Isilmírë
Kuukivi
Yllättävän hauskoja biisejä. Itselleni tuli vähän Mikko Perkoila -viboja näistä. Varsinkin kappaleessa Liftari ja lehmä on samantapaista tunnelmaa, olkoonkin että se on hiukan näitä filosofisempi.
Missä kappaleessa/yhtyeessä/artistissa on sitä jotain?
- Keskustelun aloittaja Vána
- Aloitettu
Onneksi tuo toinen "helmi" (Rasvat pois) jäi minulta kuulematta. Ensimmäisessä oli jo tarpeeksi ?
Quettafilque
Monisanainen sanikkainen
Onpas teiltä musiikkisäie kuollut harvinaisen hyvin pystyyn.
Koska foorumihaut »Annabel» ja »Annabelle» eivät tuota tuloksia kuin nimeksi, lähden siitä, että kukaan ei täällä ole vielä mainostanut yhdysvaltalaisen Paul Shaperan steampunk‑, dieselpunk- ym. musiikkia.
Minä olen nautiskellut useista raidoista, jotka ovat kuultavissa hänen tunnetuimmassa teoskokonaisuudessaan nimeltä The Dolls of New Albion. Olen muutamaan kertaan kuunnellut lävitse myös koko »steampunk-oopperan» ja jonkin verran muutakin Shaperan tuotantoa, mutta varsinaisesti koukkuun en ole jäänyt kuin kouralliseen kappaleita.
Shaperan musiikki on niin moniväristä ja sanoitukset välillä sen verran villejä, että en välttämättä suosittelisi hänen teoksiaan opiskelijoille luku-urakoitten taustamusiikiksi. Kyllä niihin kannattaa ihan oikeasti paneutua, tai sitten niitä kannattaa kuunnella matkoilla, kotitöitten ja käsitöitten parissa.
Jospa vielä nostan lopuksi yhden maistiaisraidan: Voodoopunk. Kaikki Shapera ei suinkaan kuulosta tältä, vaan tarjolla on sekä surumielisempiä että hilpeämpiä lauluja. Huumori tosin tuppaa olemaan mustanpuhuvaa.
Koska foorumihaut »Annabel» ja »Annabelle» eivät tuota tuloksia kuin nimeksi, lähden siitä, että kukaan ei täällä ole vielä mainostanut yhdysvaltalaisen Paul Shaperan steampunk‑, dieselpunk- ym. musiikkia.
Minä olen nautiskellut useista raidoista, jotka ovat kuultavissa hänen tunnetuimmassa teoskokonaisuudessaan nimeltä The Dolls of New Albion. Olen muutamaan kertaan kuunnellut lävitse myös koko »steampunk-oopperan» ja jonkin verran muutakin Shaperan tuotantoa, mutta varsinaisesti koukkuun en ole jäänyt kuin kouralliseen kappaleita.
Shaperan musiikki on niin moniväristä ja sanoitukset välillä sen verran villejä, että en välttämättä suosittelisi hänen teoksiaan opiskelijoille luku-urakoitten taustamusiikiksi. Kyllä niihin kannattaa ihan oikeasti paneutua, tai sitten niitä kannattaa kuunnella matkoilla, kotitöitten ja käsitöitten parissa.
Jospa vielä nostan lopuksi yhden maistiaisraidan: Voodoopunk. Kaikki Shapera ei suinkaan kuulosta tältä, vaan tarjolla on sekä surumielisempiä että hilpeämpiä lauluja. Huumori tosin tuppaa olemaan mustanpuhuvaa.
Palantír
Kontulainen
Jos tykkää atmosfäärisestä blackmetallista, niin suosittelen islantilaista bändiä Auđnia. Linkkaamani biisi "Þjáning heillar þjóðar" on yhtyeen ensimmäiseltä "Auđn" -albumilta. Toimi myös minun ja puolison häätanssikappaleena <3
Kaikki yhtyeen kolme albumia (Auđn, Farvegir Fyrndar, Vökudraumsins Fangi) löytyy vinyyleinä hyllystä ja parasta koko yhtyeessä on taitavien soittajien lisäksi ainutlaatuinen vokalisti Hjalti Sveinsson.
En tiedä ketään toista vokalistia, kuka on kyennyt uudistumaan blackmetallin saralla levy levyltä niin, etteivät genren edustamat pääominaisuudet kärsisi. Toki taitavilla soittajilla on myös osansa jämptien kokonaisuuksien purkittamisissa.
Vokalisti Sveinssonin karjunta ja murinan moniulotteisuus ovat sykähdyttäviä ja kolmannella levyllä (Vökudraumsins Fangi) talentti nousee huippuunsa kauhun ja pelon sekaisella rääynnällä. Tässä vähän odotellut, että yhtyeeltä tulisi neljäs albumi, josko pääsisi kuulostelemaan, miten yhtye seuraavaksi ylittää itsensä.
Last edited:
Nyt mennään lastenlauluosastolle, mutta sieltä löytyy myös välillä ihan super helmiä, sdanokaa mitä sanotte. Kaikki ei ole sellaista "ankat marsii jonossa ja yksi putoaa pois" -tyylistä.
Minulla nousee karvat pystyy joka kerta kun kuulen tämän lastenlaulun. Rakastan tuota rytmiä, mutta myös aihetta ja tarinaa.
Samalta levyltä löytyy myös Sampo, joka on aika komea laulu. Ei minusta yhtä sykähdyttävä kuin Tapio, mutta eri tavalla vaikuttava.
En tiedä, miten selviän kun kunnan kaikki kolmasluokkalaiset esittävät nämä suurkuorokonsertissa ensi viikolla (Tähtimö on mukana laulamassa). Voi olla aika vaikuttava kokemus.
Minulla nousee karvat pystyy joka kerta kun kuulen tämän lastenlaulun. Rakastan tuota rytmiä, mutta myös aihetta ja tarinaa.
Samalta levyltä löytyy myös Sampo, joka on aika komea laulu. Ei minusta yhtä sykähdyttävä kuin Tapio, mutta eri tavalla vaikuttava.
En tiedä, miten selviän kun kunnan kaikki kolmasluokkalaiset esittävät nämä suurkuorokonsertissa ensi viikolla (Tähtimö on mukana laulamassa). Voi olla aika vaikuttava kokemus.
Palantír
Kontulainen
Aivan mahtava! Soitatan tämän kyllä kummilapselle. (Täyttää pian kaksi vuotta.) Hyvät sanat myös. Muutenkin Kalevala kiinnostanut viime aikoina enemmän kuin koskaan, niin tarjoavat ajateltavaa siltäkin osin!
Last edited:
Palantír
Kontulainen
Reilu kuusi vuotta sitten syksyllä kuulin Cigarettes After Sexiä ensimmäisen kerran. Olimme kavereiden kanssa metsässä hämärässä tuvassa, missä diskovalot loistivat ja yhtyeen lempeässä temmossa vaihtelivat värejään. Ulkona oli säkki pimeää ja tuntui kun aika olisi pysähtynyt "K." -kappaleen aikana.
Tämä ambient- ja dreampop yhtye on sulattanut sydämeni moneen kertaan ja olen hommannutkin tähän mennessä yhtyeen kaksi julkaisemaa pitkäsoittoa ("Cigarettes After Sex" ja "Cry") vinyylikokoelmaani.
Edit: Juuri laitoin tilaukseen yhtyeen kolmannen albumin "X's", joka tulee kauoppoihin 12.7.2024.
Yhtyeen laulajan Greg Gonzalezin ääni on pehmeä ja kaunis. Jotkut ovat kuvaileet hänen ääntään myös androgyyniseksi. Pitää paikkansa, ja juuri se tekee yhtyeen soundista ainutlaatuisen muiden sovitettujen elementtien sekä melodioiden kanssa femiinisten ja maskuliinisten piirteiden korostuessa vokalistin äänessä.
Kuuntelen kyseistä yhtyettä latautumis- ja rentoutumismielessä. Etenkin huomaan kuuntelevani Cigarettes After Sexiä silloin, kun en saa yöllä unta, tai olen levottomien öiden jälkeen väsynyt. Yhtye on auttanut paljon ahdistuksen ja paniikkihäiriöideni kanssa.
Tämä ambient- ja dreampop yhtye on sulattanut sydämeni moneen kertaan ja olen hommannutkin tähän mennessä yhtyeen kaksi julkaisemaa pitkäsoittoa ("Cigarettes After Sex" ja "Cry") vinyylikokoelmaani.
Edit: Juuri laitoin tilaukseen yhtyeen kolmannen albumin "X's", joka tulee kauoppoihin 12.7.2024.
Yhtyeen laulajan Greg Gonzalezin ääni on pehmeä ja kaunis. Jotkut ovat kuvaileet hänen ääntään myös androgyyniseksi. Pitää paikkansa, ja juuri se tekee yhtyeen soundista ainutlaatuisen muiden sovitettujen elementtien sekä melodioiden kanssa femiinisten ja maskuliinisten piirteiden korostuessa vokalistin äänessä.
Kuuntelen kyseistä yhtyettä latautumis- ja rentoutumismielessä. Etenkin huomaan kuuntelevani Cigarettes After Sexiä silloin, kun en saa yöllä unta, tai olen levottomien öiden jälkeen väsynyt. Yhtye on auttanut paljon ahdistuksen ja paniikkihäiriöideni kanssa.
Last edited:
Dracaena
Raseena
Minä törmäsin Uuden-Albionin nukkeihin joskus kymmenisen vuotta sitten. Kuuntelin ooperaa paljon muistaakseni kandia kirjoittaessani.
Innostuin silloin siitä, koska yksittäiset kappaleet kolahtivat, mutta täytyy kyllä kompata, että aika pieni osa sen suuren teoksen kappaleista oli yhtä hyviä kuin esimerkiksi se ihan ensimmäisiä biisejä, joissa lauletaan moneen kertaan "And Annabel McAlistair who’s raising up the dead". Kuulen sen pätkän vieläkin mielessäni, vaikka en ole kuunnellut sitä luultavasti sen kandin jälkeen.
Quettafilque
Monisanainen sanikkainen
Käsitykseni on, että koko »ooppera» on kokeilu säveltää tarinan ympärille joukko tyylijäljitelmiä eri aikojen kevyestä musiikista. Minua on jo vuosia vaivannut, missä olen mahtanut kuulla sen laulun tai ne laulut, joista oikein miellyttävä »The Ballad of the Gambler and the Monk» tuntuisi olevan mukaelma.
Fanin näkökulmasta Uuden Albionin nukkien viehätyksen, näin uskon, kuuluisi kuitenkin olla siinä, miten yli sukupolvien kulkeva tarinakaari työstää goottilaisen romaanin aikakauden aihelmia. Harmi kyllä en kovin paljoa tunne lajityyppiä, mutta muun muassa »Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liigan» varassa pystyn kohtalaisesti suunnistamaan neiti McAlistairin kotikaupungin sumuissa.
Fanin näkökulmasta Uuden Albionin nukkien viehätyksen, näin uskon, kuuluisi kuitenkin olla siinä, miten yli sukupolvien kulkeva tarinakaari työstää goottilaisen romaanin aikakauden aihelmia. Harmi kyllä en kovin paljoa tunne lajityyppiä, mutta muun muassa »Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liigan» varassa pystyn kohtalaisesti suunnistamaan neiti McAlistairin kotikaupungin sumuissa.
