Kun sormusaaveet olivat menettäneet hevosensa Bruinenin kahlaamolla ja joutuneet pakenemaan takaisin Mordoriin, antoi Sauron heille uudet ratsut. Ne eivät kuitenkaan olleet hevosia vaan siivekkäitä, lentoliskon kaltaisia petoja. Niitä on oheiskirjallisuudessa (mm. David Dayn kirjoissa ja Keski-Maa Roolipelissä) ja fanien keskuudessa kutsuttu yleisesti siivekkäiksi pedoiksi (engl. Fell Beast). Englanniksi nimitys esiintyy Tarussa Sormusten Herrasta kahdesti viitattaessa Noitakuninkaan ratsun kuolleeseen ruhoon Pelennorilla – kummassakaan kohdassa ei ole käytetty tismalleen suomennosta "siivekäs peto", joka juontuu Kersti Juvan käännökseen Dayn Tolkienin maailmasta. Sama englanninkielinen termi, fell beast, esiintyy kuitenkin lukuisia kertoja Silmarillionissa ja kerran jopa Tarussa kuvaamaan aivan yleisesti Morgothin ja Sauronin ilkeitä hirviöitä ilmiselvästi vailla mitään viittausta erityisesti näihin Sormusaaveiden ratsuinaan käyttämiin petoihin. Näin ollen nimitystä voitaisiin pitää ainakin arveluttavana, ja joka tapauksessa on syytä tiedostaa ettei se ole Tolkienin itsensä valitsema nimitys. Hän käyttää Tarussa myös useampaa muuta kuvausta ja termiä viittaamaan samoihin petoihin, esimerkiksi Faramir kutsuu niitä kerran luovasti helvetinhaukoiksi (engl. hell-hawk). Niistä käytetään ainakin seuraavia nimityksiä:

• helvetinhaukka (hell-hawk)
• kauhea peto (fell beast), TSH III/5.6.
• peto (beast), TSH III/5.6.
• siivekäs olento / siivekäs otus (winged creature), TSH III/5.6.
• siivekäs ratsu (winged steed), TSH II/3.5.
• valtava peto (great beast), TSH III/5.6.
• "winged shadow"
• "foul things"
• "creature"

Tarun Sormusten Herrasta kertoja arvelee, että sormusaaveiden ratsut olivat kenties perua varhemmilta aikakausilta, muinaisen maailman kylmiltä vuorilta; jonkin kauas yli oman aikansa eläneen lajin vihoviimeistä pesuetta. Ehkä ne olivat alkuaan yksiä niistä lukuisista hirviöistä, joita Morgoth kehitteli Utumnon syövereissä nuoren maailman hiljaisuudessa valarin vetäydyttyä Amaniin ja haltioiden heräämisen ollessa vielä edessäpäin. Jokatapauksessa Sauron otti pesueen huostaansa ja ruokki sitä iljettävällä lihalla (ottaen kenties mallia entisestä isännästään Morgothista ja tämän kasvatusmenetelmistä Carcharoth-suden suhteen) kunnes niistä kasvoi kaikkia muita lentäviä olentoja suurempia. Niiden nahka oli paljas, vailla sulkia tai höyheniä, ja niiden siivet olivat pitkien teräväkärkisten sormien väliin pingottunutta nahkaa. Kuitenkin pitkän paljaan kaulan päässä niillä oli lintujen tapaan nokka. Kirjeessään Rhona Bearelle Tolkien kiistää Noitakuninkaan ratsun olevan pterodaktylus, mutta myöntää sen olevan ilmeisen pterodaktylusmainen ja kuvauksen saaneen vaikutteita paleontologisista löydöistä eli, kuten Tolkien sen ilmaisee, "uudesta ja kiehtovasta, puolitieteellisestä 'esihistorian' mytologiasta".