Elämäntapamuutokset, ruokavaliot ja liikunta

Nyt ovat käsillä ne kriittiset viikot, jotta ei heitä läskiksi koko alkanutta hyvää muutosta, vaan jatkaa ja ottaa jälleen uuden aloituksen. Viime viikolla olin lomareissulla ja silloinhan on lupa olla "miten pellossa haluaa" eli syödä mitä lystää ja liikkua tai olla liikkumatta miten mieli tekee. Yhtenä lomapäivänä olinkin melkoinen tynnyri kun vatsa turposi eikä ollut nälkä koko päivänä, mutta kyllä se siitä tokeni seuraavaksi päiväksi.

Tämä viikko on ollut ihan toista, mitä koko virkeä syksyni. En jaksa mitään, eikä mikään huvita. Vähiten huvittaa kuntosalille meno suoraan töistä tai edes kuntopyöräily kotona. Lievä huono olo ja karmea hinku syödä jotain makeaa vaivaa. En ole kuitenkaan "ylisyönyt" enää tällä viikolla. Kohta toivon mukaan olo paranee, että jaksaa mennä ulos tai salille ja saada taas rytmi päälle. Eniten harmittaa se, että aamupäivän puolella töissä vielä suunnittelee tekevänsä yhtä ja toista. Iltapäivällä iskee happivaje ja sellainen väsymys, että eipä ole energiaa enää aamupäivän ajatusten laittamiselle käytäntöön. Tämä on tätä pimeän ajan vaivaa minulla ainakin.
 
Tuossa syyskuun alussa aloin tupakkalakkoon. Ideana olisi lopettaa koko epäterveellinen touhu, kun on useampikin terveyteen liittyvä syy se lopettaa. Sydän- ja verisuonitaudit sukurasitteena ja ensi kevään leikkaus. Yllättävän helppoa on ollut tupakatta olla. Olenhan minä sitä lakkoa muutamaan kertaan aikaisemmin harjoitellut.
 
Kävin tänään hölkkäämässä ja totesin, että täytyy tehdä jotain säätöä talvilenkkeilyn osalta. Pururadalla oli liikaa lunta, tie oli liian liukas, mutta vaatetus oli sentään just napisti kohdillaan pikkupakkaselle. Alla oli Finnsvalan verkkoa, sitten välikerrasto ja päällä windstopper softshelliä. Jos täällä on talvilenkkeilijöitä, niin miten selätätte liukkauden, lumen ja kylmän?
 
Minulla on aina vaatteet, jotka eivät päästä tuulta läpi, mikä helpottaa myös satavan lumen kanssa. Kun tuuli ei pääse läpi, lämpöä voi säädellä juoksuvauhdilla. Mitä kovempi vauhti sitä enemmän sivutuotelämpöä syntyy, kun pitää saada liha liikkumaan. Liukkauden kanssa minullakin on ollut ongelmia. En ole hankkinut mitään nastoja tai vastaava. Aika nopeasti silti oppii tunnistamaan, mikä kohta on liukas ja mikä ei. Tästä saa hauskasti poikkeuksellisen ärsykkeen ja lisäaktivaatiota aivoille, kun tunnistaa kohtia, joihin kannattaa astua.

Eipä tainnut juuri apua olla.
 
Samantyylinen vastaus mullakin, itse ainakin olen varovaisempi ja lyhennän vähän juoksuaskelta, jotta välttäisin liukastelua. Yritän myös löytää reittejä jotka on hiekotettu ja aurattu. Itse asiassa tykkään lenkkeillä mielummin talvella kuin kesällä, sillä vaatetusta on helpompi säätää sään mukaan, kuumina kesäpäivinä lenkkeily on joskus todella tuskaista. Kerrastot on hyvä ratkaisu ja siihen päälle sitä tuulenkestävää ja lämmintä vaatetusta niin hyvä tulee! :) Tottakai talvilenkkarit ovat myös hyvä vaihtoehto, ainakin Asicsella on hyvältä vaikuttavia kenkiä talvilenkkeilyyn. :)
 
Minähän aloitin juoksemisen tämän vuoden tammikuussa, ja ihan hyvin sain säädettyä vaatetuksen kanssa, vaikka minulla ei mitään
spesiaaleja vaatteita ollutkaan. Semmonen perus tuulenkestävä vähän paksumpi takki ja sen alla sitten kylmyydestä riippuen vaatteita. Kengät olivat ihan tavalliset juoksukengät ja niillä onnistuin kaatumaan vain kerran talven aikana (lenkkipolulla oli jäätä). Mutta semmoisella perus pakkaslumikerroksella
mitä jalkakäytävillä oli, oli mielestäni helppoa juosta eikä ollut liukasta.

En ole vielä(kään) täällä uusissa maastoissa Hatanpäällä juossut, on ollut niin paljon kiireitä työssäoppimisen puolesta (eikä uusien pelien, kuten Dragon Age: Inquistionin hankkiminen ole ainakaan houkutellut lähtemään pois koneelta sen enempää.) Ajattelin kuitenkin että viimeistään joululomalla voisin taas jatkaa juoksemista, kun kiire helpottaa. Tammikuussakin ehtii juosta paremmin kun on vain koulua eikä työssäoppimista. Saa sitten nähdä millaiset juoksumahdollisuudet on helmikuusta eteenpäin Ylläksellä (tosiaan sinne kolmeksi kuukaudeksi työssäoppimaan), saatikka ehtiikö juoksemaan ollenkaan,
kun kuitenkin menen sinne hommiin sesonkiaikana. No, töitä ainakin riittää niin en pääse veltostumaan. :D
 
Kiitos rohkaisusta Atheon, hennathegrey ja Vampire! Ehkä en sittenkään lyö hanskoja tiskiin tai lähinnä kenkiä hyllyyn talven ajaksi. Kun nyt ajattelin asiaa vähän pidemmälle, niin kyllähän jossain vaiheessa noita väyliä mm. hiekoitetaan. Nyt täällä oli se tilanne, että tuli lunta reippaasti, oli hetken suojakeli ja sitten pakasti -> varmasti liukkain mahdollinen keli.

Pitänee miettiä myös talvijuoksukenkien hankintaa. Olen juossut pääasiassa viisivarpaisilla ja niistä minulla on talviversio, joka pikkupakkasilla kyllä toimii. http://www.fivefingers.fi/tuotekuvat/lontra_main.jpg Olen niin ihastunut näihin, että minulla on myös kesä- ja trekkingversiot.

Olen samaa mieltä hennathegreyn kanssa kesäkuumilla juoksemisesta. Juoksin niin varhain aamulla, että aurinko oli vielä matalalla ja lämpötila siedettävä. Reilu viikko sitten oli ehkä suosikkijuoksukelini. Pari plusastetta, sumua, ei lunta ja jäätä. Nam.
 
Saa sitten nähdä millaiset juoksumahdollisuudet on helmikuusta eteenpäin Ylläksellä (tosiaan sinne kolmeksi kuukaudeksi työssäoppimaan), saatikka ehtiikö juoksemaan ollenkaan, kun kuitenkin menen sinne hommiin sesonkiaikana. No, töitä ainakin riittää niin en pääse veltostumaan. :D

Olin kesällä ensimmäistä kertaa tuolla Ylläksen maisemissa. Siellä on ainakin pururadat ja pitkä pätkä hyvää pyörätietä. Osa pururadoista saattaa olla talvella latuna, joten nappaat tietty sukset ja monot mukaan, jos juokseminen ei onnistu.

Noh, eihän kaikilla ole suksia. Ei minullakaan ollut ennen viimetalvea. Ja toiseksi, ei kaikilla ole hiihtotaitoa. Minäkin olin sen jalon taidon unohtanut nappula-ajoista ja viimetalven meno oli melkoisen kankeaa. Mutta tulevana talvena uutta yritystä ja lisää opettelua. Ja lisää noloja tilanteita, olen nimittäin tunkemassa itseäni mukaan parille retkelle, jossa selässä on rinkka tai perässä ahkio. Eli se kaikki ihan uutena asiana suksien lisäksi. Kun selviäisi niistä suksista edes.
 
Jep jos hiihtäminen yhtään nappaa niin Ylläs on siihen lajiin mitä parhain paikka! Viime keväänä en muualla päässyt hiihtämäänkään, mutta kuudessa päivässä Ylläksellä tuli reilu 200km perinteistä taivallettua, vaikka minulla oli mukana vain pitopohjasukset, jotka eivät luistaneet eivätkä pitänet kymmenen asteen pakkasessa. Ylläksellä kuitenkin latua riittää! Malttamattomana odotan taas huhtikuuta ja uutta Ylläksen reissua!

Juoksumahdollisuudet taitavat rajoittua ihan yleisille teille talvella Ylläksellä. Tosin on siellä ainakin Saaga-hotellin yhteydessä kuntosali, joka on erittäin pieni. En valitettavasti muista löytyikö sieltä juoksumattoa.
 
Hetken mielijohteesta tuli tilattua Rumble Roller. Kenelläkään kokemuksia?
Otin tietysti tuon mustan eli x-tra kovan mallin heti. :D

rumble-roller-1.jpg
 
Itse en ole koskaan kokeillut, mutta parilla treenikaverilla oon nähny samantyylisiä. Ja ilmeiden perusteella vissiin aika kivuliasta touhua :grin: mutta toisaalta vaikuttaa kyllä tehokkaammalta kuin tavalliset rullat :)
 
Ihanaa! Pakkasella pystyy juoksemaan aivan mainiosti, ei ole liukasta. Tosin -14 keli on noille viisivarpaisille juoksukengille ehdoton alaraja. Tunnin rauhalliselta hölkkälenkiltä tullessa oli pikkaisen tunnottomat varpaat. Joululahjaksi saatu urheilukerrasto toimi mainiosti kerrospukeutumisessa, muuten ei ollut kylmä, vain korvat meinasivat paleltua, kun yhdessä kohtaa kävi viileähkö tuuli. Näinköhän nastalliset juoksukengät sattuisivat tulemaan alennusmyynteihin...?
 
Havahduin syksyllä karuun tosiasiaan että olen energiajuomariippuvainen. Uskottelin itselleni joka aamu etten selviä työpäivästä ilman lisäenergiaa, ja koska en kahvista pidä, oli jokainen aamu aloitettava mieltäni rauhoittavalla tölkillä. Tykkäsin ihan aidosti siitä jääkylmästä bensiinimäisestä mausta, ja kaupassa se oli jo refleksi napata tölkki muiden ostosten sekaan.
Talven tullessa aloin huomata että jos en pitänyt käsiäni taskussa, ne tärisivät. Huolestuin ja työnsin kädet syvemmälle piiloon taskuun. Tietenkin tajusin että kädet tärisivät koska olin juuri saattanut juoda kaksikin tölkkiä ja univaje oli kohtalainen. Aloin myös huomaamaan että hampaiden väri ja kunto reagoivat tähän terveelliseen harrastukseeni, pelkäsin myös että hammaslääkäri huomaa. Kieltäydyin mielessäni aina lopettamasta, koska ajattelin että on tärkeämpää että selviän päivistä virkeällä ajatuksenjuoksulla ja en tee virheitä väsyneenä. Veljeni huomautti myös että en kuluta sitä isoa sokeri-ja kalorimäärää mitä kittaan joka päivä kurkusta alas, joten ei ihme että lihosin viisi kiloa lyhyessä ajassa. Ruokatavat nyt olivat muutenkin aika erikoiset, ei mitään säännöllisyyttä ja runsaasti sokeria ja rasvaa. Ennen rakastin liikuntamuodoista eniten kävelyä, ja kävelinkin ihan joka paikkaan koska aidosti halusin, mutta nyt olen laiskistunut ja vaihtanut julkisilla liikkumiseen. Koska liikuin, pystyin melko huoletta syömään mitä halusin. Haluan taas löytää lenkkeilyn ilon, tykkään myös yhdistellä kävelyyn juoksua ja kaipaankin sitä tunnetta kun on hiestä litimärkä ja jalan lihaksissa tuntuma siitä että on tehnyt jotain.
Kysyin suoraan ystävältäni ja pyysin totuutta että olenko lihonut hänen mielestään. Hänen myöntäessään asian sain hyvän motivaatiopuuskan että mun on ihan oikeasti pakko tehdä asialle jotain ennen kuin huomaan painon lähteneen käsistä. En aio tehdä uudenvuoden lupausta salikortista, vaan kävely/juoksulenkeistä ja oman kehon painolla tehtävistä harjoituksista. Onneksi mulla on veljet ja isä jotka vastailevat kysymyksiini, vaikka en halua (ihan jo perhesovun vuoksi) asiasta mitään yhteistä projektia :D Tietenkin haluan hoikistua ainakin sen viisi kiloa, mutta enemmän unelmoin siitä tunteesta että olisin nykyistä vahvempi ja nopeampi.
Tuli tuosta Rumble Rollerista mieleen että olin lukiossa kuntotestien epänotkeimpia tyttöjä, mikä hävetti suunnattomasti :D Nyt olen jo pidemmän aikaa venytellyt joka päivä, edistyminen tuntuu olevan tuskallisen hidasta...
 
Last edited:
Näyttää aika jännältä laitokselta. Vois saada vähän katseita jos tuollaisen kanssa hölkkäilee. Mutta eipä se varmasti Maytä haittaa ;)

Minulle on iskenyt taas hinku saada elämää jotenkin kuosiin. Askelmittarin kaivoin pölystä ja yhden päivän käytön jälkeen se hajosi. Nyt arvon olisiko minulla varaa laittaa uuteen. tThtoisin hyvän, mutta sellaisen joka ei ole älypuhelimien kanssa yhteensopiva. Eihän tuota toimintoa toki olisi pakko käyttää, mutta vähän sama kun kaipaisin puhelinliittymää jossa ei ole nettiaikaa sillä en halua maksaa sellaisesta mitä en käytä. Ehkä ihan hölmö ajatusmalli, mutta noh...
Voihan sitä tietysti kävellä ilman askelmittariakin ja vaikka kuinka paljon, mutta kaipaan sitä hienoa tunnetta kun saan ylpeänä esitellä ehkerien päivien saavutuksia ja kun laiskoina päivinä mittari näittää illalla vain 3000-4000 askelta niin sitä henkisesti ruoskii itseään että huomenna on pakko parantaa.
 
Minulla on käytössä tämmöinen askelmittari. Minusta on ollut toimiva ja eikä tarvitse älykännykkää toimiakseen. Kätevä heittää vaan housujen taskuun päiväksi kun on niin pieni ja ohut. Ottaa kyllä välillä autossa pompuista askelia, mutta ei nyt kauheasti vääristä lopputulosta. Maksaa noin 30-40€. Suosittelen siis :)

Itse kun tykkään kaikesta tekniikasta millä pystyn mittamaan liikkumistani, niin olen alkanut himoita aktiivisuusranneketta! Sykemittari ja askelmittari löytyy jo, joten mietin olisiko ranneke seuraava askel. Onko jollakin kokemuksia aktiivisuusrannekkeista?
 
Last edited:
Harkitsemisen arvoinen. Oikeastaan haaveilen rannemallista, mutta ne tuntuvat olevan aika hintavia ja täynnä kaikki liian hienoja ominaisuuksia. Kaulassa kannettava olisi siitä kiva että toimii myös kesällä taskuttomien mekkojen kanssa. Edellinen mikä piti pistää housunkaulukseen tai taskuun oli kesällä joskus aika ongelmallinen.
 
Tuohon voi vaihtaa minusta sopivan mittaisen hihnan. Tuo hihna on vaan pujotettu itsensä läpi lenkiksi, jos ymmärrät mitä tarkoitan :D Huonosti näkyy tuossa kuvassa.
 
Uusi innostuksen kohde! Eilen emme päässeet heti kaverin kanssa salille, kun siellä oli joku ryhmäliikunta, joten juoksimme sisärataa odotellessa. Kiihdyttelin välillä ja nopeuden nosto tuntui sujuvan hyvässä rytmissä. Tänään salin jälkeen oli ajanotto mukana ja juoksin koemielessä 50 m. Itse arvelin pääseväni johonkin 10 sek pintaan, koska oli sentään tunti salia takana ja jalat hapoilla eilisestä juoksemisesta. Sain ajaksi 8 sek! Olin enemmän kuin tyytyväinen! Uskoisin pystyväni tuosta puristamaan jonniin verran pois paremmissa olosuhteissa. Heti etsin nettineuvoja nopeuden nostoon :D! Muistelen lukioaikoina juosseeni 100 m noin 15 sek aikaan. Kaikkeen sitä voikin vanha ihminen hurahtaa...

Atheon, en ole kasvattanut partaa, mutta löysin kyllä sivuston, jossa niitä myydään! http://www.beardski.com/store.html

Jätin kuitenkin parran ostamatta ja ostin tuon hengitysilmanlämmittimen. Olen ollut siihen tyytyväinen. Sen kanssa on kevyt hengittää, eikä se häiritse juosemista.
 
Last edited:
Ylös