Artikkelit

Sean Beanin haastattelu Starlog Magazinessa

Kun Sean Bean luki ensimmäisen kerran Tarun Sormusten Herrasta yli viisitoista vuotta sitten, hän ajatteli: Jos tästä kirjasta tehdään joskus elokuva haluan ehdottomasti olla mukana. Saaga kiehtoi Beania kuten useimpia lukijoita. Keski-Maa on paikka joka koostuu useista erilaisista ihmisistä ja eri roduista joiden välillä vallitsee kitka ja jonkinasteinen epäluottamus, näyttelijä sanoo. Hieno piirre tarinassa on että eri rodut lyöttäytyvät yhteen mikä onkin ainoa keino yrittää lyödä pahuuden voimat. Haltioiden, kääpiöiden, hobittien ja ihmisten yritys yhdessä peitota yhteinen vihollinen luo sanoman toivosta.

Kansat hyväksyvät toinen toisensa, tekevät työtä yhdessä ja työntävät sivuun pelkonsa ja epävarmuutensa. Ne opettelevat toimimaan yhdessä jotta voisivat lyödä kaikkien elintapaa uhkaavan pahuuden, hän jatkaa. Minulle Taru Sormusten Herrasta on kaikkien aikojen omaperäisin fantasia. Kun pari vuotta sitten alettiin etsiä näyttelijöitä näihin elokuviin ja ruvettiin sovittelemaan heitä yhteen roolihahmojensa kanssa, minulla ei ollut mitään tiettyä henkilöä mielessä jota elokuvissa halusin esittää. Lopulta tapasin Peter Jacksonin Lontoossa ja luin hänelle katkelman kirjasta. Katkelma oli kohdasta jossa Boromir joutuu täysin Sormuksen valtaan ja yrittää anastaa sitä Frodolta. Peter ja minä tulimme hienosti toimeen keskenämme, mutta kesti kuitenkin useita kuukausia ennen kuin minulle tarjottiin osaa elokuvassa. Olin silminnähtävästi ikionnellinen. Kyseessä oli kuitenkin pitkä prosessi. Kun olin saanut roolin luin sitä kerta toisensa jälkeen ja yritin päästä sinuiksi sen kanssa.

Boromir, joka on vanhempi Denethorin, Gondorin käskynhaltijan pojista, polveutuu kuninkaallisten sotureiden suvusta. Hän on taitava soturi mutta valitettavasti Suurimman Sormuksen mahti on hänelle liikaa. Boromir tuntee suurta vastuuta maastaan ja kansastaan, Bean toteaa. Hän tuntee kansansa uskon hiipuvan ja asioiden luhistuvan hänen ympärillään. Hänen maassaan on vuodatettu paljon verta Mordorin joukkoja vastaan käydyissä jatkuvissa taisteluissa. Boromir on urhea ja hänellä on selkeä vakaumus. Elrondin neuvonpidossa hän yrittää suostutella muut kannalleen käyttämään Sormusta pahuuden voimia vastaan.

Kuitenkin Frodo, Gandalf ja kaikki muut ovat sitä mieltä että Sormus on tuhottava. Boromir yrittää sopeutua päätökseen mutta ei onnistu siinä kovinkaan hyvin. Hän liittyy Sormuksen saattueeseen suojellakseen sitä mutta samalla hiljaa toivoo että saattueen jäsenet muuttaisivat mielensä. Vaikka hän ei ole samaa mieltä saattueen tehtävästä hän on kuitenkin sille tärkeä voimavara. Hän on sankarillinen ja loistava soturi mutta valitettavasti Sormus saa hänestä otteen matkan edetessä. Lopulta hän tajuaa että Sormus ei ole niin yksiselitteinen kun hän oli uskonut. Hän tajuaa siinä olevan monia puolia ja että se pystyy vaikuttamaan mieliin pahalla tavalla.

En usko että Boromir aluksi tajuaa kuinka mahtava Sormus itse asiassa on, eikä hän ymmärrä miten altis hän on sen vaikutukselle. Ihmiset ovat paljon alttiimpia Sormuksen mahdille kuin muut rodut. Näemme miten Boromir jatkuvasti yrittää torjua Sormuksen houkutusta. Kuvailisin tätä sormusriippuvuudeksi. Hän kamppailee itsensä kanssa vastustaakseen tätä himokasta mielihalua saada Sormus omakseen. Lopussa hän on Sormuksen vallassa ja hänen on sovitettava tekonsa. Niin hän myös tekee. Hän uhraa elämänsä hyvittääkseen tapahtuneen.

Hän on häpeissään puheistaan ja Frodoon kohdistuneesta toiminnastaan, Bean selittää. Hän pyytää anteeksi Aragornilta ja sanoo ettei tiennyt aikaisemmin mitä tietää nyt. Tämä hieno repliikki on tavallaan oivallus matkan päätteeksi. Hänellä on enää muutama hetki elinaikaa jäljellä mutta ainakin hän on löytänyt jotakin. Hän on saavuttanut sisäisen rauhan. Hetki on liikuttava. Mielestäni Boromir ei ole paha vaan hän tarkoittaa hyvää. Ihmisissä on aina kapasiteettia pahuuteen. En tiedä onko se meissä luontaista, mutta tarvitaan vain jokin laukaiseva tekijä tuomaan se esille. Juuri näin käy Boromirille. Sormus saa hänet pauloihinsa ja turmelee häntä. Lopulta kuitenkin hän voittaa kamppailun. Hän tulee järkiinsä eikä kuole korruptoituneena.

Huolimatta virheistään ja heikkouksistaan Boromir on aina ollut fanien suosiossa. Syy tähän on yksinkertainen: Ihmiset haluavat nähdä sankareissaan vikoja. Olen samaa mieltä, Bean myötäilee. Jokainen teistä voi samaistua sellaiseen henkilöön. Joudumme jatkuvasti kamppailemaan epävarmuuksiemme ja kunnianhimomme kanssa. Yritämme toimia oikein ja mietimme miten pitkälle voimme mennä saavuttaaksemme tavoitteemme. Toisinaan suljemme tiettyjä tunteita itsemme ulkopuolelle ja teeskentelemme ettemme ole tietoisia niistä. Tämän elokuvatrilogian tekee mielenkiintoiseksi se, että jokainen henkilöhahmo joutuu tavalla tai toisella kohtaamaan sisäiset pelkonsa. Jopa Frodo tuntee houkutusta Sormusta kohtaan. Tärkeää onkin selvitä hetkistä jolloin demonit jylläävät pään sisällä. Vasta näinä heikkoina hetkinä voi saada selville miten vahva todella on. Boromirilla näitä hetkiä on tarinassa useita ja ne ymmärrettävästi koettelevat häntä. Hän ei oikein ymmärrä mistä on kysymys ja kun hän tajuaa että kyseessä on Sormus, on jo liian myöhäistä. Mielestäni Sormus on vain pahuuden välikappale. Moni ihminen voi turmeltua vallasta niin kuin olemme viime aikoina huomanneet. Valta on mahtava voima jota ei tulisi aliarvioida.

Sean vietti lähes vuoden Uudessa-Seelannissa Sormuksen ritareiden kuvauksissa. Samaan aikaan useimmat hänen näyttelijäkollegoistaan jotka tulevat olemaan kaikissa kolmessa elokuvassa viipyivät maassa 16 kuukautta. Vaikka Beanin hahmo kuoleekin ensimmäisen elokuvan lopussa hän päätyi työskentelemään maassa pitkään. Tämä johtui siitä että kaikkia kolmea elokuvaa kuvattiin samanaikaisesti eikä kaikkia Beanin kohtauksia ollut mahdollista kuvata tiiviissä ajanjaksossa. Sitoutuminen ei haitannut näyttelijää. Kaikki tiesivät että kyseessä oli vain kerran elämässä eteen tuleva ainutlaatuinen projekti, Bean toteaa. Tiesimme että projekti vaatisi suuria fyysisiä voimavaroja emmekä tulisi näkemään kotiamme pitkään aikaan. Kukaan ei päätynyt umpikujaan. Me kaikki halusimme olla paikalla. Tämän kokemuksen tulisimme jakamaan yhdessä. Heti kun saavuimme paikalle aloimme harjoittelemaan miekkailua. Työskentelimme joka päivä kahdesta kolmeen tuntia harjoitellen taisteluliikkeitä. Tätä jatkui läpi filmausprosessin, sillä elokuvissa on paljon toimintakohtauksia. Se oli mahtavaa. Meistä kehittyi melko taitavia aseiden käsittelijöitä. Tiesimme mitä olimme tekemässä ja kaikki liikkeet olivat hallussa joten pystyimme kuvaustilanteessa tekemään asiat spontaanisti.

Viggo ja minä veljeilimme eniten keskenämme, Bean kertoo. Tulimme erittäin hyvin juttuun. Hän on loistava, mielikuvituksellinen ja sielukas kaveri. Olemme suurin piirtein saman ikäisiä ja meillä on monia yhdistäviä asioita joista voimme jutella. Näyttelimme myös henkilöitä jotka ovat paljon yhdessä ja joilla on useita keskusteluja muun muassa ihmiskunnan hyvistä puolista. Tulimme siis hyvin toimeen niin näyttämöllä kuin näyttämön ulkopuolella. Kaikki muutkin olivat mahtavia. Oli suuri ilo työskennellä tässä projektissa. Kaikki puhalsivat yhteen hiileen ja solmivat hienoja ystävyyssuhteita. Kuvausjakso oli pitkä ja ankara ja jos en olisi tullut hyvin toimeen ihmisten kanssa kaikki olisi ollut paljon vaikeampaa.

Ei myöskään ollut haitaksi että Beanin ja Peter Jacksonin yhteistyö toimi kitkattomasti. Minusta hän oli fantastinen, Bean sanoo haltioissaan. En ymmärrä miten hän piti langat käsissään sillä kyseessä oli niin massiivinen hanke. Kukaan ei kai ole koskaan aikaisemmin kuvannut kolmea elokuvaa yhdellä kertaa. En voisi kuvitella kenenkään tekevän sitä yhtä hyvin kuin Peter. Hän on kuin kenraali. Hänellä on ympärillään ihmisiä joihin hän luottaa ja jotka luottavat häneen ja joiden avulla hän pystyi pitämään kaiken koossa. Hän tiesi aina mitä milloinkin tapahtui ja mitä missäkin tarvittiin. Hän vaati erinomaisuutta kaikilta osallisilta, kaikista osastoista. Kaikki olivat yhtä intohimoisia tämän projektin suhteen kuin Peter - hän onnistui loihtimaan parhaimmat puolet esiin kaikista. Tätä ei olisi koskaan tapahtunut ellei Peter olisi saavuttanut kaikkien luottamusta ja kunnioitusta. Hän loi tunteen että kaikki oli menossa oikeaan suuntaan. Kaikki halusivat auttaa ja olla aktiivisia sillä he tiesivät että Taru Sormusten Herrasta -trilogiasta voisi tulla jotakin todella ainutlaatuista.

Taru Sormusten Herrasta ei todellakaan ole Beanin ensimmäinen suuri projekti. Hän näytteli sotilassankari Richard Sharpea useissa brittiläisissä Napoleonin aikakaudelle sijoittuvissa TV-elokuvissa jotka perustuvat Bernard Cornwellin suosittuun sota-seikkailuromaanisarjaan. Hän myös näytteli kavalaa Alec Trevalyania James Bond -elokuvassa Goldeneye. Bond-elokuva oli hieno kokemus, Bean sanoo. Martin Campbell on erittäin hyvä ohjaaja ja agentti 006:n rooli oli kiehtova. Pelkkä Bond-elokuvaan osallistuminen oli suuri kunnia. Alec haluaa hallita maailmaa ja rooli tavallaan auttoi minua valmistautumaan Boromirin osaan. Molemmat elokuvat ovat suuria tuotantoja, mutta Sormusten Herra oli fyysisesti huomattavasti vaativampi. Vuosina jolloin olen ollut mukana Bondin ja Taru Sormusten Herran lisäksi elokuvissa Patriot, Games ja Älä sano sanaakaan, olen tehnyt paljon toimintakohtauksia.

Taru Sormusten Herrasta oli erikoislaatuinen projekti monessa mielessä. Sen takasi pitkä kuvausaika, tapa jolla elokuva kuvattiin ja mahtava kuvausympäristö. En usko että kukaan meistä tulee enää kokemaan mitään vastaavaa, Bean toteaa. En voi kuvitella että mikään muu tulevista projekteistani voisi olla yhtä iso ja eeppinen. Pidän itseäni onnekkaana koska olen saanut osallistua hienoihin elokuviin kuten Taru Sormusten Herrasta ja James Bond. On ainutlaatuista saada olla mukana elokuvissa joilla on syvä vaikutus katsojiin.

Sharpe-elokuvien kuvaustilanne oli samankaltainen kuin Sormusten Herrassa, Bean jatkaa. Olimme jumissa keskellä Venäjää ja jouduimme työskentelemään erittäin hankalissa olosuhteissa. Sharpen osa oli hieno ja tarinat olivat vauhdikkaita mahtavine henkilöhahmoineen. Suunnitelmissa on filmata seuraavaksi Cornwellin romaani Sharpe's Trafalgar. Elokuvan toteutuminen olisi mahtavaa. Olen näytellyt Sharpea viisi vuotta, viimeksi Waterloon taistelua käsittelevässä elokuvassa. Mielestäni hahmossa on edelleen jotain uutta mistä ammentaa joten toivottavasti Travalgar tulee toteutumaan. Jos et koskaan ole nähnyt yhtään näistä elokuvista kannattaa aloittaa Sharpe's Waterloolla ja Sharpe's Enemyllä. Loistavat näyttelijät Pete Postletwaite ja Elizabeth Hurley esiintyvät jälkimmäisessä.

Riippumatta siitä toteutuuko Sharpe's Travalgar, tullaan Bean näkemään elokuvissa Tom & Thomas ja Equilibrium. Ensin mainittu on pienen budjetin draama jossa Bean näyttelee artisti-leskimiestä. Hän kasvattaa kymmenvuotiasta adoptio-poikaansa joka näkee näkyjä kaksoisveljestään. Jälkimmäinen on Kurt Wimmerin ohjaama trilleri jossa vastanäyttelijöinä on Christian Bale, Taye Diggs, Angus MacFadyen, Emily Watson ja Dominic Purcell.

Equilibriumin nimen piti alun perin olla Librium mutta en usko että samanniminen lääkeyhtiö olisi ollut siitä mielissään, Bean nauraa. Elokuva sijoittuu tulevaisuuteen totalitaariseen valtioon jossa kaikki ovat tarkkailun alaisina. Kirjallisuus ja taide ovat kiellettyjä. Kyseessä on täysin uusi maailma jossa kaikki vanha on tuhottu. Tunnelma on samantapainen kuin Orwellin kirjassa 1984 jossa kaikkea kontrolloidaan ja tarkkaillaan ja vahva jako yhteiskuntaluokkiin on todellisuutta. Minä esitän tarkkailijaa joka pitää huolen siitä ettei kukaan taannu lukemaan vanhan maailman kirjallisuutta tai runoutta. Maailma on kylmä, kova, mielikuvitukseton ja erittäin militaristinen. Vaikka esittämäni henkilö toimii vahtijana tässä järjestelmässä hänessä on vielä jäljellä jotakin joka pitää kiinni vanhasta maailmasta. Hän ei voi päästää siitä kokonaan irti. Hän on monimutkainen luonne. Minusta tuntuu että elokuvasta saattaa tulla hyvinkin mielenkiintoinen.

Palataksemme Taruun Sormusten Herrasta, Bean sanoo että hän on erittäin ylpeä Sormuksen ritareista. Ottaen huomioon yksityiskohtien määrän, sitoutumisen ja intohimon joka kuului tähän projektiin voi sanoa että lopputulos on fantastinen, Bean ylistää. Elokuvassa on runsaasti erikoistehosteita ja toimintaa mutta pääosassa ovat kuitenkin henkilöhahmot joihin katsoja voi samaistua. Tehosteet luovat hahmojen kokemukset käsin kosketeltaviksi mutta eivät peitä tarinaa alleen. Näin elokuvan on tarkoitettukin toimivan. Sormuksen ritarit vangitsee katsojien mielikuvituksen ja valtaa heidän sydämensä.

Kuten on jo todettu Boromir menehtyy Sormuksen ritareissa (kirjassa hän itse asiassa kuolee vasta Kahden tornin ensimmäisessä luvussa), mutta luvassa on myös lyhyt kohtaus Kahdessa tornissa. Tulette näkemään minua hiukan ainakin jossain muodossa, Sean Bean paljastaa. En ole varma miten Peter Jackson tulee leikkaamaan elokuvan mutta luvassa on kohtaus jossa Boromirin veli Faramir (David Wenham) näkee minut unessa. Kuvasimme kohtauksen ja oletan että se on kakkoselokuvassa. Vaikka en olisikaan mukana haluan silti nähdä elokuvan. Uskon että jokainen joka on nähnyt Sormuksen ritarit haluaa nähdä myös jatko-osan Kaksi tornia.