Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Uudet kuulokkeet♡. Vanhoista kuului vain oikeasta kuulokkeesta ja koko höskästä irtosi mustia pieniä tekonahanpalasia, joita oli ihan mielettömän hankalaa saada tukasta irti.
 
Nyt tulee kyllä tuplapostaus, mutta mitä siitä. Sain matikan kotikokeen tehtyä, ilman kenekään apua. Tekemiseen meni jotain 3 tuntia, mutta silti, se on tehty. :heart::heart:
 
Vedettiin viikonloppuna aitaa jo melkein enemmän kuin oli tarkoitus vetää koko syksynä. Ei voi kun olla tyytyväinen.
Lisäksi askelmittariin on taas parin-kolmen viikon aikana kertynyt melkein poikkeuksetta vähintään se 7000 askelta päivässä ja useampana päivänä suositeltu 10 000. Tiedän ettei se ole lopulta paljon, mutta kun ottaa huomioon että täältä ei kävellen pääse oikeastaan muualle kuin kävelylle ja tuon naperon kanssa ei päivisin ole kovin helppoa ryhtyä tekemään jotain sellaisia pihahommia missä askelia tulisi reilusti niin olen aika tyytyväinen. Sitä paitsi verrattuna siihen että töissä käydessä niinä päivinä kun en tehnyt erikseen mitään asian eteen askelia tuli vain n. 4000 päivässä, on tämä huima parannus ja aina voi pikkuhiljaa yrittää parantaa lisää ja lisää ;)
 
Yhden tunnin päivä, johtuen opettajien kokouksesta. Se, että alan toipua flunssasta. Tämähän alkaa jp sujua... :)
 
Loman viimeinen päivä ja olen viimein kotiutunut omaan hobitinkolooni. Pää on saanut levätä Suomineitoa pyörittävistä uutisista Muotkatunturien erämaan luonnossa. Kolme "äRRää" toteutuivat mainiosti; Reissu, Revontulet ja Ruska! Mukana oli upea porukka ja löysinpä seurueestamme piippua polttelevan velhon, entinaskeleita harppovan entin ja metsähaltian, jonka haltiansilmät erottivat kaukana taivaanrannassakin olevat kohteet (eläimet, linnut jne.) ;-)

"Jännittääkö" -topikissa jännitin miten oma opaspäiväni sujuu ja miten selvitämme poroaidan. Opaspäivänämme oli upea kesäinen keli ja maisematarjotin tarjosi laakeaa jänkämaisemaa upein värein. Poroaidasta löytyi sopiva kolo, josta pääsimme tuon aidan alittamaan. Aita oli toki uusittu vastikään, joten kolon löytäminen olisi voinut viedä pitemmänkin aikaa, mutta sopivasti tuon kolon löysimme. Toivotin aamulla seurueemme mukaan "Hobbit tourille - päivä Bilbon jalanjäjillä". Oma mielikuvitukseni liihoitteli välillä enemmänkin Rohanin aromailla.
 
Ilonaiheena pikkuveli jota pidin tänään fiksun isosiskon puhuttelussa. Minulla on ollut huolta hänestä, vaikuttaa siltä että jo vitos-ja kutosluokilla ruvetaan tutustumaan tupakkaan ja nuuskaan (järkyttävää), mutta kyllä fiksulta kuulostaa pikkumiehen puhe :). Tiedä sitten miten käy tosielämässä sosiaalipaineiden kohdatessa, mutta hyvä näin. Se on varmaan vaikeaa olla 11-vuotias poika kun on niin paljon asioita ja kavereita ja statusta ja kaiken maailman asioita, mitä edes minun ei kolme ja puoli vuotta sitten tarvinnut miettiä. Minähän olin 11 tullessani käärmeeseen :D. Vuodet ovat vierineet.
Mutta kyllä se on mukavaa olla noin fiksun isosisko.
 
Tämänkertainen ilonaiheeni on ketutus, potutus ja hatutus (rakkaalla lapsella on monta nimeä). Miksikö se on ilonaihe? Koska viimeiset puoli vuotta tai kauemminkin ainoa negatiivinen tunnetila on ollut väsymyksensekainen innottomuus. Tunnekirjo alkaa selvästi laajeta vanhoille alueille... :grin:
 
Kunhan tänään polkaisen töistä kotiin, olen pyöräillyt 1.5.-22.9. ajalla täydet 1000km. Huomenna siirryn autoilevien joukkoon, aamut ovat sen verran kylmiä, että vilu vaan kiertää luissa koko aamupäivän. Sitten onkin aika aloittaa kuntopyöräily ja siihen liittyy tietysti virtuaalinen matkan taittaminen Rivendellistä kohti seuraavaa matkaetappia, minne sitten päätänkin mennä?
 
You must log in or register to reply here.
Ylös