Tämän vuoden alusta alkaa Neljäs Aika, mutta Konnunlaskun vuosiluvut jatkuvat.
Samvais Gamgi valitaan Konnun pormestariksi. Peregrin Tuk ottaa vaimokseen Suuralhon Timantin. Kuningas Elessar antaa käskykirjeen ettei ihmisten ole lupa astua Kontuun ja hän tekee siitä Pohjoisen Valtikan suojeluksessa olevan Vapaan Maan.
Faramir Peregrinin poika syntyy.
Kultakutri Samvaisin tytär syntyy.
Meriadoc Mahtavasta tulee Bukinmaan Herra. Kuningas Éomer ja Ithilienin Éowyn lähettävät hänelle upeita lahjoja.
Peregrinistä tulee Tuk-suvun päämies ja thain. Kuningas Elessar tekee thainista, Hovin Herrasta ja Konnun pormestarista Pohjois-Valtakunnan neuvonantajia. Mestari Samvais valitaan toisen kerran pormestariksi.
Kuningas Elessar ratsastaa pohjoiseen ja viettää jonkin aikaa Evendimin Järven rannalla. Hän tulee Rankkivuon Sillalle ja tapaa siellä ystävänsä. Hän antaa Samvaisille dúnedainin tähden ja Elanorista tulee kuningatar Arwenin kunnianeitsyt.
Mestari Samvais valitaan Konnun pormestariksi kolmannen kerran.
Mestari Samvais, hänen vaimonsa Ruusa ja tyttärensä Elanor ratsastavat Gondoriin ja viipyvät siellä vuoden. Tolman Tölli toimii pormestarin sijaisena.
Mestari Samvaisista tulee neljännen kerran pormestari.
Elanor Kaunis ottaa miehekseen Kaukavaarojen Viherluodosta kotoisin olevan Fastredin.
Länsikaira Kaukavaaroilta Tornikukkuloille (Emyn Beraidille) liitetään Kontuun lahjana kuninkaalta. Monet hobitit muuttavat sinne.
Elfstan Mesikersa, Viherluodon Fastredin ja Elanor Gamgiin poika, syntyy.
Mestari Samvaisista tulee viidennen kerran pormestari.
Mestari Samvaisista tulee kuudennen kerran pormestari. Hänen pyynnöstään thain tekee Fastredista Länsikairan Vartijan. Fastred ja Elanor asettuvat asumaan Alistorniaisiin Tornikukkuloille, jossa heidän jälkeläisensä Tornien Mesikersat asuvat monen sukupolven ajan.
Faramir Tuk ottaa vaimokseen Kultakutrin Samvaisin tyttären.
Mestari Samvaisista tulee seitsemännen ja viimeisen kerran pormestari.
Samvais on yhdeksänkymmenenkuuden vuoden ikäinen ja hän ei enää ryhdy pormestariksi. Mestari Meriadoc on 94 vuoden ikäinen ja Peregrin 86-vuotias.
Rouva Ruusa, mestari Samvaisin vaimo, kuolee Keskivuoden päivänä. Syyskuun 22. päivänä mestari Samvais lähtee Repunpäästä. Hän tulee Tornikukkuloille ja viimeisenä hänet näkee tyttärensä Elanor, jolle hän antaa Punaisen Kirjan. Elanor aloitti perimätiedon, jonka mukaan Samvais meni Harmaisiin Satamiin ja purjehti meren yli Sormuksen Viejistä viimeisenä.
Tänä aikana lähtevät viimeiset haltiat Keski-Maasta, lukuunottamatta Arwenia ja Legolasia. Lindon, Harmaat Satamat, Rivendell, Lórien ja Synkmetsän valtakunta autioituvat.
Tämän vuoden keväällä tuli Rohanista Bukinmaahan viesti että kuningas Éomer toivoi vielä näkevänsä Herra Holdwinen. Meriadoc oli jo vanha (102 vuotta) mutta yhä terve. Hän kysyi neuvoaan ystävältään thainilta ja pian tämän jälkeen he luovuttivat omaisuutensa ja virkansa pojilleen. He ratsastivat Sarnin Kahlaamolle, eikä heitä enää nähty Konnussa. Myöhemmin kuultiin, että mestari Meriadoc saapui Edorasiin ja asui kuningas Éomerin luona tämän kuolemaan asti joka tapahtui samana syksynä. Sitten hän ja thain Peregrin ratsastivat Gondoriin ja viettivät vähäiset jäljellä olevat elinvuotensa tuossa valtakunnassa kunnes he kuolivat ja heidät laskettiin Rath Díneniin Gondorin suurmiesten joukkoon.
Peregrin Tuk vetäytyi vanhuuden lepoon Gondoriin (kuten kirjuri Findegil todistaa Thainin kirjan kopioon liittämässään huomautuksessa) yhdessä Meriadoc Rankkibukin kanssa.
Tänä vuonna tuli maaliskuun 1. päivänä viimein kuningas Elessarin loppu. Kerrotaan että Peregrinin ja Meriadocin leposijat olivat suuren kuninkaan leposijan kummallakin puolen. Sitten Legolas rakensi Ithilienissä harmaan laivan ja purjehti Anduinia alas ja Meren yli; ja hänen mukanaan, niin kerrotaan, lähti kääpiö Gimli. Ja kun tuo laiva oli mennyt, oli viimeinenkin Sormuksen ritari lähtenyt Keski-Maasta. Aragornin kuoleman jälkeen Arwen Undómiel meni yksin Lórieniin. Hän oli menettänyt elämänhalunsa.
Juuri ennen kevään alkamista Arwen menee makuulle Cerin Amrothin nurmella ja kuolee pois. Tämä on viimeinen maininta haltioista, nyt he kaikki ovat poissa eivätkä enää palaa.
Findegil Kuninkaan Kirjuri sai valmiiksi Minas Tirithin Thainin kirjan kopioinnin Gondorissa.