Westron, kieli jota Tarun Sormusten Herrasta henkilöt oikeasti puhuivat, ja tosiaankin se kieli jolla Länsikairan Punainen Kirja oli kirjoitettu. Oikeammin kielen nimi on Adûni, mutta Tolkien, kääntäessään nimiä, muutti sen englanninkielessä muotoon westron. Hän selittää: "Kieli, jota tässä tarinassa vastaa englanti (suomi), oli westron eli Keski-Maan Kolmannella Ajalla puhuttu yhteiskieli. Tuon ajan kuluessa siitä oli tullut melkein kaikkien Arnorin ja Gondorin vanhojen kuningaskuntien alueella asuvien kansojen kieli - haltioita lukuunottamatta. Aluetta rajasi rannikko Umbarista Forochelin lahdelle, sisämaahan se ulottui aina Sumuvuorille ja Ephel Dúathille. Se oli laajentunut pohjoiseen Anduinin vartta ja ulottui Virran länsipuolella ja Vuorten itäpuolella aina Kurjenmiekkakentille saakka. Sormuksen Sodan aikoihin tuon Ajan lopulla nämä olivat yhä sen alueen rajat jossa sitä puhuttiin äidinkielenä." (Liite F) On kuitenkin huomattava, että Gondorin westron oli erilaista kuin hobittien maalaismainen westron; se oli vanhahtavampaa.

On myös myöhemmin viitattu siihen, että ne jotka eivät käyttäneet westronia äidinkielenään, "käyttivät kanssakäymisissään toisena kielenä westronia, jopa haltiat", drúedain ja rohirrim. Örkitkin käyttivät kömpelöä westronia tarpeen niin vaatiessa. Mordorissa Frodo ja Sam ymmärsivät mitä kaksi örkkiä puhelivat toisilleen, sillä ne olivat eri rotua ja käyttivät yhteiskieltä, koska eivät muuten olisi ymmärtäneet toisiaan. Westron on se kieli joka täytyy opetella ennen hyppäämistä aikakoneeseen ja lentoa Kolmannelle Ajalle (vrt: quenyan opettelu olisi kuin latinan opettelu ennen menoa Eurooppaan: ei olisi moniakaan jotka ymmärtäisivät sinua kun pääset perille).

Westron oli "ihmisten kieli vaikka haltioiden vaikutus oli sitä rikastuttanut ja pehmentänyt. Alkujaan se oli niiden kieli joita eldar kutsuivat nimellä atani eli edain, 'Ihmisten Isät', ja he kuuluivat Haltiamielten Kolmeen Sukukuntaan, jotka saapuivat länteen Beleriandiin Ensimmäisellä Ajalla". Toisella Ajalla adûnaic oli se kieli, jota númenorilaiset puhuivat Keski-Maassa sijainneissa linnoituksissa ja satamissa, "johon sekoittui monia sanoja vähäisempien ihmisten kielistä. Vähitellen se kehittyi yhteiskieleksi joka levisi rannikoita myöten kaikkien niiden keskuuteen jotka olivat tekemisissä Westernessen kanssa" (Liite F).

Tämä tapahtumaketju jatkui: "Númenorin tuhon jälkeen johti Elendil eloonjääneet Haltiamielet takaisin Keski-Maan luoteisrannikolle. Tuolla asui jo silloin paljon ihmisiä, jotka olivat osittain tai kokonaan númenorilaista sukua; mutta tuskin kukaan muisti haltioiden kieltä. Kaiken kaikkiaan dúnedain olivat näin huomattavasti vähälukuisemmat kuin vähäisemmät ihmiset joiden keskuudessa he elivät ja joita he hallitsivat. He käyttivät muun väen kanssa seurustellessaan yhteiskieltä ja laajojen valtakuntiensa hallinnossa samoin; mutta he rikastuttivat kieltä ja toivat siihen paljon haltiakielestä kotoisin olevia sanoja".

Kaiken kaikkiaan westron kehittyi adûnaicista holtittomasti, sillä Uskollisilla ei ollut rakkautta jälkimmäistä kohtaan, olihan se kapinallisten kuninkaiden kieli, jotka olivat yrittäneet tukahduttaa kaikkien muiden kielten käytön. Siitä huolimatta adúnaic pehmeni haltiakielisistä vaikutteista.

Tolkien vertasi westronia nykyenglantiin: siihenkin oli sekoittunut muista kielistä vaikutteita, etenkin ranskasta, jota voi westronin tapauksessa verrata haltiakieliin.

Lähde

• Helge K. Fauskanger, Ardalambion