Caladfearin Kahden Tornin arvostelu
Kunnioitettava kompromissi
Taru sormusten herrasta saagan toinen elokuva Kaksi tornia jatkaa vauhdikkaasti siitä mihin ensimmäinen jäi. Saattue on hajonnut ja vain sormusta kantava Frodo sekä hänen uskollinen palvelijansa Sam jatkavat epätoivoiselta näyttävää matkaansa kohti Mordoria. Örkit ovat kaapanneet Merrin ja Pippinin ja Aragorn yhdessä Legolasin sekä Gimlin kanssa jahtaavat näiden laumaa kohti Rohanin lakeuksia.
On kunnioitettavaa, että ohjaaja Peter Jackson yhdessä käsikirjoittajiensa kanssa edes yrittää koota Kaksi tornia -kirjan tapahtumat yhdeksi elokuvaksi. Kirja on tapahtumiltaan hajanainen eikä se sisällä Sormusten ritarien tarinan yhtenäisyyttä. On siis ymmärrettävää, että Jackson on joutunut luomaan elokuvasta kompromissin jossa esiintyvät vain keskeisimmät juonen tapahtumat. Kaksi tornia sisältää enemmän toimintaa kuin ensimmäinen elokuva ja tämä ei varmasti ole kaikkien katsojien mieleen. Toisaalta jo nyt on kuulunut myönteistäkin palautetta taistelukohtausten lisäämisestä. On myös hyvä muistaa että sota ja taistelut kuuluvat olennaisesti tarinaan.
Kuitenkin Kaksi tornia sisältää liian vähän sitä lämminhenkisyyttä joka oli aistittavissa Sormuksen ritarit -elokuvassa. Enttien osuus jää valitettavan pintapuoliseksi ja laulut sekä tarinat jotka elävöittävät kirjaa esiintyvät vain satunnaisina välähdyksinä. Ohjaaja joutuu seuraamaan kolmea erillistä juonen haaraa joten tuntu elokuvan hajanaisuudesta on ymmärrettävää.
Kahta tornia voisi luonnehtia piinaavammaksi kuin ensimmäistä elokuvaa. Tämä johtuu elokuvan joistakin satunnaisista kohdista, jotka tulevat kirjan lukeneelle yllätyksenä. Samalla se kuitenkin luo elokuvaan jännitystä joka saa tarinan tuntevankin kiemurtelemaan penkissään. Visuaalisuus ja tehosteet ovat myös kakkososan ehdotonta huippua ja näiden riipaisevana kruununa Klonkun hahmo. Vaikka Peter Jackson ei Kahdessa tornissa saavutakaan aivan ensimmäisen elokuvan juonen tasoa, se annettakoon hänelle anteeksi. Elokuva on silti katsomisen arvoinen ja täyttää tehtävänsä. Se kertoo kirjan tapahtumat yleispiirteissään ja on visuaalisuudessaan huikeaa katsottavaa. Nostan tekijöille hattua!
