Möyrijöiden Sormuksen Ritarit: Special Extended Edition -arvostelu
Möyrijät järjestivät Sormuksen ritareiden Special Extended Editionin julkaisun kunniaksi yhteisen katseluviikonlopun Ilkan ja Jounin kotona Nissaksessa. Ilkka oli ottanut julkaisupäivän vapaaksi ja kävi ostamassa boxin Helsingin City Anttilasta. Paketteja myytin tiskin alta sillä Anttilalla ei ollut tuotteille sopivaa hälytysformaattia. Tavara kävi hyvin kaupaksi ja jo kello yksitoista aamupäivällä Anttilan henkilökunta soitti maahantuojalle ja tiedusteli täydennystä.
Noin kello viisi iltapäivällä kun paikalla olivat Ilkka, Jouni sekä Vilja ja sohvat olivat kotiteatterimuodossa laajakuvatelevision ääressä (Ilkan ja Jounin aarre), katselu pääsi alkamaan… Katsoimme elokuvan viikonlopun aikana kaksi kertaa ja lisämateriaalit kerran. Kommenttiraitoja emme ehtineet katsoa. Möyrijöiden kommentit DVD:stä:
Ilkka
Elokuvaan oli ensimmäisellä katselukerralla vaikea päästä sisään sillä teatteriversio oli vielä selvänä mielessä. Monet kohtaukset saivat uudella leikkauksella ja lisäyksillä erilaisen merkityksen. Koska aikaisemmasta versiosta oli joistakin repliikeistä jätetty kohtia pois, tuntuivat ne nyt kokonaisina hieman kummallisilta. Silti jo toisella katselukerralla lisäykset eivät enää hyppineet samalla tavalla silmille.
Loistava lisä ensimmäisellä levyllä on kohtaus jossa Frodo ja Sam huomaavat Harmaisiin Satamiin matkaavat haltiat, kuva vaihtuu nuotion ääressä makaaviin väsyneisiin hobitteihin ja kuulemme lyhyen nukahtamista edeltävän vuoropuhelun… Elijah on kohtauksessa poikkeuksellisen luonteva! (Visuaalinen kieli on mahtavaa!) Myös kohtaukset joita on lisätty hobittien ja Konkarin matkalle Briistä Rivendelliin (mm. sääksisuot, kivettyneet peikot ja Tinúvielin laulu) sulautuvat kokonaisuuteen hienosti. Elokuvan alkupuolisko saa näin tarpeellisia hengähdystaukoja. Alkupuolisko onkin tämän möyrijän mielestä parempi kuin teatteriversiossa.
Toisessa levyssä on mukana monia hauskoja repliikkejä joita ei kuultu alkuperäisversiossa. Esimerkiksi Frodon kysymys Gandalfilta: "Onko Mordor vasemmalla vai oikealla?" (Rivendellistä lähtö). Moria -kohtaus on parantunut lisäysten ansiosta ja vaikuttaa vieläkin pelottavammalta ja synkemmältä kuin aikaisemmin.
Teatteriversion nähtyäni ajattelin että Morian jälkeiset kohtaukset ovat täydellisiä. Etenkin Lórien teki minuun valtavan vaikutuksen. Siksi jo aikaisemmin täydellistä kokonaisuutta oli mielestäni tarpeetonta laajentaa. Uusi leikkaus ei ole täysin onnistunut ja Lórieniin lisätyt repliikit rikkovat kohtauksen auran. Lisäksi lahjojenjako- kohtauksessa virnistelevä Galadriel menetti osan taianomaisuudestaan. Kolmen ja puolen tunnin pituinen elokuva on myös ehkä turhan pitkä katsottavaksi yhdellä kertaa ja loppua kohti suurin valppaus tarinaa kohtaan tuntuu hiipuvan. Elokuva kannattaakin katsoa useammassa kuin yhdessä osassa ja välissä on hyvä pitää ainakin yksi tauko.
Bonusmateriaalit olivat toki kaikenkattavia mutta itse jäin kaipaamaan haastattelupainotteisuuden sijasta enemmän dokumentaarista materiaalia jossa kamera toimii "tarkkailijana" seuraten elokuvantekijöitä tekoprosessin aikana. Olisi toki ollut mielenkiintoisempaa nähdä Ian McKellen räyhäämässä hobittipojille stereoiden huudattamisesta kuin kuulla siitä Elijah Woodin kertomana jälkikäteen.
Kaikki tämä kritiikki on kuitenkin pientä siihen verrattuna miten loistava tämä DVD kokonaisuudessaan on! Tällä hetkellä vanha teatteriversio kummittelee vielä alitajunnassa. Uskon kuitenkin että useampien katselukertojen jälkeen Special Extended Edition tulee toimimaan aina vain paremmin (niin kuin mestariteoksen kuuluukin).
Jouni
Olen nyt katsonut laajennetun version Sormuksen ritareista kolme kertaa. Kävin katsomassa alkuperäisen version leffateattereissa peräti 15 kertaa (nyt pidätte minua pähkähulluna!) ja olen katsonut sen myös DVD:ltä ainakin kuusi kertaa. Elokuvan alkuperäinen versio on siis minulle melkoisen tuttu ja olen kertakaikkisen rakastunut siihen. Siksi olikin vaikea keskittyä kokonaisuuteen laajennetun version ensimmäisellä katselukerralla. Huomio kiinnittyi pelkästään lisättyihin ja laajennettuihin kohtiin. Mielestäni lähes poikkeuksetta kaikki lisätyt ja laajennetut kohtaukset ovat erittäin hyviä ja toimivia. Yllätyin siitä miten hyviä huumoripitoisia kohtia on jätetty pois alkuperäisestä versiosta ja nyt onneksi otettu mukaan.
Erityisen positiivinen yllätys on Kontuun liitetyt kohtaukset. Konnulla on koko trilogiassa ratkaiseva merkitys Frodon ponnistelujen motiivina ja paikkana "josta kaikki alkaa". Siksi on ilahduttavaa saada lisää materiaalia siitä ja hobiteista (Säkinheimo-Reppulit näyttävät juuri siltä kuin olin kuvitellutkin!). Pidin myös erityisesti Lórienin ja Morian lisäyksistä. Ainoat lisäykset jotka olisin halunnut jättää pois liittyvät Rivendelliin. Kohtaus jossa Boromir esitellään tutkimassa seinämaalausta ja Narsilin kappaleita on tunnelmaltaan uskomattoman hieno alkuperäisessä versiossa. Nyt väliin on lisätty Aragornin ja Boromirin lyhyt keskustelu joka mielestäni hieman rikkoo tätä hienoa tunnelmaa. Myös Elrondin neuvonpitoon lisätty kohtaus jossa Gandalf lausuu "sormuslorun" mustalla kielellä on hieman kummallinen.
Toisella ja kolmannella katselukerralla kokonaisuuteen pystyi keskittymään jo huomattavasti paremmin. Silti en vieläkään ole täysin varma kumpi versio on lopulta parempi. Laajennettu versio on elokuvaksi jo harvinaisen pitkä ja varsinkin kolmannella katselukerralla pituus tuntui hieman vievän loppukohtauksien tehokkuutta pois. Mielipiteeni tästä saattaa kuitenkin muuttua useampien katselukertojen jälkeen. Olen joka tapauksessa jo päättänyt katsoa tulevaisuudessa lähes aina laajennetun version elokuvasta koska se sisältää niin paljon mahtavia lisäyksiä. Niitä jäisi varmasti kaipaamaan, jos vielä katselisi alkuperäistä versiota.
Mitä tulee kuuden tunnin lisämateriaaleihin niin ne sisältävät kieltämättä paljon todella hyvää kamaa. Olisin tosin painottanut dokumentteja hieman eri tavalla. Ensimmäisen levyn (From Book to Vision) materiaali on paikoitellen hieman puuduttavaa ja toisaalta olisin halunnut nähdä vielä enemmän materiaalia näyttelijöistä (hahmoihin sisälle pääseminen, lisää materiaalia kuvauspaikoilta ym.), käsikirjoituksen tekemisestä sekä ensi-illoista ja elokuvan vastaanotosta maailmalla.
Kaiken kaikkiaan voin todeta että Special Extended Edition on pienine miinuksineenkin mutta suurine plussineen todellinen aarre minulle!
Vilja
Olen nähnyt alkuperäisen elokuvan yhteensä viisi kertaa, joten en ole aivan yhtä pahassa jamassa kuin Jouni. Tiesin aina että haluan pidennetyn version olevan minulle se oikea, koska tiesin miten vaikeaa on saada Sormuksen ritarit toimimaan vain kolmessa lyhyessä tunnissa.
On mielenkiintoista että hobiteista kertova esittely (joka pidennetyssä versiossa tulee prologin jälkeen) oli itse asiassa vaihtoehtoinen avaus. Se on lisätyistä kohtauksista suosikkini. Sen tunnistaa ikään kuin toiseksi aloitukseksi, mikä on sinänsä outoa, mutta se tarjoaa sydämellisen ja kepeän vastapainon prologille. Se sai minut antautumaan elokuvalle.
Monet nyt elokuvaan lisätyistä kohtauksista ovat juuri sellaisia mitä satunnaisen katsojan olisi pitänyt nähdä. Me fanit, jotka mitä luultavimmin tällaisia pidennettyjä versioita ostamme, jo tiedämme kirjoista kaikenlaisia pikkutietoja jotka tulevat olemaan tärkeitä Kahdessa tornissa ja Kuninkaan paluussa. On sääli jos Kaksi tornia hämmentää joitakin katsojia koska he eivät ensimmäisen elokuvan teatteriversion nähtyään vielä tiedä mitä lembas on tai mistä Sormuksen Saattue sai haltiaviittansa. Jo alkuperäisen Sormuksen ritarit -elokuvan jälkeen joitakin oli ihmetyttänyt miksi Sam kutsuu Frodoa 'herraksi' – vasta pidennetty versio vihjaa että Sam on Repunpään puutarhuri. Toisaalta voi olla että tällaisia asioita ei Kahdessa tornissa paljon ehdi ihmetellä…
Informaation lisäksi uudet kohtaukset syventävät hahmoja. Olen iloinen että Gimli pääsi rakastumaan Galadrieliin – tämä on tärkeä hetki Gimlin hahmon kehittymisessä. Se myös paljastaa hänessä uusia puolia. Kirjojen Gimli ei ollut pelkkä kirveenheiluttaja niinkuin alkuperäisessä versiossa Sormuksen ritarit -elokuvasta. Tämä rakkaus myös vaikuttaa siihen miten Gimlin ja Legolasin suhde kehittyy, sillä se rikkoo heidän välillään vallinnutta rodullista jännitettä. Myös Boromirin personallisuus tuntuu pienten lisäysten kautta tulevan paremmin esiin. Nyt enemmän kuin aikaisemmassa versiossa saa sen kuvan että Boromir on hyvä mies jonka epätoivoon Sormus vetoaa. Pystyin samaistumaan hänen suruunsa ja haluunsa suojella omaa kansaansa. Galadriel sai takaisin osan monipuolisuuttaan – alkuperäisen version Galadriel oli pelkästään pelottava ja vieras. Nyt näemme että hän on viisas ja lempeä ("Nyt on kaikkialla suru osana rakkautta.") sekä nuori ja inhimillinen – hän hymyilee. Tolkien kirjotti Galadrielin hahmon täyteen ristiriitoja; on vaikea sanoa onko elokuvallisesti parempi esittää hahmon useampia puolia mutta fanina olen iloinen että elokuvassa näkyy nyt kirjan Galadriel.
Mielestäni dokumentit viihdyttivät ja informoivat sopivassa määrin, tosin jotkut ovat kertoneet kyllästyneensä tavarapaljouden esittelyyn. Lähestymistapa oli kertova, ei seuraava, kuten Ilkka mainitsi – mukana oli enemmän haastatteluja kuin kuvamateriaalia itse kuvauksista. Työpajoissa kuitenkin liikuttiin paljon. Ottaen huomioon koko tuotannon massiivisuuden tämä on lienee ollut helpoin tapa mahduttaa mukaan mahdollisimman paljon informaatiota.
Olen nyt katsonut kommenttiraidoista kolme, eli kaikki paitsi sitä muiden kehumaa näyttelijöiden kommenttiraitaa. Nämä ovat täynnä tietoa, mutta valitettavasti suuri osa tiedoista on kerrottu jo dokumenteissa ja/tai toisissa kommenttiraidoissa. Kolmesta tiimistä jokainen haluaa kertoa miten hahmojen kokoerot kuvattiin! Viimeistä raitaa ovat toiset kehuneet hauskaksi ja mielenkiintoiseksi. Säästin sen viimeiseksi…
