Lapsuudenkodin tyyli oli juhlia nimipäiviä, mutta selvästi vähemmän kuin syntymäpäiviä. Kakkua ei yleensä ollut, mutta limsaa ja keksiä saattoi saada jossain vaiheessa päivää. Lahjat olivat pieniä, eräs sukulaistäti muisti kortilla aina. Äitini, mummini ja monien muiden suvun naisten yhteinen (ensimmäisten tai toisten nimien) nimipäivärykelmä (Kaisa, Kaarinan, Katariina 25.11., kas tänään!) oli isomman juhlan aihe, jos osuttiin mummin ja ukin luo silloin.
Nykyään juhlallisuudet jäävät muutamaan viestiin niiltä, jotka muistavat, äidillä on tapana antaa "kakkurahaa".
Oma nimipäiväni osuu yhteen kansainvälisen sananvapauden/lehdistövapauden päivän kanssa, mikä on minusta aika siistiä.
Nykyään juhlallisuudet jäävät muutamaan viestiin niiltä, jotka muistavat, äidillä on tapana antaa "kakkurahaa".
Oma nimipäiväni osuu yhteen kansainvälisen sananvapauden/lehdistövapauden päivän kanssa, mikä on minusta aika siistiä.