Steelsheen
teräskiiltovotjake
Aikamatkustajan vaimo?
Mistä kirjasta? Lue ensimmäinen viesti.
- Keskustelun aloittaja elanora
- Aloitettu
Steelsheen
teräskiiltovotjake
Lemppareitani 
Sit seuraava:
******* oli kuulu omenistaan, ja tuona ensimmäisenä syksynä, jonka X siellä vietti, sekä vanha että uusi hedelmätarha tuottivat ennätysmäisen sadon. X:llä oli lupa syödä joka lajia niin paljon kuin tahtoi – ainoa rajoitus oli, ettei hedelmiä saanut tuoda vuoteeseen. Y ei tietenkään voinut sietää, että hänen vuoteeseensa eksyisi omenansiemeniä; ja Z:sta oli kauheaa ajatella, että pimeässä sattuisi syömään omenamadonkin.
X olisi näin ollen voinut täydelleen tyydyttää omenannälkäänsä kotona; mutta ihmisluonteessa on jokin kumma mutka, joka saa jonkun toisen omenat maistumaan aina paljon paremmilta kuin omat – kuten Eedenin viekas käärme varsin hyvin tiesi.
Sit seuraava:
******* oli kuulu omenistaan, ja tuona ensimmäisenä syksynä, jonka X siellä vietti, sekä vanha että uusi hedelmätarha tuottivat ennätysmäisen sadon. X:llä oli lupa syödä joka lajia niin paljon kuin tahtoi – ainoa rajoitus oli, ettei hedelmiä saanut tuoda vuoteeseen. Y ei tietenkään voinut sietää, että hänen vuoteeseensa eksyisi omenansiemeniä; ja Z:sta oli kauheaa ajatella, että pimeässä sattuisi syömään omenamadonkin.
X olisi näin ollen voinut täydelleen tyydyttää omenannälkäänsä kotona; mutta ihmisluonteessa on jokin kumma mutka, joka saa jonkun toisen omenat maistumaan aina paljon paremmilta kuin omat – kuten Eedenin viekas käärme varsin hyvin tiesi.
Steelsheen
teräskiiltovotjake
Prikulleen oikein
Isilmírë
Kuukivi
Tällä kertaa jopa muistin vuoroni =)
"Itse en ole koskaan ollut uskontoon päin kallellaan, vaikka kyllä sitäkin koetettiin morlokkikodissa tarjoilla. Ihan mikä tahansa uskonto on eusistokratialle kullanarvoinen juttu, koska sieltä löytyy helppoja ratkaisumalleja ongelmiin ja valmiiksi pureksittuja moraalisääntöjä, ja ihmiset kaiken kukkuraksi vielä valvovat itse itseään niiden noudattamisessa."
"Itse en ole koskaan ollut uskontoon päin kallellaan, vaikka kyllä sitäkin koetettiin morlokkikodissa tarjoilla. Ihan mikä tahansa uskonto on eusistokratialle kullanarvoinen juttu, koska sieltä löytyy helppoja ratkaisumalleja ongelmiin ja valmiiksi pureksittuja moraalisääntöjä, ja ihmiset kaiken kukkuraksi vielä valvovat itse itseään niiden noudattamisessa."
Lehtokuusama
Lonicera xylosteum
Taitaapi olla Johanna Sinisalon Auringon ydin.
Lehtokuusama
Lonicera xylosteum
Entäpä tämä?
Galarr ei ollut ainoa katseenkantaman päässä oleva haltia. Aukion laidalla heitä istui vielä kuusi muuta. Yksi oli syventynyt Valvatin satulalaukkujen tyhjentämiseen, toinen näppäili trubaduurin luuttua. Muut olivat kerääntyneet aukinaisen säkin ympärille ja söivät ahnaasti nauriita ja raakoja porkkanoita.
Galarr ei ollut ainoa katseenkantaman päässä oleva haltia. Aukion laidalla heitä istui vielä kuusi muuta. Yksi oli syventynyt Valvatin satulalaukkujen tyhjentämiseen, toinen näppäili trubaduurin luuttua. Muut olivat kerääntyneet aukinaisen säkin ympärille ja söivät ahnaasti nauriita ja raakoja porkkanoita.
Lehtokuusama
Lonicera xylosteum
Olkoon vuoro Päärynän, vaikka kirja onkin Andrzej Sapkowskin maanmainion Noituri-sarjan ensimmäinen, Viimeinen toivomus.
Kiitos!
Hammasjauheeni alkoi käydä vähiin, joten kysyin kauppa-aseman omistajalta, mahtoiko hänellä olla sitä myynnissä, ja hän osoitti pientä rasiariviä, jossa oli monia makuja: salviaa, mäntyä, minttua ja fenkolia. Kun hän kysyi mitä makua halusin, sanoin että voisin pitäytyä mintussa, koska sen maku oli miellyttänyt minua siihen asti, mutta mies – joka muuten näytti liiviin pukeutuneelta kyyhkyseltä – halusi minun välttämättä kokeilevan myös muita. ”Se antaa elämään makua”, hän sanoi.
Hammasjauheeni alkoi käydä vähiin, joten kysyin kauppa-aseman omistajalta, mahtoiko hänellä olla sitä myynnissä, ja hän osoitti pientä rasiariviä, jossa oli monia makuja: salviaa, mäntyä, minttua ja fenkolia. Kun hän kysyi mitä makua halusin, sanoin että voisin pitäytyä mintussa, koska sen maku oli miellyttänyt minua siihen asti, mutta mies – joka muuten näytti liiviin pukeutuneelta kyyhkyseltä – halusi minun välttämättä kokeilevan myös muita. ”Se antaa elämään makua”, hän sanoi.
Suuntasimme etelään. Rannat olivat hiekkaiset mutta koviksi painuneet, ja me matkustimme leppoisaa kyytiä virran vastakkaisilla rannoilla. Aurinko paistoi latvojen lomasta ja lämmitti kasvoja; vesi oli kirkasta ja vajaan metrin mittaiset taimenet uivat ylävirtaan tai lekottelivat paikoillaan laiskoina ja pulleina. Charlie hihkaisi olevansa vaikuttunut Kaliforniasta, sanoi että ilmassa oli jotain, onnekasta energiaa, niin hän sen ilmaisi.
Ei.
Hän ei välittänyt toteamuksestani vaan kysyi: ”Pidätkö työstäsi?”
”Jokainen tapaus on erilainen. Jotkut ovat olleet kuin ainutlaatuisia kepposia. Toiset ovat olleet täyttä helvettiä.” Kohautin hartioita. ”Jos jostain maksetaan palkkaa niin se alkaa tuntua ikään kuin säädylliseltä. Kai se tuntuu merkitykselliseltä, kun hartioilleni lasketaan ihmisen hengen kokoinen asia.”
”Ihmisen kuoleman”, hän korjasi.
En ollut aiemmin ollut täysin varma, oliko hän ymmärtänyt mitä oikein tein. Helpotuin tajutessani että hän ymmärsi – ja ettei minun siis tarvinnut sanoa sitä suoraan
Hän ei välittänyt toteamuksestani vaan kysyi: ”Pidätkö työstäsi?”
”Jokainen tapaus on erilainen. Jotkut ovat olleet kuin ainutlaatuisia kepposia. Toiset ovat olleet täyttä helvettiä.” Kohautin hartioita. ”Jos jostain maksetaan palkkaa niin se alkaa tuntua ikään kuin säädylliseltä. Kai se tuntuu merkitykselliseltä, kun hartioilleni lasketaan ihmisen hengen kokoinen asia.”
”Ihmisen kuoleman”, hän korjasi.
En ollut aiemmin ollut täysin varma, oliko hän ymmärtänyt mitä oikein tein. Helpotuin tajutessani että hän ymmärsi – ja ettei minun siis tarvinnut sanoa sitä suoraan
Vieläkö tulee arvauksia?
”Minä ammun sinut”, turkismetsästäjä sanoi.
”Veljeni laskee”, Charlie sanoi. ”Kun hän pääsee kolmeen, me vedämme.”
Turkismetsästäjä nyökkäsi ja pani pistoolin takaisin koteloon. ”Hän voi laskea vaikka sataan jos haluat”, hän sanoi ja availi kättään venytelläkseen sitä.
Charlie näytti happamalta. ”Olipa typerästi sanottu. Koeta keksiä jotain muuta. Viimeisten sanojen pitää olla kunnolliset.”
”Minä puhun koko päivän aina iltaan asti. Kerron lapsenlapsilleni siitä kun tapoin kuuluisat *****.”
”No tuo oli sentään järkipuhetta. Siitä tulee myös humoristinen alaviite.” Charlie sanoi minulle: ”Nyt hän tappaa meidät molemmat, Eli.”
”Minä ammun sinut”, turkismetsästäjä sanoi.
”Veljeni laskee”, Charlie sanoi. ”Kun hän pääsee kolmeen, me vedämme.”
Turkismetsästäjä nyökkäsi ja pani pistoolin takaisin koteloon. ”Hän voi laskea vaikka sataan jos haluat”, hän sanoi ja availi kättään venytelläkseen sitä.
Charlie näytti happamalta. ”Olipa typerästi sanottu. Koeta keksiä jotain muuta. Viimeisten sanojen pitää olla kunnolliset.”
”Minä puhun koko päivän aina iltaan asti. Kerron lapsenlapsilleni siitä kun tapoin kuuluisat *****.”
”No tuo oli sentään järkipuhetta. Siitä tulee myös humoristinen alaviite.” Charlie sanoi minulle: ”Nyt hän tappaa meidät molemmat, Eli.”
Pagba
Pronominit hän/hänen
- Tuota noin... kristillisyys ei toki ole näillä seuduin lainvastaista; Texasissahan vallitsee uskonnonvapaus. Mutta kristittyjä ei silti oikein suvaita ja kristilliset jumalanpalvelukset toimitetaan yleensä maan alla. Jos, hm, haluat päästä yhteyteen omiesi kanssa niin ehkä me onnistumme löytämään katakombin. Vai mitä, Kate?
- Varmasti me ainakin löydämme jonkun joka tietää niistä.
- Nimittäin jos Alec haluaa. Ei sinulla kyllä sitä vaaraa ole että joutuisit kivitettäväksi; emme me sentään missään punaniskojen perämetsissä ole. Tai ei ainakaan kovin suurta vaaraa. Mutta en halua että sinua syrjitään tai loukataan.
- Varmasti me ainakin löydämme jonkun joka tietää niistä.
- Nimittäin jos Alec haluaa. Ei sinulla kyllä sitä vaaraa ole että joutuisit kivitettäväksi; emme me sentään missään punaniskojen perämetsissä ole. Tai ei ainakaan kovin suurta vaaraa. Mutta en halua että sinua syrjitään tai loukataan.
Pagba
Pronominit hän/hänen
- Ei voi olla. Rod, minä tunnen hänen luontonsa. Jos hän on pyhimys niin minä olen vaaleanpunainen marakatti - Pilvettömältä taivaalta iski äkkiä salama. Kun Bert kömpi pystyyn hänen vaatteensa roikkuivat löysällään. Mutta ei hän niitä enää tarvinnutkaan, sillä häntä peitti nyt yltä päältä vaaleanpunainen karva.
Marakatti katsoi minuun ärtyneenä. - Onko tämä sopiva tapa kohdella vanhaa kaveria?
- Bert, en minä sitä tehnyt. Tai en ainakaan aikonut. Ihmeitä vain tapahtuu ympärilläni. En minä niitä tahallani tee.
- Anteeksi. Jos minulla olisi vesikauhu niin purisin sinua.
Marakatti katsoi minuun ärtyneenä. - Onko tämä sopiva tapa kohdella vanhaa kaveria?
- Bert, en minä sitä tehnyt. Tai en ainakaan aikonut. Ihmeitä vain tapahtuu ympärilläni. En minä niitä tahallani tee.
- Anteeksi. Jos minulla olisi vesikauhu niin purisin sinua.
