Artikkelit

Helsingin kirjamessut 2002

Spontaanisti eräänä sunnuntaina päättivät möyrijät lähteä Helsingin kirjamessuille siinä epävarmassa toivossa että sieltä löytyisi jotakin Tolkieniin liittyvää. Ja löytyihän sieltä.

Kuten tulette huomaamaan, valmistautuneisuuden puute oli päivän teema. Viljalla ei edes ollut digikameraa mukana. Lukija joutuu valokuvien sijaan tyytymään nopeisiin muistioon töherrettyihin luonnoksiin.

Jo mainitsemamme juhlapainos Tarusta Sormusten Herrasta oli näytöshuoneessa myynnissä hinnoilla, jotka saivat möyrijät miettimään oliko kyltissä ilmoitettu Messuhinta -20% oikeastaan Messuhinta +20%. Muita uutuuttaan kiilteleviä Tolkien-kirjoja näkyi myös: Seppä ja satumaa, Hobitti, eli sinne ja takaisin, Roverandom, sekä kuvitettu ja kirjaksi sidottu runo… jonka nimen intoutuneet möyrijät unohtivat kirjoittaa ylös, mutta jotakin sillä oli Bilbon kanssa tekemistä, ja kuvat olivat varsin sieviä. Messuilla emme kiinnittäneet huomiota julkaisujen varsinaiseen tuoreuteen, mutta ne selvisivät myöhemmin WSOY:n sivuilta. Sieltä löytyy tietoja myös kirjoista jotka eivät messuilla silmiimme sattuneet, kuten Puu ja lehti tai juhlapainos kirjasta Kuninkaan paluu.

Sunnuntai oli myös scifi-sunnuntai - yhdessä messuhallin saleista oli peräjälkeen useita scifi- ja fantasia-aiheisia paneeleja ja tapahtumia. Möyrijät olivat tunnusomaisesti myös unohtaneet kääntää kellojaan eteenpäin, joten he saivat nauttia Aino Suholan Riitta Uosukaisesta kertovan uuden kirjan esittelytapahtumasta ennen kun päästiin scifiin (möyrijät ovat poliittisesti avomielisiä - ja välinpitämättömiä - joten rouva Uosukaisen näkeminen ei aiheuttanut samanlaista pakokauhua kuin joissain toisissa paikalle liian ajoissa ilmestyneissä).

Ensimmäinen paneeli oli nimeltään Vuosituhannen vaihteen Science Fiction. Paneelissa Hannu Blommila toimii puheenjohtajana; panelistit olivat kirjailija Johanna Sinisalo, Tähtivaeltajan päätoimittaja Toni Jerrman ja kirjailija Kimmo Lehtonen. Oli mielenkiintoista että keskustelussa tuli esiin myös Sinisalon kirja Ennen päivänlaskua ei saa esimerkkinä vaihtoehtohistoriasta - sitä se oli, mutta se oli enemmän fantasiaa kuin scifiä. Panelistit pistivät merkille, että realismin, scifin ja fantasian genrejä sekoittavia kirjoja on viime aikana ilmestynyt enemmän.

Seuraavaksi kirjailija Maarit Verrosta haastateltiin hänen uudesta kirjastaan Luotettava ohikulkija. Kirja on kertomuskokoelma, joka käsittelee tieteisvivahteisesti vankeuden ja vastuun teemoja. Verronen yksi omalaatuisimmista suomalaisista nykykirjailijoista.

Seuraavaksi Suomen Tolkien-seura jakoi tämän vuoden Kuvastaja-palkinnon parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle. Palkinnon jakoi raadin puheenjohtaja Ilana Rimón ja sen vastaanotti Sari Peltoniemi kirjasta Hirvi. Peltoniemen mukaan tämä oli ensimmäinen kerta kun hän voitti minkään kilpailun sen sijaan että olisi ollut hyvä kakkonen tai pirteä kolmonen.

Tilaisuuden jälkeen raadin jäsenet, joiden nimet valitettavasti menivät meiltä ohi, keskustelivat fantasiakirjallisuudesta. Tolkienin he nimesivät aikuisempaan makuun sopivaksi fantasiaksi. Mainittiin myös vanhempien huoli, että fantasiaan uppoavat nuoret pakenevat maailmasta. Kaikki kaunokirjallisuus on jollakin tasolla todellisuuspakoista, sanoi nuori mies oikealla, ja esitti sitten että todellisuuspako tietyissä rajoissa voi olla myös hyväksi.

Sitten saimme nauttia Kallion lukion opiskelijoiden mininäytelmästä, joka oli tehty kirjan Loru Sorbusten Herrasta pohjalta. Kuten kirjakin, näytelmä oli lyhyt, tökerö ja muutaman naurun arvoinen.

Kaikkein antoisin paneeli oli myös viimeinen. Myytit, tarustot ja kansanperinne kirjallisina lähteinä -paneelissa istuivat kirjailijat Kevin Crossley-Holland, Marja Luukkonen, Sari Peltoniemi ja Anto Leikola, ja puhetta johti Marko Kivelä. Crossley-Holland, Arthur-tutkija, tukeutui kääntäjään pysyäkseen paneelissa mukana, mutta onnistui silti naurattamaan koko salia. Luukkonen toivoi että useammat tekisivät kuten hän, eli käyttäisivät mytologisia elementtejä aikuisille suunnatussa kirjallisuudessa fantasiakirjallisuuden sijaan - mihin Leikola, myyttisistä olennoista kirjan julkaisuut professori, huomautti että jos käyttää mytologisia elementtejä kaunokirjallisuudessa, siitä tulee fantasiakirjallisuutta. Kaikki paitsi Luukkonen olivat myös sitä mieltä, että Tolkien on aikuisten kirjallisuutta.

Crossley-Holland kiteytti mielipiteensä myyteistä näin: myytti on kuin helmi simpukassa. Helmi oli alunperin kivenpalanen, jonka ympärille simpukka alkoi kehittää ainesta suojaaman sen sisuskaluja kiveltä. Myyteissäkin on se totuuden hiukkanen, jonka ympärille mielikuvitus on luonut jotakin paljon kauniimpaa.

Tämän möyrijän ajatukset kääntyvät nopeasti Tolkieniin, ja niinpä ajattelin: sellainen on myös Tolkienin meidän maailmallemme luoma vaihtoehtohistoria. Se on täyttä valetta rakennettuna toden ympärille, ja kauniimpi kuin totuus.