Tämä artikkeli käsittelee drúedain-kansaa; lukeaksesi Keskeneräisten tarujen kirjan kansaa käsittelevästä samoin otsikoidusta osiosta, katso Drúedain (KTK).

Drúedain olivat ihmiskansa, jonka kuuluisimmat edustajat lienevät Drúadanin Metsässä Kolmannen Ajan lopulla eläneet Ghân-buri-Ghânin johtamat metsäläiset, jotka auttoivat rohirrimin sotajoukon Paasilaakson kautta Minas Tirithin avuksi Sormuksen Sodassa. Kolmannen Ajan lopulla drúedainilla oli kuitenkin takanaan jo pitkä historia - kansaa oli asunut niin Beleriandissa kuin Númenorissakin.

Drúedain olivat hyvin lyhyitä ja pulskempia kuin muut edain. He eivät näyttäneet muiden ihmisten mielestä kovinkaan kauniilta ja heidän puheensa tuli syvältä kurkusta. Heidän vatsansa oli laaja ja kasvot yleensä parrattomat tai vain harvojen karvojen peitossa.

Tolkien näkee paljon vaivaa esittääkseen, että Drû-kansalla ja hobiteilla ei ole mitään yhteistä. Yksi perustavaa laatua oleva ero on mm. ikä. Drû ei elänyt juuri yli 60-vuotiaaksi.

Nimi drúedain on haltioiden antama ja se erottaa kansan muusta edainista, jotka pääsivät Toisen Ajan alussa Númenoriin. Halethin kansa käytti heistä nimitystä drûg, joka oli peräisin drúedainin kielestä. Heidän varsinainen omakielinen nimensä oli drughu, josta on johdettu myös sindarin drû (monikot drúin ja drúath). Sana drû jäi pois käytöstä ja esiintyy vain nimityksissä drúnos 'drû-kansan suku' ja drúwaith 'drû-väen erämaa'.

Quenyassa drughu muuttui muotoon rú ja siitä edelleen muotoon rúatan (mon. rúatani) kun siihen lisättiin atan osoittamaan, että kansa kuului ataniin (edainiin). (KTK 526 [viite 6]).

Örkit kutsuivat drúedainia nimellä oghor-hai (KTK 518).

Ensimmäisen Ajan drúedain

Drúedain olivat ensimmäisten länteen vaeltaneiden ihmisten joukossa, ja he asuttivat laajalti ainakin Valkoisten Vuorten seutuvia ennen kuin myöhemmin saapuneet suurikokoisempien ihmisten kansat anastivat suurimman osan heidän asuinseuduistaan. Osa drúedainista vaelsi aina Beleriandiin saakka jo varhain, mutta haltiat kohtasivat heitä ilmeisesti vasta paljon myöhemmin.

Ensimmäisen Ajan drúedain elivät pitkään piilossa pienissä perheryhmissä kautta Beleriandin metsien.

Tarina Drû-kansan taikavoimista

Ensimmäiselle ajalle sijoittuu myös Tolkienin pisin kuvaus Drû-kansasta. Tarinassa eräs Drû jätti metsälle lähtiessään Halethin kansaan kuuluvan isäntänsä pihaan itseään esittävän patsaan. Hän sanoi patsaan vartioivan taloa ryösteleviltä örkeiltä sillä aikaa kun hän oli poissa. Tietenkin isäntäväki suhtautui tähän lievästi epäillen.

Isäntäväki heräsi yöllä, kun pihalla oli örkkejä, jotka olivat juuri sytyttämässä taloa palamaan. Silloin he näkivät nurkan takaa hyökkäävän Drû-miehen, joka tappoi lyhyessä ajassa kaikki örkit, sammutti tulen ja poistui sitten.

Hetken päästä, kun isäntäväki oli varma, ettei lähistöllä ollut enempää örkkejä, he menivät ulos katsomaan tilannetta ja näkivät, että patsaan, joka oli samassa paikassa ja asennossa, johon Drû oli sen jättänyt, jalat olivat mustat ja nokeentuneet.

Kun aamu sarasti ja Drû palasi, olivat hänen jalkansa siteissä. Metsän miehen jalat olivat palaneet ja kun hän kuuli, mitä yöllä oli tapahtunut, kertoi hän asettaneensa osan voimistaan patsaaseen.

Drúedain Toisella Ajalla

Toisella ajalla heitä tiedetään asuneen Halethin kansan kanssa Númenorissa sekä Andrastin niemimaan vuorilla.

Toisen Ajan ensimmäisen vuosituhannen lopusta lähtien Númenoriin siirtynyt Drúedain muutti kuitenkin vähin äänin takaisin Keski-Maahan.

"Suuri Saari ei enää tunnu varmalta jalkojen alla", sanoi eräs Númenorissa asunut Drû Aldarionille. Ilmeisesti he vaistosivat pimeyden saapuneen saarelle. Luultavasti viimeiset Drû-kansan jäsenet poistuivat Númenorista Haltioiden ja Sauronin sodan aikoihin noin vuonna 1700 TA.

Kolmannen Ajan drúedain

Kolmannella ajalla koko Drû-kansaa, olivat he eläneet Númenorissa tai eivät, sanottiin drúedainiksi. Tuolloin heitä eli enää hyvin vähän.

Andrastin asutuksesta Tolkien ei enää mainitse tuolta ajalta, mutta Valkoisilla vuorilla, Gondorin ja Rohanin rajalla heitä yhä eli.

Rohanin Ratsastajat kohtasivat drúedainin matkallaan Pelennorin kenttien taisteluun ja he näkivät myös Púkel-miehiä, eli patsaita, joita Drû-kansa oli tehnyt.

Sormuksen Sodan jälkeen kuningas Elessar antoi Ghân-buri-Ghânille ja hänen suvulleen Drúadanin metsän kiitokseksi heidän avustaan sodan aikana.