Rauros eli Raurosin putoukset (engl. Rauros-falls) olivat Emyn Muilin eteläreunalla sijainnut suuri vesiputous, jonka kautta Anduinin vedet syöksyivät alas Nen Hithoelin järvestä. Jokea pitkin liikkuva saattoi ohittaa Raurosin putoukset kantamalla veneensä Pohjoisportaita pitkin Raurosin juurelle (TSH I/2.9. "Suuri virta").

Kerrotaan, että Boromirin hautajaisvene - Lórienin haltiain valmistama - laski putoukset ja kuljetti vainajan halki Gondorin Suurelle Merelle saakka (TSH II/2.1. "Boromirin lähtö").

Kuvaukset Raurosista keskittyvät lähinnä sen ääneen, mutta mainitsevat myös putouksen nostattaman usvapilven, minkä vuoksi Aragorn kutsuu Boromirin hautajaislaulussa koskia väriltään kultaisiksi:

"Kaukaisena mutta kumeana kantautui tuulen mukana etäisen ukkosen jyrinää muistuttava ärjyntä" (TSH I/2.9. "Suuri virta"); "Raurosin ääni kuului mahtavana pauhuna, johon sekoittui syvä jyskyttävä kumina - - - Rauros pauhasi ikuista pauhuaan - - - aivan hänen jalkojensa alla taipui Suuri Virta kuin murtuva aalto ja vyöryi Raurosin niskan yli vaahtoavaan syvänteeseen; ja usvassa, kuohun yllä, kimalsi sateenkaari - - - Suurten putousten pauhu tuli lähemmäksi." (TSH I/2.10. "Saattue hajoaa"). "Etelän puolella he näkivät Raurosin höyryn kohoavan edessään väreilevänä kultaisena utuna. Putoukset pauhasivat ja jylisivät tyynessä ilmassa. - - -Rauros ärjyi kuin ennenkin - - - Raurosin kosket kultaiset häntä povellaan kantoivat - - - päin Raurosia, kultakoskia sen" (TSH II/1.1. "Boromirin lähtö").

Ks. myös TSH II/4.5., s. *** / 579, 582 / ***.