Dokumentti Ryhmäteatterin TSH-produktiosta 1988

pyry

Kontulainen
Jos tämä on jo linkattu tänne, niin poistakaa.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/06/23/taru-sormusten-herrasta-suomenlinnassa

Olen jossain jo sanonutkin, että tämä v. 1989 näkemäni näytelmä oli hienoin kulttuurielämys ikinä. En varmaan enää koskaan saa mistään teatteriesityksestä samanlaisia kicksejä. Toisaalta toivoisin hartaasti, että se olisi tallennettu ja saisin joskus nähdä sen uudestaan, ja toisaalta telkkarista katsottuna elämys ei kuitenkaan olisi lähelläkään alkuperäistä - etenkin kun en enää ole 12-vuotias. Ehkä parempi näin.

Mutta tuo dokumentti on joka tapauksessa hienoa ajankuvaa ennen internettiä ja älypuhelimia: "Hei voisko joku soittaa sääpalveluun?" Bonuksena Kari Väänänen maalaamassa itseään Klonkuksi :)
 
Minulle nuo hahmot ja näytelmä ovat tuttuja ainoastaan myöhemmin tulleen Hobitit -TVsarjan kautta. Katsoin sen lapsena pariinkin otteeseen. Alkumusiikki oli todella pelottava, mutta Taneli Mäkelä on aina ollut minulle ensin Frodo ja sitten muuta. Vaikka sarjassa on paljon sellaista mikä on minusta vähän... Hmm... Hassua niin on se silti omalla tavallaan hieno :) Ja olen edelleen vahvasti sitä mieltä että Väänen on Klonkkuna ihan Serkinsin tasoa. Tekniikka ja asenne jolla hommaa on tehty poikkeavat vain hyvin paljon toisistaan.
Oli hienoa nähdä kyseinen dokumenttipätkä ihan siitä alkuperäisestä teatterisesityksestä. Sääli että se oli vain valmistautumisesta eikä itse esityksestä ollut yhtään pätkää. Mutta ehkä sitä ei sallittu aikanaan kuvattavan?
 
Mietin ihan samaa, mutten ole kyllä missään törmännyt minkäänlaiseen mainintaan tallenteista. Ei kai teatterinäytöksiä ole (ainakaan tuolloin) ollut tapana kauheasti tallentaakaan?

Toisaalta en tiedä, haluaisinko edes nähdä tallennetta. Teatterissa nähtynä Taru oli totaalisen maaginen kokemus (vuosiluvuista päätellen minäkin olen ollut 12-vuotias ekana esityskesänä, vaikka oma muisti väitti iäksi 13), ja tallenne saattaisi hyvinkin latistaa sen elävän ja hengittävän muistikuvan. Sen voima on vielä nytkin sitä luokkaa, että dokumenttipätkän näkeminen nostatti haikeat kaipauksen kyyneleet silmiin, ja haluan säilyttää sen sellaisena.
 
Teatterissa nähtynä Taru oli totaalisen maaginen kokemus (vuosiluvuista päätellen minäkin olen ollut 12-vuotias ekana esityskesänä, vaikka oma muisti väitti iäksi 13), ja tallenne saattaisi hyvinkin latistaa sen elävän ja hengittävän muistikuvan. Sen voima on vielä nytkin sitä luokkaa, että dokumenttipätkän näkeminen nostatti haikeat kaipauksen kyyneleet silmiin, ja haluan säilyttää sen sellaisena.

Oliko teatteri sinullekin ensikosketus Tolkieniin? Muuttuivatko tunnelmat, kun luit kirjoja?

Mä muistan huikean kunnioituksen tunteen, kun tajusin, että TSH ei suinkaan ole ainoa teos. Ei -minulle avautui kokonainen uusi maailma!
 
Oliko teatteri sinullekin ensikosketus Tolkieniin? Muuttuivatko tunnelmat, kun luit kirjoja?

Ei ollut, olin juuri ehtinyt lukea Tarun edellisenä talvena ja se oli tehnyt valtavan vaikutuksen. Teatteriesitys ei niinkään muuttanut tunnelmaa, mutta se antoi minun Keski-Maalleni fyysistä muotoa ja auttoi visualisoimaan joitain asioita, jotka olivat aiemmin olleet vain hämäriä mielikuvia. Osittain juuri Ryhmäteatterin ansiosta minä löydän edelleen Keski-Maan kesäisestä Suomenlinnasta.
 
Last edited:
On tainnut Suomenlinna tuoda jonkun muunkin mieleen Konnun: yksi portaaleista sijoittuu kumpuilevaan maastoon ja sen nimi on The Secret Hidden Shire. Olin eilen aamulla kävelemässä jonnekin ihan muualle, mutta tuolle portaalille oli pakko poiketa. Se oli tämän näköinen:
e4Tc0Z6HIvsHIYVA1O4vs6q6CrzfhjsrASjwyyCjOvBEWS6rLsRrvbdHobHMuARWv8JPX5LhOq7l1Dft0yM


Olin parikymppinen nähdessäni Ryhmäteatterin toisen esityskesän näytelmän. Muistan elävästi yhden kohtauksen, jossa hobitit kyyhöttivät rivissä maassa ja ihailivat metsäistä maisemaa edessään. Olin vähällä katsoa taakseni, mutta sitten muistin heidän näyttelevän.
 
Täytyy myöntää että olen aika kateellinen teille jotka olette sen teatterissa nähneet. Tai ei haittaisi jos sen TV-sarjankin kyllä näkisi (tai siis, löysin joskus youtubesta pätkän tuota tv-sarjaa kun etsin muuta), mutta nimenomaan jos voisi matkustaa ajassa katsomaan tuon teatteriesityksen niin se ois se juttu...
 
Jos tämä on jo linkattu tänne, niin poistakaa.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/06/23/taru-sormusten-herrasta-suomenlinnassa

Olen jossain jo sanonutkin, että tämä v. 1989 näkemäni näytelmä oli hienoin kulttuurielämys ikinä. En varmaan enää koskaan saa mistään teatteriesityksestä samanlaisia kicksejä. Toisaalta toivoisin hartaasti, että se olisi tallennettu ja saisin joskus nähdä sen uudestaan, ja toisaalta telkkarista katsottuna elämys ei kuitenkaan olisi lähelläkään alkuperäistä - etenkin kun en enää ole 12-vuotias. Ehkä parempi näin.

Mutta tuo dokumentti on joka tapauksessa hienoa ajankuvaa ennen internettiä ja älypuhelimia: "Hei voisko joku soittaa sääpalveluun?" Bonuksena Kari Väänänen maalaamassa itseään Klonkuksi :)

Nyt vasta katsoin tuon dokumentin. Minulle tuli yllätyksenä se, että linnakkeessa ei alunperin ollut kattoa, vaan se tehtiin jälkikäteen. Luulin olleeni suuressa, holvimaisessa tilassa. Siellä oli niin hyytävän kylmäkin (siskoni ansiosta minulla oli pehmusteita ja vilttejä mukanani).
 
Ylös