Mustat Vuodet (engl. Dark Years) olivat Sauronin ylivallan vuosia Toisella Ajalla, jolloin hän hallitsi lähes koko Keski-Maata. Ainoastaan Lindon säilyi númenorilaisilta apua saaneen Gil-galadin hallussa.

Haltiat kutsuivat tätä ajanjaksoa nimellä Pakenemisen Aika, sillä monet eldarista jättivät tuolloin Keski-Maan.

Sauronin vallan kasvu Toisella Ajalla alkoi noin vuonna 1000 TA, kun hän alkoi rakentaa Barad-dûria Mordoriin.

Seuraava merkittävä askel oli Sormusten Sormuksen takominen noin vuonna 1600 TA. Samaan aikaan valmistui Barad-dûr.

Haltioiden ja Sauronin sota alkoi vuonna 1693 TA, mutta Sauron kärsi tappion númenorilaisille vuonna 1701 TA ja joutui vetäytymään valloittamastaan Eriadorista. Seuraavina vuosisatoina hän keskittyi rakentamaan mahtiaan idässä.

Vuonna 2251 TA ilmestyivät ensimmäisen kerran Sauronin voimakkaimmat palvelijat, sormusaaveet. Sauron oli voimistunut niin, että hän jo hyökkäili númenorilaisten tukikohtiin, joita he olivat perustaneet Keski-Maan rannikoille.

Sauronin vallalle Keski-Maassa tuli vihdoin loppu, kun Númenorin viimeinen kuningas Ar-Pharazôn saapui mahtavine laivastoineen Umbariin vuonna 3261 TA. Seuraavana vuonna Sauron antautui ja vietiin vankina Númenoriin. Keski-Maa sai hengähtää 179 vuotta ennen Númenorin tuhoa ja Sauronin paluuta.