Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Arwen Undomia Iltatähti (Saako sanoa vaan AUI?), se on todella hauskaa Harmi vaan kun meidän lähellä oleva kiipeilykeskus on vähän kökkö. Ostin sinne jo 10 kerran kortinkin, mutta sitten en olekaan viitsinyt mennä. Vähän siistimmässä ja ammattimaisemmin hoidetussa paikassa kävisin varmasti. Mainiota kuntoliikuntaa ja sen lisäksi ihan tuhottoman hauskaa ja haastavaa!

Sain eilen viettää aikaa labradorinnoutaja-hauvvan kanssa, ja se oli ihanaa.
Äsken löysin toisen nappikuulokkeeni pehmusteen laukustani, vaikka luulin että se oli tipahtanut jonnekin pihalle! Aivan loistavaa,
nyt en joudu epätoivoisesti etsimään sille varaosaa jostakin/ostamaan uusia kuulokkeita.

Viikonloppukin on ihan kohta, voisin taas mennä mereen uimaan. \o/

Nörttikuoron ompelijattarien kilta kokoontui tänään meillä, ja oli tosi kivaa =)

Kadotin eilen matkakorttini, minkå huomasin vasta tänään liikkeelle lähtiessäni. Onneksi se oli pudonnut lähikauppaan ilmeisesti lompakkoa taskusta ottaessani, ja löytyi näin ollen varsin vähällä vaivalla. Tai en tiedä oliko se varsinaisesti edes kadoksissa, kun olin melko varma, että sinne kauppaan se oli tippunut. No, joka tapauksessa mukavaa, että se on taas taskussa, josta tippua. Jos ei olisi, niin jostain toisesta ketjusta saattaisi löytyä nyt pari ärräpäätä.

Eipä siihen tänään montaa minuuttia mennyt kun tekaisin vanhasta metallirenkaisesta vyöstä kolme ranneketta. Ei tarvinnut maksella Cybershopin tai muidenkaan hintoja (useimmat muut goottihenkiset kivijalkakaupat taitavatkin olla jo varsin tehokkaasti offattu eteläisimmästä Suomesta — kiitos maan pikkuyrittäjiä tyhjentävän Nottingham-koneiston!).

Resiprookkinen toimitussuhde kesäalen kanssa on onnistunut ulkoisesti katsottuna mainiosti, kun tajusin mennä varsin sopivalla hetkellä tiettyjen liikkeiden rekkejä tarkemmin availemaan. Itsensä komistaminen omavalinteisena ajankohtana (etenkin itseilmaisullinen ja kloonivirrasta poikkeava sellainen!) on kenties katatonisten rituaalinorjien kulttuurissa jossain mielessä turhaa. . . mutta minua se näemmä miellyttää ja viihdyttää juurikin nyt muutamastakin yksilökohtaisesta syystä.

Lisäksi kiiltävästä (ja mm. siksi öisin asunnossa säilytetystä) matkakumppanistani nro 1 löytyi vielä lisää poistettavia vastapurjekohtia, jotka panin onneksi melkeinpä puolisattumalta merkille.

Olen Lontoossa ja selvisin matkasta hengissä!
Tuloksena oli yksi ahdistunut piirrustus ja huonot kokemukset, mutta pääasiassa on hyvä fiilis.
Olen ahdistunut yllättävän vähän metroista ja ihmispaljoudesta. Pidän tästä kaupungista nyt kun on yö ja viileää ja pimeää. Tower Bridge on hienosti valaistu yöllä!
Kun on koko päivän kävellyt, on myös ihana maata hotellihuoneen sängyllä ja antaa väsyneiden jalkojen levätä.
Terkkuja täältä

Olin tänään meressä uimassa ja rantavedessä oli lapsia leikkimässä. Eräs lapsista huomasi minut ja tuijotti ihmeissään ja lopulta
kysyi, että "Are you a mermaid?" Sanoin olevani suomalainen merenneito. Sitten lapsi meni kertomaan kavereilleen jotka kaikki katselivat minua ihmeissään ja huusivat "Mermaid! Mermaid!". Tuli kieltämättä aika eeppinen olo.

(Lisäksi lapset katsoivat kun tulin pois merestä hyvin tarkkaan, oliko minulla oikeasti pyrstö. Apua Ilmeisesti irlantilaiset eivät kauheasti ui meressä.)

Kuljin tänään kolme tuntia metsässä, jossa oli hyväntuoksuista ja rauhallista, ja tulin kotiin kahden kantarellilitran kanssa. Hain asiamiespostista huutonetistä vitosella ostamani perinteistä japanilaista musiikkia käsittelevän kirjan, joka näyte-cd:ineen vaikuttaa irl vielä mielenkiintoisemmalta kuin myynti-ilmoituksessa.

Lisäksi kesälomalla korjaamani ja siivoamani kirjahylly ilahduttaa sydäntäni suuresti joka kerta, kun katseeni osuu siihen, ja pakastimessa on litra Kolmen kaverin jäätelöä odottamassa huomista jätskipäivää =)

Minä olen yksin kotona! Ja osaan kerrankin nauttia siitä. Ja kerrankin olen myös oikeasti yksin. Ja koko yön. Kjähkjähkjäh.
Tarkoittaa minun kohdallani sitä, että katson lotria ja itken, pidän keskiyön pianokonsertin, teen lempi lastenkirjastani inspiroidun asun, pukeudun siihen, otan kuvia, ja totean osaavani kyseisen kirjan ulkoa.
Usein olen yksinäinen, mutta toisaalta myös nautin siitä välillä.
Totesin myös olevani enemmän kuin puoliksi Klonkku. Siitä en tiedä, onko se ilonaihe, pikemminkin vähän surullista.
"But that guy's my friend."
"You don't have any friends. Nobody likes you. You're ugly and stupid. Other people's burden"
"Go away"
"Go away?!hahahahahahahah!!!!"
"I hate you. I hate you!"
"Where would you be without me? I saved us. It was me. We survived because of me!"

Minulla on yli kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen taas värityskirja, Secret Garden, ja olen ihan täpinöissäni. Inhosin värityskirjoja pienenä, mutta ne eivät olleetkaan likimainkaan näin hienoja ja yksityiskohtaisia ja sormet syyhyämään saavia. Oli pakko päästä vähän kokeilemaan puuvärien jälkeä kirjan nimilehdelle heti eilen illalla, vaikka oikeasti olisi pitänyt olla jo nukkumassa.

Olen jo pitkään ihmetellyt, miksi sisäinen ihmiskuvani on niin rikkonainen ja vastakohtien täyttämä. Esimerkiksi: olen kauhean ujo, mutta kun pääsen vauhtiin, puhetulvaa ei voi estää. Rakastan ihmisiä ja vuorovaikutusta, mutta toisaalta en jaksa heitä ja haluan olla vaan yksin.
Tällaiselle ihmistyypille olen nyt löytänyt nimen erityisherkkä. Olen ahminut viikon sisään pari aiheesta kertovaa kirjaa, lukenut netistä tutkimuksia aiheesta, ja minulla on koko ajan varmempi olo siitä, että olen itsekin erityisherkkä. Tieto siitä, että tällaisiakin ihmisiä on olemassa, on ollut valtavan helpottava ja tuonut samalla ymmärryksen ja hieman hyväksyntääkin siitä, millainen olen ja miksi niin. Se on selittänyt minulle, että ristiriidat ovat luonnollinen osa minua, eikä nämä ääripäissä olevat käyttäytymistavat sulje toisiaan pois. Sen ansiosta ymmärrän, että aistini ja aivoni ärsyyntyvät hieman keskimääräistä enemmän kaikesta. Enää en ihmettele, olenko tullut hulluksi, vaikka näkisinkin auringonlaskussa spektrin värit tai kaverin kännykän laturi sirisisi kun se on kytkettynä. Nyt kun ymmärrän hiukan paremmin itseäni, ristiriidat eivät häiritse enää niin paljon. Tilalle on tullut innostus: miten paljon voinkaan rikastuttaa ihmisten elämää ja omaa elämääni, kun ymmärrän omat voimavarani ja miten minun kannattaa niitä jakaa. Tästä tulee suuri seikkailu ja haluan ehdottomasti katsoa mitä se pitää sisällään! <3
(tiedän että on aika syvällinen aihe mutta olen tästä todella iloinen ja onnellinen, toivottavasti tätä ei katsota offtopiciksi)

Jälleen yksi onnistunut Sotahuuto takana!

Onko se oikeasti harvinaista, että näkee spektrin värit auringonlaskussa? Olen miettinyt, kun minusta ne ovat ihan selvät, mutta joskus kun miehelle mainitsin, hän ei hahmottanut taivaan sateenkaarenvärisyyttä. Ajattelin, että tässä on joku sama juttu kuin stereokuvissa: joko ne pystyy näkemään tai sitten ei.

Mutta hieno juttu, että olet löytänyt nimen omille erityispiirteillesi, lindëalda. Muutama muukin tuttu on ilmaissut, että oman erityisherkkyyden tajuaminen oikeaksi, tunnetuksi ja nimetyksi inhimilliseksi ominaisuudeksi on helpottanut elämää selvästi, kun ei enää tarvitse ihmetellä, miksi reagoi asioihin eri tavalla kuin useimmat muut.

Ah niin, se oma ilonaiheeni, josta tulin tänne kirjottelemaan. Tein tänään taas melkoisesti pihatöitä, joiden hyvä jälki on selvästi huomattavissa, ja olen saanut alulle kunnollisen kompostikasan (meillä on häkkikompostikin, mutta se on ihan liian pieni, mikä on tehnyt tähän asti kaikesta kitkemisestä yms. kasvillisuuden irrottamista sisältävästä toiminnasta hankalaa). Pihan yleistilasta kertonee jotain se, että ainoat työkaluni tänään olivat viikate ja kottikärryt =)

Rönsyliljani teki rönsyn Huolestuin jo kun tuo on muutaman vuoden vanha kasvi eikä koskaan rönsyillyt, mutta ilmeisesti olen nyt itäikkunalla onnistunut antamaan sille tarpeeksi valoa. (Ja tää on erityinen ilonaihe, koska tämä on sitä kokonaan vihreälehtistä lajiketta. Äidiltä olen kyllä saanut pari raidallista yksilöä, mutta halusin molempia enkä tiennyt mistä olisin saanut uuden vihreän.)

Huonosta aamusta huolimatta roudasin itseni tänään 13 km geokätköily/pyörälenkille

Pomimme sunnuntaina miehen kanssa kaksi ämpärillistä mustikoita. Pakastimessa on entuudestaan seitsemän litraa toissaviikolla kerättyjä marjoja, joten nyt niitä alkaa olla riittävästi talven varalle.

Syksy lähestyy

Vaikka koko kesä on ollut melko viileä, niin eilen tuntui taas siltä että villasukat täytyy kaivaa esiin pieneltä tauoltaan. Toissapäivänä puolestaan tuoksui jo syksyltä ja tänään ajattelin ensimmäisen kerran sitä, että lämmitys täytyy säätää taas pian päälle (niissä tiloissa, mihin uunin lämpö ei yllä). Vielä parisen viikkoa yritän pärjätä luontoäidin lämpövoimalla!

Olen onnellinen hyvistä ystävistä, joiden kanssa on ihana viettää aikaa, vaikka vain netinkin välityksellä. Se että toinen ymmärtää, on todella korvaamatonta!

Steelsheen sanoi:

(Ja tää on erityinen ilonaihe, koska tämä on sitä kokonaan vihreälehtistä lajiketta. Äidiltä olen kyllä saanut pari raidallista yksilöä, mutta halusin molempia enkä tiennyt mistä olisin saanut uuden vihreän.)

Click to expand...

Jos joskus tulee tarve saada lisää vihreää niin kannattaa kysäistä minulta Mobnesti rönsylilja(t) on kesän pihalla ja innostuurönsyilemään niin että olen ihan pulassa. Tämä vuosi tosin telee poikkeuksen kun rönsyliljassa ei näy rönsyn merkkiäkään, mutta aina kannattaa kysyä

Viimeinkin saavutettu mielenrauha tulevaisuuden ja mielen osalta. ♥

Kesätyöt vihdoin päättyivät, viikonloppuna on rakkaan isosiskoni häät ja parin viikon päästä pääsee taas jatkamaan opiskeluja!

Tämän vuoden alkupuolella päätin lopulta seurata kutsumustani ja unohtaa palkat ja työllisyyden ja valita onnellisuuden näiden sijaan; Olen aina säveltänyt ja tiesin jo yläasteella että tahdon siitä itselleni ammatin. Olen onneksi alalla jo opiskelemassa. Ajauduin tulevaisuuden pelosta opiskelemaan siinä sivussa "järkevämpiä" aiheita mutta jätän sen taakseni. Epäilyksen tummat pilvet varjostivat päiviäni liian pitkään. Tätä kirjoittaessa juuri muistin, että työn alla on pianokappale, jonka nimi on "Toivo". Olisikohan jotenkin kuvaavaa sitten, mene ja tiedä.

Tänään isä oli tulossa hakemaan minua kaupan pihasta, jonne minä kävelin koululta, mutta minulla oli extra-aikaa 45 minuuttia ja mietin mitä oikein tekisin. Minun itse tekemäni parin kilometrin reitti bussipysäkiltä koululle (jonka tarkoituksena on se, että kukaan ei näkisi minua koko matkalla) kulkee metsän kautta ja minäpäs päätin mennä sinne. Aurinko paistoi, oli tosi vihreää ja minulla oli pitkästä aikaa vapaa olo. Istuin vihreälle sammalelle kauas metsän läpi kulkevasta polusta, siltä varalta, että joku ihminen sattuisi paikalle. Siellä sitten istuin ja kirjoitin ja olin jotenkin hirveän sinut itseni kanssa edes sen hetken. Olen ollut itseltäni hukassa niin kauan, että en edes muista, miltä tuntui olla löytynyt. Mutta tavallaan löysin itseni sieltä sammalelta ja niistä sanoista ja ajatuksista.
Mietin usein kuka minä olen. Olen paljon kaikenlaista. Mutta oikeastaan lopulta kaiken muun alla olen yhä vain se metsässä istuva pieni filosofi, muusikko, tarinankertoja. Vaikka en enää niin usein metsässä istu enkä ole enää niin pienikään. Mutta se olen minä. Yksinäisyys on minulle kirous ja siunaus. Kirjoitin metsässä hyvin mielenkiintoisen you can-listan. Yksi sen kohdista oli:
You can be on nobody's side because nobody is on your side.
Oikeastaan tämä kuvaa elämääni aika hyvin. Olen siis sittenkin Puuparta.
Pari päivää sitten tein myös yhden aivan mahtavan persoonallisuustestin jota en tällä laitteella voi/osaa linkata, mutta sen löytää hakusanoilla 16 personalities. Tulokseni jokainen kohta oli niin totta, että melkein huusin ääneen! Mainittakoon nyt sanattoman kommunikaation yritykset ja ymmärrykset, todennäköiset ammatit, joista löysin näyttelijän ja kirjailijan (mjehmjeh) sekä kuuluisissa saman persoonallisuustyypin omaavissa henkilöissä mainittu J. R. R Tolkien (mjehmjehmjeh). Löysin myös semmoisen lauseen kun: INFP:t rakastavat filosofisia pohdintoja enemmän kuin mikään muu persoonallisuustyyppi. Taitaapas tämä näkyä jollakin tavoin Konnussakin . Mjehmjeh.