Nähtyäni sepelrastaan kuvan Wikipediassa olen taipuvainen kannattamaan Laichalafin arviota. Sanotaanhan
Hobitissakin, että rastas (tod. näk. sama, joka vei viestinsä Bardille) jonka touhuja seuraamalla Bilbo keksi, miten salaovi avataan, oli "suuri, melkein hiilenmusta [lintu], jonka vaaleankeltaisessa rinnassa oli tummia täpliä" (
Hobitti, luku 11, s. 230 [Janssonin kuvituksella varustetut laitokset]).]
Vai mitä sanovat lintubongarit? Em. wikipedia-artikkelissa sepelrastaan ulkonäköä kuvataan näin: "Koiras on musta tai tummanharmaa lukuun ottamatta valkoista kaulusta ja keltamustaa nokkaa. Sen siivet ovat hopeanhohtoiset, mikä on hyvä tuntomerkki verrattuna mustarastaaseen. Naaras ja nuori lintu ovat himmeämpiä väriltään. Nuoren linnun rinnan vaalea puolikuu on syksyllä ja talvella vaikeasti erotettavissa, kunnes se höyhenten kulumisen johdosta keväällä kirkastuu." Ei siis tarkkaan ottaen vaaleankeltainen rinta, ja tummat täplät hieman arveluttavat.
Voi toki olla, että Laakson rastaat olivat aivan oma lajinsa, jolle on turha hakea tarkkaa vastaavuutta meidän ajastamme.
Vaan asiasta toiseen: Mitä sanotte
Tom Bombadilin seikkailujen esipuheesta löytyvän runon
Viirikukko varren päässä rastaasta, joka tuulen tuivertaessa keskustelee viirikukon kanssa? Sen ulkonäköä ei tosin kuvata, mutta englanninkielinen nimensä on kiinnostava:
thrustlecock. Löysin netistä pikaisen selaamisen jälkeen vain hieman epämääräisiä lähteitä, mutta sana näyttää olevan ainakin vanhahtava, ilmeisesti runokieleen kuuluva, lähinnä koiraspuoliseen lintuun viittaava, ja parhaiten säilynyt
scotsissa, englannin lähisukukielessä jota saaren pohjoisosassa asuva kansa puhuu (kun sille päälle sattuu). Skotlannissa tunnetaan myös muoto
thistlecock. Jos ken pääsee hyvän sanakirjan ääreen, tarkemmat tiedot
thrustlecockista olisivat tarpeen.
P.S. Rastaista olen jaaritellut myös Lukutuvassa,
Hobitin luvusta "Pilvet kerääntyvät" käytävässä keskustelussa,
tässä viestissä.