Viljan Kahden Tornin arvostelu
Tässä vihje jota harvat odottavat: kannattaa lukea spoilereita! Kaksi tornia -elokuvaan on lisätty niin paljon sellaista mitä kirjoissa ei ollut että katsomisnautinto saattaa hukkua virheiden
spottailuun. Minä ahmin juonipaljastuksia kauan ennen kuin istuin elokuvateatteriin ja todella nautin Kahdesta tornista!
Lisäyksiä on valtavasti. Omalla tavallaan lisäykset saavat elokuvan tuntumaan ikään kuin fanitarinalta, erittäin hyvältä sellaiselta. Hahmot ovat ohjaajalla ja käsikirjoittajilla hallussa, joten itse tapahtumien muovailu ei haittaa, vaan itse asiassa lisää elokuvanautintoa. Kaikki muutokset ovat kerronnallisesti perusteltuja. Ainoa hahmo joka ehkä hiukan kärsii tästä muovailusta on, kuten monet ovat sanoneet, Faramir. Muutos on oikeastaan vain siinä, että Faramirilla kestää kauemmin ymmärtää että Sormus on paha ja että Frodon on annettava jatkaa tehtäväänsä, mutta tämän seurauksena elokuvasta ei näy että Faramir on veljeään herkempi ja lempeämpi mies. Ero veljesten välillä paljastuu vasta kun Faramir päästä Frodon, Samin ja Klonkun jatkamaan matkaansa.
Kahdessa tornissa ei ole jälkeäkään niistä kahdesta asiasta jotka minua Sormuksen ritareissa eniten häiritsivät. Yksi näistä oli se että Sormuksen ritarit oli nopeatempoinen, mikä eroaa Tolkienin maalailevasta kirjoitustyylistä. Se nopeus millä asioita esiteltiin ja tilanteesta siirryttiin toiseen esti kirjan hienojen tunnelmien luomista. Tiedän että se oli edessä pakosta sisällön monipuolisuuden takia, mutta se tieto ei yksin auta. Kaksi tornia on hidas ja maalaileva - eläköön! Niin sen pitääkin olla!
Toiseksi minua häiritsi Sormuksen ritareissa Elijah Woodin näyttelijäntyö. Ulkonäöltään Wood on rooliin täydellinen (joskin nuori), mutta Sormuksen ritareissa näyttelijäntyö lipsahti välillä pahasti epäaidon puolelle. Kahdessa tornissa hän on huomattavasti parempi. Yksikään kohtaus ei häiritse samalla tavalla kuin Sormuksen ritarien kohtaus Moriassa jossa Frodo ja Gandalf keskustelevat Klonkusta. Sen sijaan kohdat jossa Frodo alkaa vaipua Sormuksen vallan alle ovat suorastaan loistavia. Hieno esimerkki tästä se klonkkumainen ilme joka värisee hetken Frodon kasvoilla kun Faramirin uhkaa ottaa Sormuksen. Upeaa työtä!
Aragornin ja Arwenin tarinaa syvennetään Kahdessa tornissa. Myönnän että rakkauskohtaus Sormuksen ritareissa ei ollut suosikkikohtauksiani - siitä puuttui tietty elämä ja jännite. Tämä korjautuu hieman Kahdessa tornissa. Muistelmana kerrottu, hidastettu kohtaus rakastavaisten väliillä väreilee haurasta eroottista latausta - kuin unta
, mihin dialogissa usein viitataan. Paras Arwen-lisäys oli kuitenkin se jossa näemme ennalta mikä parhaimmassa tapauksessa tulee olemaan neidon kohtalo jos hän jää Keski-Maahan.
Mikään cgi-olio ei ollut häiritsevän ilmiselvä. Enteistä joko pitää tai ei - se on makukysymys. Olisin kaivannut enemmän Merrin, Pippinin ja Puuparran kohtauksia, joskaan en osaa sanoa tarkalleen mitä tärkeää siitä puuttuu. Ehkä olisin halunnut nähdä sen hetken kun Merri ymmärtää mitä Keski-Maalle tapahtuu jos Sauronia vastaan ei taistella. Olisin myös halunnut nähdä kohtauksen jossa Merri ja Pippin kohtaavat Gandalf Valkoisen.
Kuningas Theodenin ja Rohanin kansan tarina on kerrottu kärsivällisesti ja tyylikkäästi. Teemat ovat epätoivo, kunnia ja urheus - vaikka toivoa ei näennäisesti ole, on olemassa tahto suojella kansaansa kaikesta huolimatta, tahto yrittää vaikka mahdollisuudet ovatkin katoavan pienet. Theoden ei enää usko toivoa herättäviin satuihin tai siihen että Rohanin kansaa auttaisi kukaan muu kuin he itse. Hän on kuitenkin urhea ja päättäväinen ja taistelee viimeiseen kansansa puolesta, kuten myös hänen sotilaansa - ja sen ansiosta Helmin Syvänne kestää aamun asti.
Brad Dourifin Kärmekieli on mahtava. Henkilökohtaisesti vain PIDIN miehestä - olkoon vain Sarumanin kätyri ja kansansa petturi! Kohtaus jossa hän puhuu Eowynin kanssa Theodredin kuolinvuoteen äärellä toi mieleen Rikhard III -näytelmän viettelykohtauksen. Kohtaus, jossa Grima näkee Sarumanin armeijan ja ymmärtää mitä on omalta osaltaan saanut aikaiseksi, tuo kokonaan uuden näkökulman hahmoon. Vaikka Grima on pahojen puolella, häntä voi ymmärtää, kuten myös Sormuksen riuduttamaa Klonkkua.
Parasta elokuvassa oli kuitenkin minun mielestäni Frodon, Samin ja Klonkun matka. Klonkku on upea hahmo niin kirjoissa kuin elokuvassakin ja synnyttää ristiriitaisia tunteita. Kolmen välisiä konflikteja ja kiintymyksiä on laajennettu Tolkienia mukaillen. Näkyvimpiä lisäyksiä ovat konfliktit jotka syntyvät Frodon ja Samin välille. Sam yrittää kertoa Frodolle että Sormus on alkanut ottaa tässä vallan, mutta Frodo ei suostu kuuntelemaan häntä. Elokuvassa viitataan monta kertaa ja komeasti siihen miten Sormus jäytää Frodon mielenrauhaa ja alkaa muuttaa häntä klonkkumaisemmaksi. Lopulta Sam onnistuu kuitenkin tuomaan isäntänsä siltä tieltä muutaman askelen taaksepäin.
Kumma kyllä minua haittasivat elokuvassa pari pientä tyylillistä seikkaa - erityisesti Merrin Kauniit ja rohkeat -käännös kun hän sanoo hienon repliikin Kontua ei silloin enää ole.
Miksi ihmeessä hän puhuisi selkä Pippiniin päin? Dialogi elokuvassa on mahtipontista, mutta sellaista Tolkienin teksti on. Se kuulostaa jotenkin pahemmalta elokuvassa, mutta sen voi antaa anteeksi.
Elokuvasta ei luultavasti tule nauttimaan yhtä paljon kuin minä ellei ole nähnyt ensimmäistä elokuvaa tai lukenut kirjoja, tai jos on lukenut kirjat mutta ei spoilereita, tai jos inhoaa kaikkia kirjasta poikkeavia muutoksia ja lisäyksiä. Katsomiskokemusta voi myös haitata jos keskittymiskyky on heikko. Sanon silti tämän: tämä elokuva on hyvä. Luulen että arvostus sitä kohtaan vain kohoaa tulevaisuudessa.
Spoilereita jotka kannattaa lukea
Ei tietenkään ole pakko lukea juonipaljastuksia, mutta suosittelen yllämainituista syistä… siis vain niille jotka ovat lukeneet kirjan!
- Elokuva loppuu kauan ennen kuin kaikki kirjan tapahtumat on kerrottu. Pois on jäänyt Lukitarin luolan lisäksi myös kohtaus jossa Theodenin joukot marssivat Rautapihaan ja puhuvat Sarumanin kanssa.
- Matkalla Helmin Syvänteeseen Rohanin ratsastajat joutuvat hyökkäyksen kohteeksi. Tämän tuloksena Aragorn melkein kuolee, mutta hänet pelastaa Arwenin muisto ja rakkaus (näin minä sen ainakin ymmärsin…) Hän saapuu myöhemmin yksin Helmin Syvänteeseen.
- Rivendellin ja Lothlórienin haltiat saapuvat Helmin Syvänteeseen juuri ennen taistelun alkua ja taistelevat ihmisten rinnalla. Heidän johtajansa on Haldir.
- Faramir päättää viedä Frodon kumppaneineen ja siten myös Sormuksen Gondoriin isänsä luo toivoen että se tuo Gondorille mahdollisuuden puolustautua mahdottomassa tilanteessa. He pääsevät Osgiliathiin asti. Siellä Sauronin joukot hyökkäävät kaupunkiin. Vasta siellä hän Samin sanojen avulla ymmärtää että Sormus on paha.
- Entit päättävät ensin olla hyökkäämättä Rautapihaan, mutta Pippin keksii näyttää Puuparralle mitä Saruman on tehnyt Rautapihaa ympäröiville metsille.
