Namárië eli "Galadrielin valituslaulu Lórienissa" (engl. Galadriel's Lament in Lórien; quenya Altariello nainië Lóriendessë) on quenyankielinen jäähyväislaulu, jonka Galadriel laulaa Sormuksen Saattueen lähtiessä Lórienista 16. helmikuuta 3019 KA. Sanan namárië merkitys on "hyvästi".

Laulun quenyankieliset sanat sekä käännös ovat Tarussa Sormusten Herrasta (I/2.9., s. 530 / 333-334 / 501 / 619-620); lisäksi Tolkien julkaisi tekstin tengwarilla kirjoitettuna sekä ääntämisohjeilla ja interlineaarisella käännöksellä sekä kommentaarilla varustettuna Donald Swannin teoksessa The Road Goes Ever On (s. 65-70). Tässä teoksessa on myös Swannin sävellys sanoihin (s. 22-24) sekä faksimile Tolkienin alkuperäisestä runon sisältävästä käsikirjoituksesta (s. [76]).

Tolkien itse on myös laulanut Namáriën nauhalle (ks. G. Hargroven essee "Music in Middle-Earth").

Runon teksti ja käännös

Tässä julkaistu käännös pyrkii seuraamaan alkutekstin sanajärjestystä ja sanamuotoja mahdollisimman tarkasti Tolkienin kommenttien perusteella eikä ole sama kuin TSH:ssa julkaistu suorasanainen käännös.

Ai! laurië lantar lassi súrinen,

Ah! kultaiset putoavat lehdet tuulessa,

yéni únótimë ve rámar aldaron!

(haltioiden) vuodet lukemattomat kuin siivet puiden!

Yéni ve lintë yuldar avánier

Vuodet kuin nopeat kulaukset ovat menneet

mi oromardi lissë-miruvóreva

korkeissa saleissa makeaa mettä

Andúnë pella, Vardo tellumar

Lännen (rajojen) takana, Vardan holvien

nu luini yassen tintilar i eleni

alla sinisten, joissa tuikkivat tähdet

ómaryo airetári-lírinen.

hänen äänensä pyhän kuningattaren soidessa.

Sí man i yulma nin enquantuva?

Nyt kuka maljan minulle täyttää?

An sí Tintallë Varda Oiolossëo

Sillä nyt Sytyttäjä, Varda, Oiolossëlta (=Ikivalkealta)

ve fanyar máryat Elentári ortanë

kuin (valko)pilvet kaksi kättään Tähtien Kuningatar on kohottanut

ar ilyë tier undulávë lumbulë

ja kaikki tiet ovat hukkuneet (raskaaseen) varjoon;

ar sindanóriello caita mornië

ja harmaasta maasta leviää pimeys

i falmalinnar imbë met,

kuohuvien aaltojen ylle välille meidän kahden (= Vardan ja Galadrielin),

ar hísië untúpa Calaciryo míri oialë.

ja sumu peittää Calaciryan jalokivet ikuisesti.

Sí vanwa ná, Rómello vanwa, Valimar!

Nyt kadotettu on, Idän asukkaalta kadotettu Valimar!

Namárië! Nai hiruvalyë Valimar!

Hyvästi! Käyköön niin, että sinä löydät Valimarin!

Nai elyë hiruva! Namárië!

Käyköön niin, että edes sinä löydät sen. Hyvästi!

Aikaisempi versio

Alun perin Tolkien kirjoitti luvun käsikirjoituksessa (vuonna 1940), että Galadriel lauloi [muinaisella haltiakiellellä >] jollakin muinaisella kätketyllä kielellä, eikä hän [Frodo] kuullut sanoja." (HoME VII, 284). Mutta Christopher Tolkienin mukaan sekä Galadrielin joutsenveneessä laulaman laulun (Minä lehdistä lauloin, kultaisista, puut kultalehtiin puhkesivat) että Namáriën sanat ovat alkuasteellaan jo luvun varhaisimmissa käsikirjoituksissa. Christopher Tolkien on liittänyt mukaan myös Namáriën käsikirjoituksessa saavuttaman muodon, jossa on vain 11 riviä ja jonka sanamuodot poikkeavat huomattavasti lopullisesta versiosta (HoME VII, 284-285).

Linkkejä

• H. Fauskangerin tarkka kommentaari
• Nauhoitus Tolkienin lukemasta runosta