Meneltarma, Taivaan pylväs on korkea vuori Númenorin keskellä. Sen korkeutta ei ole määritelty, mutta Tolkien sanoo sen näkyneen merelle sormena yli koko Númenorin saaren. Joskin tämä on mitä luultavimmin liioittelua.[1]
Meneltarman juurella oli viisi kannasta, joita sanottiin vuoren (pylvään) juuriksi Tarmasundareiksi. Tarmasundareiden välisistä laaksoista lähti ainakin kaksi jokea, Siril ja Nunduinë. Kaakkoisen ja lounaisen tarmasundarin välistä, laaksossa, josta Siril sai alkunsa oli kuninkaiden laakso Noirinan. Sinne haudattiin Númenorin kaikki kuninkaalliset.
Meneltarman huipulle vei polku, joka alkoi vuoren eteläpuolelta, jatkui itään, pohjoiseen, länteen ja lopulta taas etelään.
Huippu oli laakea ja sen keskellä oli pieni syvennys. Huipun reunoilla pesi kotkia, joita sanottiin Manwën Todistajiksi. Huipulle kuningas seurueineen tuli kolme kertaa vuodessa juhlien yhteydessä. Nämä juhlat olivat Eruhantalë, Erukyermë ja Erulaitalë.
Huipulla ei kukaan muu kuin kuningas saanut lausua sanaakaan, eikä sinne koskaan rakennettu temppeliä. Sieltä saattoivat tarkkanäköisimmät nähdä myös yksinäisen haltiasaaren, Tol Eressëan valkean tornin.
Taruissa sanotaan Meneltarman pyhimmän huipun ulottuvan yhä merenpinnan yläpuolelle.