Legendarium on keskiajan latinan sana, joka alun perin tarkoitti lähinnä pyhimystarujen kokoelmaa, legendaariota. Englannin kielessä sana esiintyy yleensä muodossa legendary, mutta J.R.R. Tolkien käyttää latinankielistä muotoa viitatessaan lähinnä mytologisten kertomustensa muodostamaan kokonaisuuteen, joka sisältää hänen luomansa maailman tarinan luomisesta loppuun saakka. Tämän kokonaisuuden osia ovat Ainulindalë, Valaquenta, Quenta Silmarillion ja monet irralliset kertomukset, sekä Hobitti eli Sinne ja takaisin ja Taru Sormusten Herrasta.
Tolkien käyttää termiä legendarium ainakin seuraavissa kirjeissään:
Tolkienin tulkitsijat ovat omaksuneet tämän termin käyttöönsä. Se esiintyy mm. laajan esseekokoelman nimessä (Tolkien's Legendarium : Essays on The History of Middle-earth (Linkki: teoksen esittely The Elvish Linguistic Fellowshipin sivustolla). Christopher Tolkien käyttää sitä kuvaillessaan The History of Middle-earth -teossarjaa J.R.R. Tolkien Encyclopediassa: "The History of Middle-earth tutkii Tolkienin legendariumin kehitystä ja hiomista syvyyssuunnassa hänen käsikirjoitustensa editioiden kautta, jotka toimittaja, Christopher Tolkien, on varustanut kommentaareilla."