpyminen elokuvateatterilla jää kuitenkin väliin.
”Onneksi pääsen joulukuun ensi-iltayöhön, mutta jouduin taivuttelemaan vanhempia siihenkin puoli vuotta. Haluisin niin kovasti jäädä yöksi tänne jonotustapahtumaankin, mutta onneksi kaveri hommaa minulle lipun ensi-iltaan.”
Tanjan mukaan on turvallisempaa tulla jonottamaan lippuja ajoissa, vaikka ensi-iltaan on myynnissä useita satoja lippuja. Hobitti-elokuvan ensi-illassa tunnelma on niin ainutlaatuinen, ettei tosifani voi jättää sitä väliin. Tanja kertoo, että yleensä teatteriväki taputtaa jo alkutekstien aikana, hurraa kesken elokuvan ja suurin osa on myös pukeutunut joksikin elokuvan hahmoksi. Tanja aikoo pukeutua joulukuiseen ensi-iltayöhön haltiaksi.”Ensin ajattelin pukeutua hobitiksi, mutta sitten löysin täydellisen haltiapuvun ja peruukin, joten pukeudun sitten haltiaksi”, Tanja kertoo ja vilauttaa minulle puhelimestaan kuvaa haltia-asustaan.
”Oikeesti kukaan ei saisi nähä sitä asua ennen ensi-iltaa, mut tehdään nyt sinun kohdalla poikkeus!”
Sovimme Tanjan kanssa, että näemme seuraavan kerran ensi-iltayötä edeltävänä päivänä, ja autan Tanjaa haltiaksi laittautumisessa. Innostunut Tanja ei meinaa pysyä pöksyissään puhuessaan tulevasta ensi-illasta.”Olo on vähän haikea, kun osa on viimeinen ja paljon kuolemia on tiedossa. Mutta tiedänpähän etten laita ripsaria ensi-iltaan niin paljoa!”
Kirjoittaja: Summeri-juontaja Maiju Pellikka
Kuvat: Emmi Kähkönen
Last edited:
Sniikisti vaan töissä niin, piilossa omassa nurkassa niin eikös vaan niin Aarre....
