Laurelindórenan oli entti Puuparran mukaan nimi, jolla haltiat aikaisemmin kutsuivat Lórienia. Se tarkoitti "Laulavan Kullan Laakson Maata" (engl. Land of the Valley of Singing Gold). Puuparta huomautti Merrille ja Pippinille, että Lórienin nimi oli lyhentynyt ajan mittaan ja ehkä itse Lórienkin "vähenee eikä kasva". Puuparta myös hyräili jotain, mitä hän ei selittänyt hobiteille: Laurelindórenan lindelorendor malinornélion ornemalin.

Laurelindórenan on nimen muoto Tarun Sormusten herrasta alkuteoksen toisessa laitoksessa ja siten myös suomennoksessa (ensimmäisessä laitoksessa Laurelindórinan).

Nimi perustuu epäilemättä Lórienin mallorn-puihin. Tolkien kommentoi sitä ainakin seuraavissa yhteyksissä:

Kirjeessä Rhona Bearelle 1961 Tolkien kääntää Puuparran hyräilyn seuraavasti: "laakso, jossa puut kultaisessa valossa laulavat sointuisasti, musiikin ja unien maa; siellä on keltaisia puita, se on puunkeltainen maa" (katso myös: Entinkieli). Hän selittää Puuparran käyttäneen "muinaisia haltiasanoja", joita on sekoitettu ja yhdistetty enttien tapaan. Ensimmäistä sanaa ei kirjeessä selitetä erikseen.

Words, Phrases and Passagesin luonnoksessa (50-luvun loppu tai 60-luvun alku?) nimen Laurelindórinan sanotaan olevan enttitapaan käytettyä quenyaa (engl. Q Enticized). Selitys ei koskaan edennyt luonnosta pidemmälle. Niin tässä luonnoksessa kuin vuoden 1961 kirjeessäkin nimi vaikuttaa enttien keksimältä, vaikka Tarussa Sormusten herrasta Puuparta sanoo sen olleen haltioiden käyttämä nimi.

Eräs Christopher Tolkienin Keskeneräisten tarujen kirjassa mainitsema etymologia puolestaan kertoo, että nimen Laurelindórinan olisi keksinyt Galadriel, joka liitti nimeen tietoisesti "kaiun" Laurelinin, Valinorin kultaisen puun nimestä.

Lähteet: TSH II/3.4., s. *** / *** / 80–81 / *** / ***; HoME IX, 73; Letters 307–308 [kirje 230]; PE #17, 80; KTK 347 [viite 5].