Sormusruno
Fiiniä rinkuloota kolome sai komeeren isännät,
Kivikamarien kituusille seittemän oli,
Yhyreksän sai ne jokka jättää maat viheriät,
Yhren se Ruma Vallesmanni ittellänsä piti
Koristamas Möröönperän onhoosta pirttiä.
S'on aika kälyynen se yks, jolle jokaanen perso on,
Koria s'on, vaan seurauksena kohtalo maharoton –
Koristamaan Möröönperän onhoosta pirttiä.
Yhyreksän kökkä
Tryykääjä
Pilipon runo Arakornista
S'on kultaa vaikk'ois paskaasta,
Mettäs pyärii, ei hukas oo;
Riskiys ei riipu iästä,
Vahavempaa ei täs kyläs oo;
Pökköä pesähän, pöytähän viinaa,
S'on kohta taas täyres vauhris;
Tutun puukoon kun vielä kätehen saa,
Siin'on sun isäntämiähes
Puukoosta selekähän
Pereni ja Luuttien
Tryykääjä veisaa känääsille:
Miss' laaja aukee Pohjanmaa,
veet merten virtain vaahtoaa,
hän siellä maassa hallojen
niin kasvoikin kuin kuuset sen.
Ei Luuttienii kauniimpaa
Pystykään maa tää kantamaan,
Ja kun hän kävi tanssimaan
Kävi Pereni prääsäämään,
Kävi Pereni prääsäämään.
"Kuin aallot järvein tuhanten
käy johonaki yhtehen,
niin liittohon myös meirät saa
ku en tierä ihanampaa."
Ja vainomiäs sulki tien,
Vaan Pereni ja Luuttien
Sai hetken olla onnessaan,
Ne yhres meni kualemaan,
Ne yhres meni kualemaan.
Setä Kilkalaat
Samppa kailottaa jotain komeeren lauluja:
Ol' komeel riuska setä,
Tuo setä Kilkalaat,
Kun hän meni tappeluun,
Ol' näky mahtava:
Kas, nuon lauloo ukot,
Ja ukot lauloo nuon.
Kas, nuon lauloo akat,
Ja akat lauloo nuon.
Ol' komeel riuska setä,
Tuo setä Kilkalaat,
Kun hän meni tappeluun,
Ol' näky mahtava:
Kas, nuon heiluu puukot
Ja puukot heiluu nuon.
Kas, nuon heiluu nyrkit
Ja nyrkit heiluu nuon.
Ol' komeel riuska setä,
Tuo setä Kilkalaat,
Kun hän meni tappeluun,
Ol' näky mahtava:
Kas, nuon kiiltää kalju,
Ja kalju kiiltää nuon.
Kas, nuon kiiltää otta,
Ja otta kiiltää nuon.
Ol' komeel riuska setä,
Tuo setä Kilkalaat,
Kun hän meni tappeluun,
Ol' näky mahtava:
Kas, nuon katos setä,
Ja setä katos nuon.
Kas, mörkö vei serän,
Ja serän mörkö vei.
Kiiruhulla Klupuutesluomallen
Sampan peikkolaulu:
Kauan sitte asuu maalla suuri peikko villi,
Kossunkulman kauhuksi häntä kuttuttiin.
Lähellä jos jossaan alkoo soira palopilli,
epäälykset kohristuu heti Uoleviin.
Voi herranjestas, minkälaanen peikko oli hän!
On hyvä ettei Uoleveita ole enemmän.
Sir ruu-rul-rei, sir ruu-rul-rei
sir ruu-rul, ruu-rul-rei.
Viinanpolttopataan teki kerran sekootuksen
Uolevi, mut jäi kiinni mikstuuroistaan.
Se on hyvä - akat krannin esti räjähryksen,
mutta ympär' päissään hän joutui tiskaamaan.
Voi herranjestas, minkälaanen peikko oli hän!
On hyvä ettei Uoleveita ole enemmän.
Sir ruu-rul-rei, sir ruu-rul-rei
sir ruu-rul, ruu-rul-rei.
Uolevi sai ajatuksen kerran toukokuussa:
leipäläpeen kiskaisi pikkusiskon hän.
Ne luunsa tämän löytyivät vasta marraskuussa,
syäny oli varmaanki paljo useemman.
Voi herranjestas, minkälaanen peikko oli hän!
On hyvä ettei Uoleveita ole enemmän.
Sir ruu-rul-rei, sir ruu-rul-rei
sir ruu-rul, ruu-rul-rei.
Kaikki Uolevimme temput historiaan jäivät,
niistä silmät pyöreenä nytki puhutaan.
Hyyskässäki aikoinaan hän istuu monet päivät
mutta kiltti ollu ei eres silloonkaan.
Voi herranjestas, minkälaanen peikko oli hän!
On hyvä ettei Uoleveita ole enemmän.
Sir ruu-rul-rei, sir ruu-rul-rei
sir ruu-rul, ruu-rul-rei.
sir ruu-rul-rei, sir ruu-rul-rei
sir ruu-rul, ruu-rul-rei.
Treffatahan
Isoon taloon Elvi ja Äärentili
Isoo-Elvi ja Äärentili
ne jutteli kaharen kesken.
Tapa sä tuo Möröönperän ruma vallesmanni
niin minä lyön sen hupulaasen.
Isoo-Elvi oli ensimmäänen
ja Äärentili oli toinen.
Pröystöömettän Elli se oli
kolomas samanmoinen.
Sitten oli piru sano Äärentili
jo minä miestä pelkään.
Tervaspampulla kuononpäälle
ja teräksellä pitkin selkää.
Komeeren veri ei vapise
eikä Linronin rauta ruostu.
Niskasta kiinni ja puukolla selkähän
jossei se muuten suostu.
Ensin portahat särjettiin
ja sitten vasta se muuri.
Isoo-Elvi se erellä meni
joka oli jokosta suurin.
Ei saa laulaa Äärentilistä
Äärentili on kuollu.
Äärentilin hauralle
on marmorikivi tuotu.
Komiootten veisuuta:
United Forever in Friendship and Singing,
Our mighty Self-Esteems will ever endure.
The Great Elven Union will Live through the Ages.
The Dream of a People their fortress secure.
Long Live our Elven Motherland, built by the Valar's mighty songs.
Long Live our People, United and Free.
Strong in our Friendship tried by fire. Long may our Fancy Rings Inspire,
Shining in Glory for all Men to see.
Elrontin tuumaalukökkä
Purumiri on nähny unta:
Komeeren luana on puukko
s'on pillanpäreenä;
Neuvokoon joka ukko,
Ei sovi höväätä.
Tästä voit olla varma:
Taas uhkaa kuolon suo,
Ny löytyy Isilturin surma,
Sen känäänen esiin tuo.
Ja taas mentihin
Pilipo jutteloo kaikkea muuta ku lohorullisia Rotolle:
Silloon ku tuloo talavi
Ja nurkis paukkuu pakkanen,
Pimiää vaik puut palavi,
On reisukeli köppäänen.
S'on kova poika laulamaan tua Pilipo:
Maa oli musta mun jalkaani alla,
Sininen ku sauhu.
Latosaaren suunnalta kuuluu
Komiootten laulu.
Maantietä pitkin marssiissani
Näin minä pitkiä puita,
Minä se olin matkoollani
Monen monia kuita.
Öljy se palaa lampussa
Ja valkia kynttelissä,
Palaahan se kaipaus
Vanahan syrämmessä.
Mä se valkian sytytin,
Se palaa kirkkahasti,
Se kaipaus, josta kärsinkin,
Se kestää kai loppuun asti.
Pimiä juntu
Kinli runoolee:
Joka päivä me aamusta iltahan ihimettä orotetaan,
Jos sä saapuusit kanssamme tänne näin kultaa kaivamaan.
Alle suuren kivimöykyn sinä olit litistyvä,
Tuurini, isäntä.
Siks' oom' mä suruunen, ku sua nym'muistelen,
Niin paljo meni kanssas hianoa pois.
Siks' oom' mä suruunen, ku tatuoominen,
Melekeen kai ny jo unohtua vois.
Ne kulukee unikuvin eressäin vieläkin,
Nua kullat, mit' kerran täältäki kaivettiin.
Siks' oom' mä suruunen, ku sua mä muistelen,
Niin vähä ehrit kaivaa hopiaa vaan.
Siks' oom' mä suruunen, ku sua mä muistelen,
Niin vähä ehrit louhii kiviä vaan.
Pröystöömettä
Lekolasi lauleloo veren ääres:
Tämän joen tuolla puolen joskus eli hän,
Harva vain kai tuntenut on häntä fiinimmän.
Kauas kuului laulunsa, vaan katos neito tää,
Mut aatokset naisväen on vaikeit' ymmärtää.
"Oi, jospa kerran sit komeerenmaahan käyrä vois,
Niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois,
Vaan siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan,
Vain aatoksin,´mi kauas entää, sinne käyrä saan."
Ootteli häntä kulta, Amrotti nimeltään,
Vaan kun ei kerran näkynyt, lähti etsimään.
Ny on hukas molemmat, ku ei oo näkyny,
Ja kovasti on vanhemmat näitä itkeny.
"Oi, jospa kerran sit komeerenmaahan käyrä vois,
Niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois,
Vaan siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan,
Vain aatoksin,´mi kauas entää, sinne käyrä saan."
Pröystöömettä alakaa kylläännyttää
Kalatrieli kailottaa:
I don't need your jewellery,
There's nothing lovely you could give to me.
But I do want a miracle:
I want a young and fresh look;
But I hear your asking 'why?'
Should I not look that good?
Hey, aren't I worth it, aren't I worth it?
I look good enough when I say so.
Good enough, so quit complaining,
Long enough 'til I'm good enough.
So you just keep your mouth.
There's no more to say,
So save your breath and walk away.
No matter what I hear you say,
I know myself when I look good enough.
So you feel misunderstood.
Baby, have I got news for you:
This is my face, and this body too,
But you don't wanna hear about it.
'Cause you've been losing sleep:
You think I'm a freak;
But I tell you that is so not true,
I'm telling you, that:
I look good enough when I say so.
Good enough, so quit complaining,
Long enough 'til I'm good enough.
So you just keep your mouth.
There's no more to say,
So save your breath and walk away.
No matter what I hear you say,
I know myself when I look good enough.
Come just whatever may,
I'll never change my mind.
I have decided it, it's true,
I'm telling you, now!
Toinen (ja tekijören miälestä paree) versio Ellin laulusta:
ET PRÄÄSÄTÄ SAA, PRÖYSTÖÖMETTÄ
Täm'ei oo helppoo, ei ny suinkaa
Tämä tunteesta puhuminen
Mut tämä mettä on yhä syrämmessäin
Et taira uskoo
Mutta s'on turha tarrata muistoon
Koska se entinen Elli
Ei ikinä takaasi tuu
Mä en voinu sille mitään, usko pois
Kyllähän Komia kansa
Ansaattoo arvoosensa oloosen johtajan
Tälläästä tää on
Jokaasta ei koskaan voi miällyttää
Vaan eihän johtajan osa
Ole heleppo ollukaan
Et prääsätä saa, Pröystöömettä
Sä oot aina mun syrämmessä
Ja nämä vuaret
On ollu pitkät
Mut uskollinen
Oot aattehellen
Ja vaikka naama meni uusiks
Ei mikään muu oo muuttunu
Vaikka jokku toiset kai muuta väittää
Se ei oo totta
Se on vaan huhu, jota muut levittelöö
Mutta niinhän se onkin notta
Kyllä tuommoonen kirpaasoo
Et prääsätä saa, Pröystöömettä
Et prääsätä saa, Pröystöömettä
Sä oot aina mun syrämmessä
Ja nämä vuaret
On ollu pitkät
Mut uskollinen
Oot aattehellen
Puhuunko liikaa?
Ei mulla enää mitään muuta ollukaan
Mutta olis muuten paree uskoo, notta
Min'en höväätte
Kalatrielin ääni kantaa kauas, ku se joikaa:
Stand up, all victims of oppression
For the tyrant fears your might
Do cling so hard to your possession
For you have nothing, if you have no rings
Let racist ignorance be ended
For respect makes the bad guys fall
Freedom is merely privilege extended
Unless enjoyed by one and all.
So come brothers and sisters
For the struggle carries on
The Elvenationale
Unites the world in song
So comrades come rally
For this is the time and place
The international ideal
Unites the elven race
Kaks komiaa pytinkiä
Purumiri lähtöö jalat erellä
Arakorni alako siinä veisaamahan asialtaasta viisua:
"Pitkän matkan kulukenu on Purumiri toki,
hengen siltä pöyröö vei ja rumihin vie joki."
Lekolasi jatkoo siitä, mihin erellinen oli jääny:
"Pitkän matkan kulukenu ja päivät teheny tyätä,
päivät ny leväkköön ja ryypäkköhön kaiken yätä."
Rioparta
Rioparta laulaa puista:
Silikkiä samettia
leheret ja oksat oli
entisellä lehtipuulla
Ny s'on klapiiksi hakattu
ja poltettu valakialla
Hilu, hilu, hilu, hilu
kun tuli vilu
nualla pöyröören poikasilla
Rioparta muisteloo helluansa ja niiren laulelua:
Puiseva:
Minun kultani latvuksessa se lehtien verho liahuu,
Ja niin ku kattila hellan päällä mahla suanissa kiahuu.
Puisevaiska:
Poika se oli kun omenapuu, joka heiluu mun viärehnäni,
Silimät ne paloo kun kynttylävalo minun perähäni.
Molemmat:
Rakkauren valakiaa ei saara sammumahan,
Jok' on kerran puisevihinki saatu palamahan.
Rioparran muinaastiätämystä:
Tällääset on maalimas oliot:
Ensimmääsnä mainitahan komiat;
On kituuset kultaansa kaivavat;
Puisevaaset, ikivanahat;
Myäs on kualevaanen ihiminen…
Hömmm, mmmmm…
Hevooset laukkaa, ruahua haukkaa,
Itikoota pruukatahan lypsää,
Koira haukahtaa, kissit mouruaa…
Hmmmmmm… Hömmmm… S'on kuulkaa poijat tainnu tuo latvalaho tehrä tepposet tällekki puisevalle… Hmmmm… Ei kyllä millään muatoa tuu miäleen, notta kuinka tua jatkuu. Sen kumminki tierän, että tuallaasista ei siinä puhuta!" Rioparta humaji.
"Eipä meistä taireta palijo piitata mihinään ilimansuunnas, mutta sen voin kertua, notta kauan on känääset ollu maisemis - niin, känääsiähän m'ollahan", Mats selosti.
"Kannattaas risupaapan tehrä uus säe," Pentti sanoo. "Vaikka tätäki saa kyllä lainata:
On myäs känääset, norttia kiskovat.
Tuon ku laittaa siihen ihimisten rinnalle, niin ei paremmasta väliä!"
Puisevien marssilaulu:
Yksi suuri puisevaanen marssi näin,…Monta suurta puisevaasta marssi näin…
Ukko-Sarumannin torppaa päin.
Koska s'oli menos rähjäämään,
Sai muutki fölijyhyn lähtemään.
Kaksi suurta puisevaasta marssi näin
Ukko-Sarumannin torppaa päin.
Koska s'oli menos rähjäämään,
Sai muutki fölijyhyn lähtemään.
Valakoonen hevosmiäs
Kanralffi tuo viästiä Elliltä Arakornille…:
Tryykääjä, Tryykääjä, miss'on muut mettälääset?
Miks polokunsa on kaukaaset?
Koht'on karonneen löytyä määrä,
Etelä kökän suunta väärä.
Mutta sun kohtalos on karmiva:
Sun merelle johtaa tuo vainaja.
…Ja Lekolasille:
Ny Köppääsmettän Lekolasi,
Merta sun pitää varomasi!
Jos joskus sinä lokin rääkynän kuulet,
Ei iloo tuo mettä, lakian tuulet!
Kultaasen kamarin isäntä
Kanralffi kertoo Pröystöömettästä:
Ei Pröystöömettäs, kaukana,
Ravaale kualevaasia,
Ei monet oo saanu kattella
Niiren emännän kurvia!
Oi, Elli! Kalatrieli!
"Ja tuasta ette sitte, klopit mee kiälimähän Ellille ittellensä - se kun on niin herkkänahkaanen mitä ulukonäköhön tuloo", Kanralffi sanoo kesken runoolunsa.
Kaivos vesi on kirkasta,
Aivan kuin kossu konsanaan!
Sormukses kivi valtava,
Kai pesäpallon kokoonen!
S'on Pröystöömettän komistus.
"Ja Elli ku pahoottaa miälensä, niin kyllä se sitte kurmoottaaki, notta tuntuu ku olis siitä pesäpallosta saanu päähänsä", se viälä lisääli.
Konilakian Jymyn kokouskutsu:
Kuulolle koko Konilakian Jymy!
Ny on tappelun aika, on iräs pimiää.
Satulookaa kaakit, soittakaa torvia!
Matkaan, jymylääset!
Rautamarkkia kohoren
Kanralffi kertoo puisevista:
Ei oltu kuultu raurasta,
Saati sitte sormuksista,
Mutta tämä otus se vaan
Jo silloon kulki päällä maan.
Sarumanni käy kailoottamas jotakin
Rioparta on lisänny känääset runoonsa:
Puisevaaset, nahassansa käävät,
Aina vaan virrastansa ryyppäävät;
Känääset ne on lyhyenlännät,
Joka välissä Norttia vetävät.
Kuikuulukivi
Kanralffi:
Maansa mainio upposi,
Aaltojen alle pulahti.
Näinpä nämä isot ukot,
Täten tärkeät isännät,
Tänne toivät hienot kivet,
Kaukokatsannon välineet.
Toivat tänne myöskin tähdet,
Tuikehtivat tähdykäiset,
Puukin oli paatissansa,
Varreltansa valakia.
Rumisnevan lävitte
Affenlaav
Lonksutes rupes raakkumaan:
"Laksohos kohorahattihin
Suomuuhisi sun mä tykähästyin
Ja mä ahaneherin sit kokonahan
M'oon niin kovin persoo kalohoille
Mä nakkelehen soat variksiille
M'oon hotalehtanu perhehes kokonahan
Mutta taas
Mä taharon kalaa
Niin kai taas
Pitää kalahastaa
Affenlaav - s'on liikaa suhulle
Affenlaav - se sopii muhulle
Affenlaav - mä tartuun suhun kii
En haluis olla affen
Affenlaav - mä ahamin sun pään
Affenlaav - ja pystön kokonaan
Affenlaav - ihan kaikkineen siis
En haluis olla affen
Möröönperähän ei pääse
Samppa näköö rotken:
Rotke se tuli vastaan, tinttan tanttan tallalei.
Rotke tuli vastaan, rotke se tuli vastaan.
Millanen ääni lähtee, tinttan tanttan tallalei?
Millanen ääni lähtee, millanen ääni lähtee?
Rotke se tuli vastaan, tinttan tanttan tallalei.
Rotke tuli vastaan, rotke se tuli vastaan.
Miksi se on nuon suuri, tinttan tanttan tallalei?
Miksi se on nuon suuri, miksi se on nuon suuri?
Rotke se tuli vastaan, tinttan tanttan tallalei.
Rotke tuli vastaan, rotke se tuli vastaan.
Mitäköhän se syäpi, tinttan tanttan tallalei?
Mitäköhän se syäpi, mitäköhän se syäpi?
Rotke se tuli vastaan, tinttan tanttan tallalei.
Rotke tuli vastaan, rotke se tuli vastaan.
Kylläpä tua on kauhee, tinttan tanttan tallalei,
Kylläpä tua on kauhee, kylläpä tua on kauhee.
Isäntämiäs tuloo takaasin
Harmaa kökkä
Arakorni kertoo Ennustaja-Malpetin (Kuikuulukiven tunnus 0700-070707, vain 0,95 hopiamynttiä tavulta!) ourolla murtehella kertoman ennustuksen:
Ylle maan levittäytyy aivan valtavan suuri varjo,
Lännen suuntaan kurottautuvat pimeyden pitkät siivet.
Suuri torni vavahtelee ja kuninkaiden hautoja
Lähestyy vääjäämättä tuho. Kuolleet heräilevät;
Valanrikkojien aika on nyt jo aivan käsillä:
He tulevat taasen kokoontumaan Erkinkiven luokse,
Ja siellä he kuulevat kukkuloilta torvien äänet.
Kenen torvi se onkaan? Kuka käykään heitä kutsumaan
Hämärän rajamailta, kauan sitten unohdettuja?
Hän on perillinen sen, jolle vala ammoin vannottiin.
Hän tulee pohjoisesta saapumaan, pakon ajamana:
Hän käy ovesta, joka johtaa Rumihien junnuille.
Konilakian Jymy vauhris
Teoreni karjuu joukoollensa:
Kuulolle koko Konilakian Jymy!
Ny on tappelun aika, on pöyrööt vauhris.
Ottakaa esille puukot ja kirvehet,
Pöyrööstä raarot, tappelusta voitto!
Matkaan, jymylääset, Kivilakialle!
Ny matkaan Kivilakialle!
Kettapellon kräkköö
Eomeri sanoo, jott'ei passaa viälä prääsätä Teorenin perähän:
Hei älä sure paappa ja älä sure kloppi
vaikk'on ukko kuallu.
Ny s'on isäntä paremmas paikas
ja meirän on paikka mualla
Lumiharjasta:
Papan hiano hevoonen oli
opetettu juaksemahan siävää,
pitikin mennä isännän päälle
kaatumahan viälä.
Eomeri paasaa viälä jotaan:
Min'oon Konilakialta ja
näin komiasti laulan
Isoolta sain minä tällääsen
hianon pöyrööntappopuukon
Lähäretään poijat joukolla
ja käyrään tappelussa.
Siel'on pöyröö jokaaselle
käyrä puukolla tuikkaamassa
Troppia märstiille
Vanaha runo kertoo oivasta tropista:
Kalama kourii,
Sairahat hourii,
Yks vaan auttaa:
S'on Mopilaat! S'on Mopilaat!
Rupit paranoo,
Isoo ku hoiteloo.
Viimmeenen tuumaalutuakio
Mettänviheriä kaipaaloo merelle:
Mereltä tuuloo,
Ruahonkorret väpäjää,
Syräntä riipoo.
"Mitä sä ny haikaalet?" Pentti kysyy Lekolasilta, joll'oli semoonen ilime ku kunnon känääsellä, joka ei ollu saanu Norttia kolomeen päivään.
"Minen haikaale, s'on kuule haikuulua tämä", Lekolasi paukautti.
"Komiooren houraaluja… Taitaa olla tuo mettänviheriä latvastansa laho…" mutaji Pentti.
Julumetummoonen pytinki
Samppa väsää oman viisun:
Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa.
Kun päivä painuu pilveen, niin varjo katuaa.
Maalimassa monta on ihmeellistä asiaa,
Se hämmästyttää, kummastuttaa piäntä kulkijaa.
Kituusilla naamat on hirviän maaliset,
Ja känääsillä koivet on kovin karvaaset.
Maalimassa monta on ihmeellistä asiaa,
Se hämmästyttää, kummastuttaa piäntä kulkijaa.
Känääset ne aina kalijaa kiskovat,
Vaik' kauhiat krapulat siitä seuraavat.
Maalimassa monta on ihmeellistä asiaa,
Se hämmästyttää, kummastuttaa piäntä kulkijaa.
Kalat asuu veressä ja kuu ja tähret taivaalla,
Känäänen ku sammuu, s'on sillon ihan pihalla.
Maalimassa monta on ihmeellistä asiaa,
Se hämmästyttää, kummastuttaa piäntä kulkijaa.
Pehtoori ja isäntämiäs
Taivahalta tuli siivekäs otus ilimoottamahan ilosanomaa:
Äläkää peliäkkö!
Minä ilimootan teille ilosanoman,
Suuren ilon koko kansalle!
Tänään on loppunu Vallesmannin valta,
S'on kukistunu,
Eikä se enää tuu häirittemään teitä.
Isäntämiäski, kauan karoksis ollu,
Tuloo taas tänne teirän keskuutehen,
S'on teirän herra!
Ja täm'on teille merkkinä:
Valakia puu, kuihtunu,
Tuloo kukoostamaan jälleen.
Isäntämiähen on kunnia,
ja maan päällä rauha!
Laulakaa ja iloikkaa!
On aika sanua 'Heikää ny'
Taas laulellahan Teorenille:
Melekoonen miäs oli Teoreni,
Häjyjäki kälttäämähän meni.
Oli tilanne aika toivoton,
Ja niinpä tua äijä ny kuallu on,
Mutta tuskin pääsöö unohtumahan.
Pilipo mutajaa lähinnä itteksensä:
Tuast' ovelta alakaa tie,
Joka jonnekki kauas vie.
Min'oon reissuni reissannu,
Riittävästi kulukenu.
Muut ny matkaan lähteköhön,
Minä se painun petihin.
Lähäretään komiooren kotia
Rotollaki on taipumusta itteksensä möläjämisehen - kyllä nuos Pussiaasis jotaki omituusta on:
Silti päivänä jonaki,
Saattaaki tulla eteeni
Joku sellaanen poloku,
Jot' kohren käy kuluku,
Ja pullo plakkaris matkaan
Vaikk'en tierä mihin suuntaan.
Kyllä ne komiat jaksaa:
Through Days dark and stormy where Kilkalaat Lead us
Our Eyes saw the Bright Sun of Freedom above
and Eero our Leader with Faith in the People,
Inspired us to Live in the Land that we Love.
Long Live our Elven Motherland, built by the Valar's mighty songs.
Long Live our People, United and Free.
Strong in our Friendship tried by fire. Long may our Fancy Rings Inspire,
Shining in Glory for all Men to see.
