Arttu Ojanperän Kahden Tornin arvostelu
Nähtyäni Kaksi Tornia, voin sanoa, että ohjaaja Peter Jackson oli tehnyt yhtä hyvää, paikoitellen jopa parempaa työtä kuin edellisen osan, Sormuksen Ritarien, kanssa. Juoni rullasi mukavasti eteenpäin, huumoria oli lisätty ja tehosteet olivat mahtavia. Mikä siis tökki? Elokuvasta voi sanoa, että jos juonta ei oltu heitetty romulooraan ja korvattu taisteluilla ja tehosteilla, niin lähellä sitä se kuitenkin oli.
Elokuvan varsinainen kliimaksi, Helmin syvänteen taistelu tuntui niin valtaisan tukahduttavalta, että sivujuonet jäivät sen jalkoihin. Taistelu sinänsä oli kyllä elokuvahistorian hienoimpia.Sivujuonet olivat hieman puutteellisia ja kärsivät lievästä pakkopullan mausta. Pidin kyllä Samin, Frodon ja Klonkun osuuksista, etenkin Klonkun vahvasta monologista, samoin kun Aragornin ja Arwenin tarinasta, mutta jostain syystä enttejä ei korostettu tarpeeksi.
Klonkun ääni- ja liikenäyttelijä Andy Serkis teki varmasti elokuvan parhaan näyttelijäsuorituksen. Klonkku on inhottava, kiero, vanhan nistin näköinen skitsofreenikko, josta ei voi olla pitämättä. Kaikin puolin elokuva oli valtaisa ja nautittava kokemus, vaikka sillä olikin heikot hetkensä. Suosittelen kaikille, jotka ovat nähneet ensimmäisen osan.
