Quenyan sana, jonka merkitys on "kasvavat, juurelliset" (Christopher Tolkienin selitys, Silm. 419). Yavanna käyttää sanaa puhuessaan Manwëlle sen jälkeen, kun oli kuullut Aulëlta, että tämä oli tehnyt kääpiöt. Yavanna oli huolissaan siitä, että nämä eivät piittaisi maan päällä kasvavista ja elävistä olennoista, koska hän ei saanut olla mukana kääpiöiden tekemisessä. Niinpä hän sanoi Manwëlle: "kelvar voivat paeta ja puolustautua, mutta olvar jotka kasvavat maassa eivät voi." (Silm. 50). Manwë lohdutti Yavannaa ja muistutti tätä Suuressa Soitossa esiintyneestä Yavannan ajatuksesta, joka heräisi samalla kun Ilúvatarin Lapset, ja silloin se "kutsuu henkiä kaukaa, ja ne menevät kelvarin ja olvarin keskuuteen ja jotkut asuvat niissä..." (Silm. 51). Nämä olvarin keskuuteen menevät henget viittaavat selvästi Puiden Paimeniin (Silm. 52) eli entteihin.

Nimen historiaa

Nimi esiintyy vuosina 1958-1959 (tai myöhemmin) kirjoitetussa tekstissä, josta tunnetaan alkuperäinen käsin kirjoitettu luonnos (= A; otsikkona Anaxartamel) sekä Tolkienin itsensä kirjoituskoneella puhtaaksi kirjoittama versio (= B; ei otsikkoa), joka on jonkin verran luonnosta laajempi, mutta josta ei ole jätetty pois juuri mitään merkittävää. B-tekstiin on tehty myöhemmin käsin lisää muutoksia. Lisäksi on olemassa kaksi amanuenssin B-tekstistä (uudet lisäykset ja korjaukset huomioivaa) niinikään kirjoituskoneella kirjoittamaa versiota, joihin Tolkien ei ole enää tehnyt mitään merkittäviä muutoksia tai lisäyksiä paitsi että toiseen niistä hän on lisännyt otsikon Of the Ents and the Eagles 'Enteistä ja kotkista', toiseen Anaxartaron Onyalië (HoME XI, 340).

Christopher Tolkien julkaisi B-tekstin lähes sellaisenaan painetun Silmarillionin luvun 2 loppuosana (alkaen sanoista "Kun Aulë ahkeroi ja teki kääpiöitä...", Silm. 49). (ibid.)

Tolkien ei itse selitä sanan etymologiaa, mutta sen on arveltu (ks. esim. Fauskanger, Quettaparma Quenyallo s.v. olvar) liittyvän quenyan sanaan olwa, olba 'oksa' (Etymologies s.v. GÓLOB-, HoME V, 359; olba, ks. HoME XII, 341).

Lähteet: Silm. 50, 51, 419; HoME XI, 340-341.