Nimipäivät (ja niiden viettäminen)

Lapsuudenkodin tyyli oli juhlia nimipäiviä, mutta selvästi vähemmän kuin syntymäpäiviä. Kakkua ei yleensä ollut, mutta limsaa ja keksiä saattoi saada jossain vaiheessa päivää. Lahjat olivat pieniä, eräs sukulaistäti muisti kortilla aina. Äitini, mummini ja monien muiden suvun naisten yhteinen (ensimmäisten tai toisten nimien) nimipäivärykelmä (Kaisa, Kaarinan, Katariina 25.11., kas tänään!) oli isomman juhlan aihe, jos osuttiin mummin ja ukin luo silloin.

Nykyään juhlallisuudet jäävät muutamaan viestiin niiltä, jotka muistavat, äidillä on tapana antaa "kakkurahaa". :)

Oma nimipäiväni osuu yhteen kansainvälisen sananvapauden/lehdistövapauden päivän kanssa, mikä on minusta aika siistiä.
 
Minulla on tänään nimipäivä :) Äidiltä sain onnittelutekstiviestin, muita muistamisia ei ole tullut (enkä kyllä varsinaisesti odottanutkaan).

Tuskin ikinä saan lapsia mutta jos saisin niin ainakin jollain nimistä pitäisi olla nimipäivä, tuntuu ehkä vähän epäreilulta että joiltakin puuttuu se. Nimipäivän saamiseen vaaditaan 500 sen nimistä ihmistä Suomessa ja käsittääkseni he (Helsingin yliopiston almanakkatoimisto) ovat aika tarkkoja siitä että nimi on suomalainen.
 
Kiitos :) Sain lopulta onnittelut viideltä ihmiseltä, mikä tuntuu aika oudolta enkä muista niin käyneen aikaisemmin. Ehkä ihmiset ovat alkaneet taas kiinnostua nimipäivistä?
 
Ylös