Pengolodh (usein kirjoitusasussa Pengoloð) oli sindarilaista ja noldorilaista syntyperää oleva taruntietäjä, joka selvisi Beleriandin sodista ja matkusti myöhemmin Tol Eressëaan. Eräs Tolkienin harkitsemista kehyksistä Silmarillionin kertomuksille oli tarina englantilaisesta merenkävijä Ælfwinesta, joka löysi Suoran Tien ja saapui Eressëaan, jossa hän sai lukea haltioiden taruja muinaisista ajoista. Myöhäisten kirjoitusten mukaan hän sai myös henkilökohtaista opetusta Pengolodhilta. Tässä kehyksessä Pengolodh oli myös Quenta Silmarillionin kirjoittaja tai toimittaja.

Elämä

Pengolodhia ei mainita kertovissa teksteissä, mutta hänen vaiheensa selostetaan kirjoituksessa Quendi and Eldar (HoME XI, 396–397). Pengolodh syntyi Nevrastissa; hänen syntyperästään kerrotaan vain, että hänen sukujuurissaan oli sekä noldoria että sindaria. Kun Gondolin perustettiin, Pengolodh muutti kaupunkiin muun Turgonin kansan mukana. Hän kuului Fëanorin perustamaan kielitieteilijöiden koulukuntaan, lambengolmoriin, ja häntä pidettiin sen huomattavimpana jäsenenä Fëanorin itsensä jälkeen.

Pengolodh onnistui pakenemaan Gondolinin tuhosta ja pelastamaan joitakin kaupungissa säilytettyjä muinaisia kirjoituksia sekä omia kopioitaan, koosteitaan ja kommentaarejaan. Suuren osan Esiaikoja koskevasta tiedosta sanotaan säilyneen näiden kirjoitusten ja Pengolodhin muistin ansiosta.

Tämän jälkeen hän asui ilmeisesti sotien loppuun saakka Sirionin Suulla muiden pakolaisten keskuudessa. Tämä tarjosi hänelle tilaisuuden kerätä uutta tietoa eri kielistä ja merkkijärjestelmistä, sillä aikaisemmin Gondolinin eristyneisyys oli estänyt hänen tutkimuksiaan.

Vihan Sodan jälkeen Pengolodh jäi Keski-Maahan jatkamaan tutkimuksiaan, ja asui jopa jonkin aikaa Khazad-dûmin kääpiöiden keskudessa. Kun toisella ajalla Sauronin varjo lankesi Eriadorin ylle, Pengolodh "jätti Keski-Maan, viimeisenä lambengolmorista, ja purjehti Eressëaan, missä hän kenties yhä asuu."

Teokset

Eri kirjoitusten viimeisiksi jääneiden versioiden perusteella Pengolodhin tuotanto näyttää seuraavalta.

Tekijä:

• Lammas, "Selostus kielistä", johon sisältyy Ósanwe-kenta, "Tutkimus ajatuksen välittämisestä" (HoME X, 415; XI, 393; VT 39)
• Quenta Silmarillion – Pengolodh ilmoitetaan teoksen kirjoittajaksi (HoME V, 201–203; X, 143, 200), mutta Tolkien saattoi myös ajatella hänen roolinsa olleen lähempänä toimittajaa (V, 278)

Yksi tekijöistä:

• Tale of Years? (HoME XI, 343)

Toimittaja:

• Grey Annals? (HoME XI, 107)
• Annals of Aman? (HoME XI, 107)

Muistiin merkittyä suullista opetusta:

• Dangweth Pengoloð, vastaus Ælfwinen kysymykseen haltioiden kielten muuttumisesta (HoME XII)
• Of Lembas (HoME XII)
• Pengolodhin sanat Ælfwinelle Ainulindalën viimeisissä käsikirjoitusversioissa (HoME X)
• Akallabêth (HoME XII, 143), jota kuitenkin toisaalla kuvataan Elendilin kirjoittamaksi teokseksi (KTK 306)

Nimestä

Kokoelmassa enimmäkseen Silmarillionin nimiin liittyviä muistiinpanoja, joiden viimeinen sivu on päivätty 1957, sindarin sanan pengoloð sanotaan tarkoittavan 'taruntiedon opettajaa' [A teacher of lore]; goloð 'tietäjä, taruntietäjä' [any sage or lore-master], √KWET 'puhua merkityksellisillä sanoilla' [speak with rational words] (PE 17 s. 140). Toisessa samaan kokoelmaan kuuluvassa muistiinpanossa selitetään samantapaisesti, että pengoloð tarkoitti 'opettavaa tietäjää, tohtoria' [teaching sage, doctor] ja että sanaa käytettiin myös tittelinä tai nimenä; pen- < *kwendē̆ 'puhuja' [speaker] (PE 17 s. 139). Nämä selitykset perustuvat siihen, että goloð ei sindarissa tarkoittanut toisen sukukunnan haltiaa, kuten sen quenyankielinen vastine noldo, vaan ketä tahansa "tietäjää". Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa useissa muissa kirjoituksissa, esim. Quendi and Eldarissa.

Muualla nimeä ei ole käännetty. Erääseen Quendi and Eldarin kopioon Tolkien merkitsi aikovansa muuttaa sen muotoon Thingódhel (HoME XI, 419 [viite 25]). Gódhel on toinen noldor-haltiaa tarkoittava sana (HoME XI, 379).

Quenyaksi nimi kuuluu Quendingoldo (HoME XII, 401) tai Quengoldo (XII, 404).

Muut lähteet

Måns Björkman: The Chroniclers of Arda