Otho Säkinheimo-Reppuli (1310-1412 Kl.; engl. Sackville-Baggins) oli Konnun hobitti, Longo Reppulin ja Camelia Säkinheimon poika. Hän avioitui Lobelia Piukkapaulan (1318-1420 Kl.) kanssa. Heillä oli yksi poika, Lotho Säkinheimo-Reppuli (1364-1419 Kl.).

Otho oli Bilbo Reppulin serkku ja Drogo Reppulin, Frodo Reppulin isän, pikkuserkku.

Otho oli kohtalaisen varakas hobitti. Hän oli saanut perinnöksi laajat tilukset Eteläneljännyksestä, mutta silti hän - ja hänen vaimonsa Lobelia - halusi kiivaasti saada haltuunsa serkkunsa Bilbon kolon, Repunpään. Säkinheimo-Reppulit olivat jo vähällä ostaa sen huutokaupassa, joka järjestettiin vuonna 1342 Kl., kun Bilbo oli julistettu kuolleeksi vuoden kestäneen poissaolonsa jälkeen. Mutta Bilbo saapui takaisin Hobittilaan kesken huutokauppaa, ja murskasi Othon ja Lobelian toiveet. Säkinheimo-Reppulit eivät "koskaan myöntäneet että takaisin tullut Reppuli oli aito." Bilbo puolestaan epäili, että he olivat vieneet hopealusikoita hänen kolostaan. Vielä toinen isku kohtasi onnetonta pariskuntaa: Bilbo otti sukulaispoikansa Frodo Reppulin perijäkseen, minkä ansiosta himottu kolo näytti lipuvan lopullisesti Othon ja Lobelian ulotumattomiin.

Jonkinlaista lähentymistä serkusten suhteissa saattoi osoittaa se, että Bilbo vuonna 1401 Kl. kutsui Othon ja Lobelian jäähyväisjuhlaansa (jota luultiin vain hänen 111-vuotissyntymäpäiväjuhlakseen) ja lähetti kokonaan kultamusteella kirjoitetun kutsukortin - sellaisesta kutsusta ei kerta kaikkiaan voinut kieltäytyä semminkään kun Bilbo tunnettiin erinomaisena ruoanlaittajana.

Juhla osoittautui katastrofiksi. Ensimmäinen skandaalin merkki saatiin, kun Bilbo mainitsi jäähyväispuheessaan vieraiden lukumäärään (144) vaikuttaneen hänen ja Frodon yhteenlasketun iän: Säkinheimo-Reppulit "olivat varmoja, että heidät oli kutsuttu vain täytteeksi jotta vaadittu määrä saataisiin kokoon, ikään kuin kauppatavarat." He totesivatkin happamasti: "Yksi krossi, tosiaan! Rahvaanomainen ilmaus." Mutta kun Bilbo otti ja katosi leimaukseen ja jyrinään, Säkinheimo-Reppulit poistuivat raivoissaan.

Kun Lobelia ja Otho tulivat seuraavana päivänä Repunpäähän, jossa Frodo huolehti lahjojen jakamisesta yhä pahemmaksi käyvän sekasorron keskellä, Frodon ystävä Merri Rankkibuk ei päästänyt Othoa ja Lobeliaa lepäämässä olleen Frodon puheille, vaikka Otho sitä kovaäänisesti vaati.

Pitkän odotuksen jälkeen Otho ja Lobelia pääsivät toimittamaan varsinaista asiaansa, kuten Otho sanoi Frodolle: "Vain yksi asia on minulle täysin selvä, nimittäin se että sinä hyödyt tästä huomattavasti. Vaadin saada nähdä testamentin." Asiakirja oli kuitenkin täysin kunnossa - ilman sitä Otho olisi perinyt Bilbon. "Taas tappio!" totesi Otho Lobelialle. "Kuudenkymmenen vuoden odotuksen jälkeen. Lusikoita! Naurettavaa!" - Bilbo oli nimittäin jättänyt Lobelialle lahjaksi hopealusikkalaatikon.

Otho kuoli 102-vuotiaana vuonna 1412 ehtimättä näkemään sitä onnenpäivää, jolloin Frodo viimein möi Repunpään Säkinheimo-Reppuleille. Hän kuoli - niin kuin kerrotaan - "kypsässä mutta pettyneessä iässä". Tiluksensa hän jätti perinnöksi pojalleen Lotholle, joka käytti niitä harvinaisen kehnolla tavalla.

Lähteet: Hobitti XIX, s. 309-310. I/1.1., s. *** / *** / 37-38, 40, 46-50, 59-61, 63; I/1.3., s. *** / *** / 96; III/6.8., s. *** / *** / 355; Liite C, Sukupuita: Hobittilan Reppulit, s. *** / *** / 474.