Artikkelit

Kuninkaan Paluu -kilpailun satoa

Kontu ja Järin Möyremä saivat ainutlaatuisen tilaisuuden lähettää edustajansa Kuninkaan Paluun lehdistönäytökseen. Ratkaisimme edustajamme kaikille avoimella kilpailulla jonka aiheena oli Peter Jacksonin elokuvatrilogian henkilökohtainen merkitys. Voittajaksi ylsi Mete Sasioglu Hollolasta. Seuraavassa hänen kirjoituksensa aiheesta:

Taru Sormusten Herrasta -elokuvatrilogian merkitys

Uusi-Seelanti; ensimmäinen asia jonka sain tietää Peter Jacksonin ohjaamasta elokuvatrilogiasta. Tuolloin elettiin vuotta 1998 ja olin 12-vuotias. En tiennyt tuolloin kyseisestä maasta mitään muuta kuin sen summittaisen sijainnin. Olin tuolloin lukenut kirjan jo pariin otteeseen ja rakastunut siihen heti ensi lukemalta. Itse asiassa ensimmäinen tutustuminen kirjaan tapahtui WSOY:n julkaiseman kasettikuunnelman muodossa, jonka lukijana toimi edesmennyt Heikki Määttänen. Mies hoiti lukemisensa erittäin mallikelpoisesti ja myöhemmin häntä ajatellessani on mieleeni tullut Klonkun näyttelijä, Andy Serkis. Jotain samaa miehissä on, ainakin heidän äänissään.

Nyt kun elämme vuotta 2003 ja kolmannen Sormusten Herra-elokuvan ensi-ilta lähestyy on aika ryhtyä ajattelemaan menneitä vuosia, aikaa jolloin informaatiota kyseisistä elokuvista vuoti internetiin todella vähän ja jolloin kaikki trilogiaa koskeva pyrittiin pitämään salassa. Miten jännittävää olikaan lukea erilaisia uutisia ja arvuutella mahdollisia näyttelijöitä. Se oli sitä aikaa kun Sean Connerya huhuttiin vielä Gandalfin osaan. Kuukausi kuukaudelta ja vuosi vuodelta tietoa alkoi vuotaa yhä enemmän ja odotukset kasvoivat. Vuoden 2001 alussa saapui teattereihin viimein ensimmäinen teaseri, jossa esiintyi kuvamateriaalia kaikista kolmesta elokuvasta. Tuolloin hyvin harva tavallinen kaduntallaaja tai ainakaan minun ikäluokkani edustaja tiesi tuon taivaallista Tolkienin teoksesta ja siksi eräänlainen ylpeyden tunne valtasikin minut katsoessani traileria tietämättömien ystävieni seurassa.

Sormuksen Ritarit oli takuulla eniten odottamani elokuva koskaan. Se oli ensimmäinen elokuva, jota varten pukeuduttiin ja tälläydyttiin. Sain jopa kirjaa lukemattomat ystäväni pukeutumaan kaapuihin ja kulkemaan kadulla täysissä fantasiavarusteissa. Se oli upeaa vaikka elokuvateatterina toimikin Lahden kaupungin rähjäinen Ilves-teatteri. Eipä oltu siellä varmaan aikaisemmin moista sirkusta nähty. Olimme tietenkin ainoat "irrottelijat" siellä. Muut olivat kuin kyseessä olisi ollut mikä tahansa elokuva. Mutta se olikin vuosi 2001.

Ensimmäisen elokuvan ensi-illan jälkeen Taru Sormusten Herra huuma kasvoi kuukausi kuukaudelta ja miljoonat uudet fanit löysivät elokuvien lisäksi myös Tolkienin mahtavan kirjan. Itse olin kovin tyytyväinen ensimmäiseen elokuvaan ja tietenkin odotin innokkaana seuraavia ja etsin kaiken mahdollisen informaation Kahdesta Tornista mitä netissä oli saatavilla. Vuoden odotus tuntui kovin pitkältä ja päivät ja kuukaudet tuntuivat matelevan. Kurjaa arkea piristämään saapuivat kuitenkin elokuvien DVD-versiot, joista etenkin pidennetty versio teki lähtemättömän vaikutuksen syventäen suuresti elokuvan henkilöhahmoja. Vasta DVD:n dokumentteja katsoessani ymmärsin tekijöiden todellisen työn määrän ja projektille omistautumisen.

Pidennettyjen versioiden myötä kuilu elokuvantekijöiden ja minun välilläni lyheni. He alkoivat tuntua yhä enemmän kuin omalta perheeltä. Kaikki hauska materiaali kuvauspaikoilta, näyttelijöiden tarinat ja koko Peter Jacksonin intohimoinen elokuvantekoprosessi innostivat ja inspiroivat minua. Jo ensimmäisen elokuvan nähtyäni vahvistui haluni ryhtyä elokuvaohjaajaksi ja sen myötä aloitinkin kotipaikkakunnalla suuren, kaksiosaisen fantasiaelokuvan kuvaukset, jotka jatkuvat vielä tänäkin päivänä.

Oli upeaa huomata kuinka kaikki elokuvien parissa työskennelleet tuntuivat aivan tavallisilta Matti Meikäläisiltä. Miten hienoa oli nähdä kuinka projektin parissa työskentelevät ihmiset suhtautuivat työhönsä. Kaikki joutuivat tekemään kaikkea ja tavalliset rajat rikkoutuivat. Kuinka monessa muussa elokuvassa tuottaja esimerkiksi hyppii sähisten pensaikossa koko vartalon peittävässä valkoisessa puvussa tai konseptisuunnittelija haravoi lehtiä kuvauspaikalla? Ja kuinka moni ohjaaja juoksentelee Lontoon kaduilla paljain jaloin? Aloin siis tuntea todellista lämpöä koko tiimiä kohtaan ja kun Kahden Tornin pidennetyn version ilmestyttyä työnsin levyä soittimeeni tuntui kuin olisi palannut vanhojen ystäviensä luo pitkän tauon jälkeen. Tätä kaikkea on vaikea selittää, mutta mielestäni itse elokuvien taustalla oleva kehitysprosessi on miltei kiinnostavampaa kuin itse elokuvat. Elokuvan tekijäthän sen todellisen matkan oikeastaan tekivät. Pikku hiljaa trilogiasta tuli minulle eräänlainen lifestyle, jota sovelsin omaankin fantasiaprojektiini.

Kaikki tulee tuntumaan todella tyhjältä viimeisen elokuvan nähtyäni. Tuolloin ei ole enää mitään mitä odottaa niin hartaasti eikä juoruja ja huhuja joita voisi kieli poskella lueskella aamutunteina oman koneen ääressä. Useita vuosia on Taru Sormusten Herrasta -elokuvien seuraaminen ollut osa jokaista päivääni ja siitä on kehittynyt oikea traditio. Ei nimittäin ole kulunut päivääkään jolloin en olisi ajatellut näitä elokuvia. Ne ovat olleet ja tulevat varmasti aina olemaan suuri osa elämääni.

Taru Sormusten Herrasta -elokuvatrilogia on järkyttänyt, naurattanut, jännittänyt ja itkettänyt minua monia vuosia ja se on ollut osa kasvuani ihmisenä. Kasvaessani lapsesta nuoreksi mieheksi ovat nämä elokuvat kulkeneet käsi kädessä kanssani ja pitäneet minut poissa tyhmyyksistä joita olisi varmasti muuten tullut tehtyä. Ne ovat olleet elämäni sisältö, siinä missä perheeni ja ystävänikin. Tästä trilogiasta jää varmasti kerrottavaa jälkipolville. Toivon, että saan joskus kertoa omille lapsenlapsilleni kuinka sitä tuli nuorempana jonotettua kylmässä ulkoilmassa elokuvalippuja kokonaisia öitä. Toista Sormusten Herraa tuskin tulee koskaan. Se on yhdistänyt ihmisiä enemmän kuin Tähtien Sota koskaan. Peter Jackson tiimeineen on antanut meille todellisen lahjan aikana jolloin maailmasta on tullut vaarallinen paikka elää. Ihmiset ovat alkaneet tarvita satuja ja tarinoita yhä enemmän paetakseen karua todellisuutta. Jackson on trilogiallaan antanut ihmisille sisältöä näiden pieniin elämiin ja näin ilahduttanut miljoonia katsojia ympäri maailmaa.

Kiitän Peter Jacksonia, tämän elokuvantekotiimiä, elokuvien näyttelijöitä ja kaikkia jotka ovat jollakin tavoin olleet tekemisissä näiden elokuvien tuomiseksi valkokankaalle. Kiitän myös kaikkia elokuvien faneja kuluneista vuosista. On ollut ilo jakaa omat kokemuksensa teidän kanssanne.

Kuninkaan paluun päätyttyä meistä tulee todellakin tuntumaan samalta kuin Frodosta ja kumppaneista Harmaissa Satamissa.

Mete Sasioglu

Muita tuotoksia

Seuraavassa muutamia muita kilpailuun lähetettyjä kirjoituksia. Kiitos paljon kaikille osallistuneille!

Amarië

Mitä Taru Sormusten Herrasta- elokuvatrilogia minulle merkitsee? Esitän saman kysymyksen itselleni jo viidettäkymmenettä kertaa, mutta silti vieläkin on hyvin vaikea saada aikaan yksinkertaista, mutta samalla kuitenkin tyhjentävää vastausta. Yritän silti oikein kovasti, mutta voin jo vannoa, että yksinkertaista tai selkeää siitä ei tule.

Nyt jo ilmestyneet elokuvat pilasivat mielikuvani Keski-Maasta, omat, omassa mielessäni kuvittelemat asiat jäivät lähes kaikki elokuvien alle. Hobittien asuttama vehreä Kontu ei ollut enää yksinomaan minun Kontuni, vaan siitä tuli kaikkien muidenkin Kontu, haltiat menettivät jotain salaperäisyydestään, loistostaan ja ylhäisyydestään, Lórienin kultaiset lehdet eivät olleet enää kultaisia, eivätkä suuret puut suuria. Kaikki henkilöit muuttuivat joillakin tapaa, ei ollut enää minun kuvittelemiani versioita kirjan henkilöistä, vaan elokuvissa nähtävät näyttelijät ottivat paikkansa pääni sisällä.

Olin myös toisaalta hyvin pettynyt elokuviin, varsinkin teatteriversioihin. Monia sellaisia kohtauksia, joita olin odottanut lähes sydänverellä, puuttui. Vaikka pelkäsinkin jo etukäteen, miltä näyttäisi salaperäinen Tom Bombadil tai miten olisi ylhäinen Glorfindel pilattu, odotin silti suurella mielenkiinnolla heidän näkemistään. Toiset kohtaukset taas olivat heikosti tehtyjä, kuten paljolti parjattu sillalla hyppely Morian saleissa tai Sarumanin ja Gandalfin kaksintaistelu sauvojen kera.

Mutta silti, huolimatta näistä kaikista luettelemistani vioista pidän elokuvista todella paljon, lähes ylitse muiden ja voisin jopa sanoa kiintyneeni niihin. Minua olisi vaikea saada luopumaan arvokkaista kaseteistani, joita on katsottu jo nyt lähes kulumiseen asti. Muistan kuinka vaikeaa oli odottaa trilogian toista osaa, osasin jo ensimmäisen elokuvan lähes pienintä piirtoa myöten ulkoa. Mutta kun toisen osan alkutekstit vihdoin alkoivat, otti liikutus minusta vallan. Olenko minä näin herkkä, kyselin hiljaa itseltäni. Täytyy kai tunnustaa pois, sillä kyllä minä olen. Nyt kolmannen elokuvan odottaminen ei ole saanut samanlaista mielenvikaisuutta aikaan, mutta odotan sitä silti enemmän kuin aikaisempia osia. Taistelukohtaukset ovat olleet tähän mennessä varsin upeita ja taidolla toteutettuja, joten samaa voi varmasti odottaa myös Pelennorin kentältä. Minkälainen onkaan Harmaa kaupunki tai Kuolleiden kulkutie? Tai millainen onkaan se laiva, jolla laulujen ja tarujen eldar viimein purjehtivat ulos Mithlondista ja lopulta aina kauas, Ammoiseen Länteen asti?

Vaikka olenkin parjannut elokuvien pilanneen kirjan lukemisen nostattamat mielikuvat, tarjoavat ne silti paljon. Näyttelijäsuoritukset ovat olleet mitä parhaimpia, maisemat äärimmäisen upeita ja juuri Tolkienin luomaan Keski-Maahan sopivia, ja yleensäkin itse elokuvat kokonaisuudessaan mitä hienoimpia ja vaativimpia kautta aikojen. Jopa Helmin syvänteen taisteluun saapuneet haltiat eivät pilanneet niin mitään, vaikka kirjasta tällaista kohtausta ei löydäkään. Voisin jopa sanoa pitäneeni tästä kohtauksesta elokuvissa kaikkein eniten, ainakin tähän mennessä. Elokuvat eivät ota meiltä oikeastaan mitään pois, vaan ne täydentävät kokonaisuutta ja antavat oikeutetusti lisää kunniaa tämän fantasiamaailman luoneelle miehelle, joka on sen varmasti ansainnut.

Merenwen

Peter Jacksonin elokuvatrilogia… Ensimmäisen osan kävin katsomassa ensimmäisen kerran sen takia, että ystäväni pakotti. En ollut millään tavalla kiinnostunut fantasiasta, vaikka Sormusten herran olinkin aikaisemmin jo kahlannut läpi. Ensimmäisen osan nähtyäni innostuin Sormusten herrasta jo aivan toisenlaisella tavalla. Elokuva teki kirjasta todella elävän ja pidänkin sitä yhtenä tärkeimpänä syynä miksi nykyään luen fantasiakirjallisuutta.

Toinen osa taas… Odotin sitä todella hartaasti. En uskonut sen olevan kuitenkaan aivan yhtä merkittävä minulle kuin mitä ensimmäinen osa oli. Toisen osan nähtyäni olin todella vakuuttunut. Taistelukohtaukset olivat hienosti toteutettu ja elokuva oli muutenkin hienosti tehty.

Kolmatta osaa odotan vieläkin enemmän kuin toista. Uskon todella Kuninkaan paluun olevan yksi elokuvahistorian mahtavimmista tuotoksista. Varmaankin kyllä kyynel tulee kun lopputekstit tulevat kankaalle, mutta voihan elokuvan käydä katsomassa useamman kerran. Mutta lyhyesti sanottuna, Peter Jacksonin elokuvatrilogia on ohjannut minut fantasiakirjallisuuden pariin ja on minulle näin melko merkittävä teos.

Taru Heikkinen (Samooja)

Peter Jacksonin elokuvatrilogia merkitsee minulle elämystä. On todellakin elämys nähdä rakastamani kirjan henkilöt ja maisemat silmieni edessä, kuin suoraan itse kirjasta ulos hypänneinä. Toisaalta elokuvat muuttavat myös kirjaa. Ennen elokuvia kirjassa seikkailivat aivan eri näköiset henkilöt kuin elokuvan näkemisen jälkeen. Elijah Wood on nyt Frodo myös pääni sisällä ja oma "mielikuvitus Frodo" on kaiketi poissa lopullisesti.

On myös mielenkiintoista nähdä Peter Jacksonin käsitys Keski-Maasta. Miten hän on päättänyt toteuttaa kirjan elokuviksi? Mitä muutoksia on tehty? Onko jotain jätetty pois? Onko jotain lisätty? Kaiken kaikkiaan on kuitenkin ihailtavaa, että Jackson on uskaltanut ryhtyä näin massiiviseen hankkeeseen, etenkin kun kirjalla on laaja fanikanta, valmiina arvostelemaan elokuvia ja esittämään oman murskaavan mielipiteensä.

Odotan innolla kolmatta elokuvaa samaan aikaan toivoen hienoa elämystä ja peläten sitä mahdollisuutta, että elokuvaan on tehty niin paljon muutoksia, että en enää tunnista sitä Taru Sormusten Herrasta- kirjaan pohjautuvaksi elokuvaksi.

Rafael

Mitä Peter Jacksonin elokuvatrilogia minulle merkitsee? Sitä on vaikea pukea sanoiksi. Sen kanssa ollaan itketty ja naurettu. Sitä ollaan vihattu ja rakastettu. Sen takia ollaan menetetty yöunia. Sen takia ollaan tehty päättömiä asioita. Siitä on tullut osa elämää. Se on sama asia kuin alkuperäinen Star Wars Trilogia. Eli jotain elämää suurempaa.