"Velhojen veljeskunta", ne jotka valar lähettivät Keski-Maan kansojen avuksi taisteluun Sauronia vastaan Kolmannella Ajalla, noin vuonna 1000. Tunnettuja velhoja olivat Gandalf (Olórin), Saruman (Curumo), Radagast (Aiwendil) sekä Alatar ja Pallando (Ithryn Luin, Siniset velhot). Todennäköisesti heitä ei enempää ollutkaan, joskin jotkut tekstit viittaavat myös suurempaan määrään. Tolkienin kirjoitukset ovat tämän asian tiimoilta ristiriitaisia. Yleisin ja selkeimmin esitetty väite on jokatapauksessa, että Heren Istarioniin kuului viisi edellä mainittua jäsentä eikä muita.

Veljeskunnan johtaja oli Saruman, mutta hänen langettuaan pahuuteen otti Sormuksen Sodan aikaan johtajan paikan Gandalf. Lopulta veljeskunnan tavoite täyttyi, kun Barad-dûr sortui ja Sauron päätti päivänsä, mutta veljeskunnasta yksin Gandalf oli suuressa osassa tässä voitossa. Muut olivat langenneet vallan tai Keski-Maan pauloihin ja unohtaneet alkuperäisen tehtävänsä.